45. Cthulhuja siellä ja Cthulhuja täällä..

Kirjoitin aikaisemmin kirjoneulesukkakokemuksistani ja siitä kuinka vannoin etten koskaan enää milloinkaan ryhdy kirjoneulehommiin. Voi kuinka väärässä silloin olinkaan. Se vaati toki aikaa, noin vuoden verran ja sen, että löysin the mallin. Oli pakko, pakko, pakko neuloa nuo. Ne olivat juurikin pikkuveljelleni sopivat. Tein vain virhearvion. Lankani oli liian ohut, samoin puikot, veljeni isoihin käsiin. Tämä selvisi minulle tietenkin vasta sitten, kun olin saanut parin jo lähes valmiiksi, en viitsinyt alkaa purkaamaan. Tällä hetkellä minulla on siis joutilaana yksi pari Cthulhu-lapasia naisten koossa.

Tässä keskeneräisenä, värit näyttävät hieman oikeammilta.

Tässä valmis pari

Malli: Cthulhu Mittens (Ravelry)

Lanka: Gjestal Maija musta ja Gjestal Silja vihreä

Tarkoitus olisi tehdä vielä veljelle lapaset tällä samalla mallilla, mutta päinvastaisilla väreillä. Työn aloittaminen vain etsii tällä hetkellä motivaatiota.

Löysin myös koneen kuvia läpi käydessäni aiheeseen sopivan kuvan, joka on jostain vuodelta 2010 ja ensimmäinen ohjeenmukaan kokeiltu virkkaus.

Saanen esitellä: Tulu! (kuten lapseni tätä nimittää) Tulu on lapselle aina välillä kovin rakas ja sitä hoivataan ja hellitään ja peitellään sänkyyn nukkumaan.

Tulu on virkattu jostain elämäävanhemmasta Novitasta (kenties Nalle) ja täytetty jämävanulla sekä langanpätkillä.

Ohje löytyy tämän linkin takaa Ullasta.

44. Uusiokäytettäviä lahjapusseja

Ennen joulua pohdin lahjojen paketeeraamiseen liittyvää seikkaa. En halua käyttää tavanomaista lahjapaperia, koska minun mielestä sellainen on silkkaa tuhlausta. Nykyaikaiset lahjapaperit kun eivät kestä mitään. Pehmeän paketin paketoiminen on mahdotonta, koska sormi menee paperista läpi, kovan, kulmikkaan lahjan paketoiminen on myös hulluutta, koska siinä tulee kulmat paperista läpi. Ymmärrän toki lahjapaperifirmojen logiikan tässä hommassa, eihän ole mitään järkeä tehdä lisaa lahjapapereita jos ne kestäisivät käytössä useamman paketoimiskerran. Minä vaan en ymmärrä sitä ympäristön tuhoamista jonka tämä jatkuva paperisaasteen käyttäminen aiheuttaa. Kukin toimikoot toki kuten haluavat, mutta itse kannoin oman korteni kekoon joulun alla kun väsäilin hullunlailla lahjapusseja.

Aluksihan me tytön kanssa koristelimme vanhoja paperikasseja. Siinä oli hirveästi hommaa, ja minulta loppui koristelukuvat kesken, joten hylkäsin sen idean alkumetreillä. Joku silloin kommentoikin, että jossain blogissa oli nähnyt kankaasta tehtyjä lahjapusseja ja voilá siinä se! Sitten kävinkin kangasvarastojani läpi, tiedättehän, sillä silmällä. Kaikki jouluun sopivat ja vähän epäsopivatkin, turhat ja sopivan kokoiset kangaspalat päätyivät leikkauspinooon ja sen jälkeen ompelukone nakutti menemään että viuh vaan! Seuraavaksi luvassa kuvamateriaalia lahjapussukoista.

Näihin pussukoihin on käytetty seuraavia kankaita: Vallilan Kirsikka kukkii (pinkki), Kodin1 ostettu valkoinen Dahlia, Punaista intianpuuvillaa, ruudullista kangasta joka jäi yli mekostani ja ikivanhaa sinipohjaista tähtikangasta, joka on muistaakseni ollut joskus verho

Oli myös tällaisia vihreitä pussukoita joissa oli kuviona mm. tämmöinen paketti, sydän tai candy cane- kuvio. Tämä vihreä kangas on itseasiassa peräisin ystäväni tyttärelle tekemäni keijupuvun ylijäämä kankaasta.

Pahoitteluni siitä, että kuvat pussukoista ovat vähän nuhjuisen näköisiä. Ehdin kuvata pussit vasta joulun jälkeen ja tuossa on vain murto-osa niistä mitä tein. Olen kuitenkin varsin tyytyväinen näihin pusseihin, voin hyvin uusiokäyttää ainakin osaa niistä esimerkiksi syntymäpäivälahjoihin. Esitin myös lahjojen saajille toiveet, että jos eivät usko tulevansa käyttämään noita pusseja niin mielelläni otan ne vastaan, mutta jos haluavat käyttää niin saavat toki pitää omassa käytössään. Todennäköisesti joudun tekemään ensi jouluksi lisää pusseja. Ehkä teen toisella mallilla?

43. Sukkia, sukkia, sukkia

Viime vuonna tein melko paljon sukkia. Tein jopa itsellenikin sukat, kun löysin kivan mallin. Kokeilin myös ensimmäisen kerran kirjoneuletta ja silloin vannoin sen olevan ensimmäinen ja viimeinen kerta kun neulon kirjoneuletta (olinpas väärässä silloin). Tässä seuraavaksi nyt luvassa muutamia (eli ne, jotka löytyivät nyt koneelta) sukantekeleitäni viime vuodelta.

Nämä sukat menivät ystävälleni Toijalaan.

Lankana Novita Samos

Koko: n.38-39

Mallia en nyt löytänyt tähän hätään mistään, ohjetuloste on vissiin hävinnyt ja "kuuklaamalla" en löytänyt heti vastaavaa mallia.

Tämä oli se malli johon ihastuin totaalisesti nähdessäni sen ensimmäisen kerran pilvisenä päivänä-blogissa. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Alla kokonaiskuva ja tiedot.

Malli: Broken Seed Stitch Socks (ravelry linkki)

Lanka: Drops Fabel punakirjava, sekä Novita TicoTico musta

Koko: n.40

Nämä sukat ovat ahkerassa käytössä!

Malli: Pitkävartiset miesten sukat Äitini miesystävälle omasta päästä

Lanka: Novitan joku harmaa sukkalanka (Tuomas, 7veikka tms) ja Novita Nalle vuodenaika jämälanka

Koko: n.43

Malli: omasta päästä, kirjoneulekaavio on kyllä tallessa, mutta fiksu ihminen ei taas ole kirjoittanu mistä kuvio on peräisin.

Lanka: Novita Nalle vaaleanpunainen ja musta.

Koko: n.35

Koosta huolimatta nämä menivät aikuiselle ihmiselle. Nämä sukat ovat osa viimevuotista Luovuus-haastetta, joka pyöri facebookissa.

Malli: Novita Sukkalehti, Punaiset pitsisukat (malli r s. 68)

Lanka: Novita Seitsemän veljestä punainen

Koko: n.43

Näiden sukkien oli tarkoitus mennä anopille joululahjaksi viime jouluna, mutta koska suunnitelmiin tuli muutoksia, hän saanee nämä sukat ensi jouluna sitten. Kuva on kyllä kamala!

Itselle tehdyt pitkävartiset puna-valkoraidalliset sukat.

Malli: Novita Sukkalehti Polviskat perinteisesti raidoittaen, sädekavennuskantapäällä (malli z, sivu 77)

Lanka: Novita Seitsemän veljestä viininpunainen ja valkoinen

Koko: n.40

Nämä sukat ovat myös olleet paljon käytössä, jopa niin paljon, että varren joustinneuleosa on niin löystynyt, etteivät nämä sukat enää pysy ylhäällä ollenkaan, en ole vielä keksinyt ratkaisua tähän ongelmaan. Mitä iloa on polvisukista, jotka eivät pysy ylhäällä?

42. Makuuhuoneen uusi ilme

Joku saattaa ehkä vielä muistaa, kun kerroin, että remontoimme vierashuoneesta meille uutta makuuhuonetta. Makuuhuone on ollut jo hyvän aikaa valmiina, joten ehkä voisin nyt jakaa kuviakin teidän kanssanne. Ennen kuvia ei valitettavasti ole, mutta pohjatietona kerrottakoon, että ennen vierashuoneena toiminut nykyinen makuuhuoneemme oli edellisten asukkaiden lapsen huone. Seinissä ei onneksi ollut tapettia, joka olisi pitänyt repiä irti, mutta se oli maalattu kahdella eri keltaisella. Yläosa oli vaaleaa ja alaosa tummempaa keltaista, välissä metsätonttuaiheinen boordi, jonka tuomitsin sysirumaksi jo silloin -08, kun kävimme tätä taloa katsomassa. Lattia on lakattu jotenkin niin, että se näyttää aavistuksen vihertävältä, se on seikka jota en koskaan  ymmärtänyt.

Kuten jo aikaisemmin kerroin, projekti alkoi sillä, että laitoimme vierashuoneen ja tytönhuoneen välisen oviaukon kiinni ja revimme boordit pois. Seuraavaksi maalaus, pari-kolme kerrosta valkoisella maalilla ja päätyyn grafiitinharmaata. Myös männynväriset listat saivat päälleen valkoisen maalikerroksen. Samaan rytäkkään toki ostimme myös uuden sängyn (joka on muuten todella hyvä, kiitos korkeuden ja kunnollisten vaahtomuovipatjojen, sekä säädettävien sälepohjien!)

Tässä näkyy harmaa sängyn pääty 

(ja joku on vissiin käynyt päiväunilla)

  Ja tässä hieman toisesta vinkkelistä, näkyy jopa ikkunat ja verhotkin. Pikkuikkunan verho on tehty edellistä makuuhuonetta ajatellen ja ei istu väreiltään ollenkaan meidän makuuhuoneeseen, asia tulee muuttumaan, kunhan löydän motivaation seikan korjaamiseen.Tässä kuvassa näkyy myös peilipöytä, joka odottaa uutta maalikerrosta sekä jalkoa.

Meillä on makuuhuoneessa sähköpatteri, mutta pääsääntöisesti lämmitämme takalla, jos lämmittämiselle ylipäätään on tarvetta. Kun takassa polttaa puita, se lämmittää myös lapsen huoneessa olevaa muuripatteria ja  näin ollen lapsen huonekin lämpenee. Olemme todenneet, että yläkerrassa voi lämmittää ainoastaan jos sen aloittaa heti aamusta, muuten illalla on tuskaisen kuuma käydä nukkumaan ja sekä minä, että lapsi nukumme todella levottomasti, viileässä on kivempi nukkua.

Makuuhuoneen lämmönlähteemme toiminnassa

En ole mikään suunnaton koriste-esineiden ystävä, joten meillä ei juurikaan ole mitään koristeita missään esillä. Toki meillä on sitä sun tätä, mutta koska vihaan pölyjen pyyhkimistä, eikä mies ole siinä yhtään parempi, olemme pakanneet suurimman osan pois. Ennen joitain tärkeimpiä oli esillä vitriineissä, mutta kun pääsimme niistäkin rumiluksista eroon, niin nekin koriste-esineet ovat nyt päätyneet talteen. Makuuhuoneessa meillä kuitenkin on yksityiskohtana tyttärestä otetut kaksi 1v valokuvaa.

Omat suosikkini tytön 1v kuvista.

Anteeksi kuvien laatu.

Tällaista meillä siis.

41. Inhottava vieras, se josta kukaan ei oikeasti tykkää

Sellainen tapaus tuli meille kylään perjantaina. Ilta sujui mukavasti, hienoista levottomuutta aistin lapsessa, ruokahalua ei juurikaan ollut, mikään ei oikein kelvannut ja niitä suosikkeja ei tietenkään ollut kotona. Perjantaihan on meillä yleensä kauppapäivä, mutta kaupassakäynti oli jäänyt välistä, kun mies oli ollut huitelemassa koko päivän, oli tarkoitus mennä lauantaina.

Mies kotiutui iltasella, lapsi oli jo nukkumassa. Sitten se alkoi. Levoton heräily ja itkeskely, kun ei rauhoittunut omaan sänkyyn, kannettiin meidän sänkyyn nukkumaan. Sama jatkui vaan, lopulta se tuli, nimittäin oksennus, ja suoraan meidän sänkyyn. Tämän sänkysotkun seurauksena mies petasi petiä meille olohuoneeseen sohvalle. Se yö menikin sitten tytön oksennellessa ja minun torkkuessa istuma-asennossa, lapsi sylissä (koska se oli ainoa paikka mihin tyttö suostui nukahtamaan).

Aamulla, ei ollut enää mitään. Virtaa oli lapsella kuin pienessä kylässä ja kaksi väsynyttä vanhempaa. Oltiin toki helpottuneita, meni yön aikana ohi. Lauantai otettiin rauhallisesti ja torkuttiin ja katsottiin paljon lastenohjelmia. Oli mukavaa vanua.

Sunnuntaina, oltiin reippaita ja käytiin koko perhe pitkällä lenkillä, lapsi pulkassa suuren osan matkaa ja osan jopa kävelikin, oli reipas. Kaupan kautta kotiin. Sitten, tunti, pari myöhemmin mies istui vessassa pää pöntössä ja antoi kuulua, oikein urakalla. Sekin meni ohi, yhden illan aikana.

Minulla ei vielä ole mitään oireita. Liekö sitten kyse jostain mitä nuo kaksi ovat syöneet? Vai onko kyseessä kuitenkin joku oikea vatsapöpö? Toivon kuitenkin vilpittömästi säästyväni tältä ikävältä pöpöltä. Oksentaminen on nimittäin ihan varmasti kaikkein viheliäisin pöpösairastamisen muoto.

40. Kiirettä pukkaa

Lapsen päiväkotiuran alkaminen on aiheuttanut sellaisen tilanteen, että kokoajan tuntuu että olisi kiire. Päätin olla tarmokas ja käydä joka päivä lenkillä kun olen vienyt lapsen päiväkotiin. Tietenkin, koska kun ei tarvitse itse huolehtia lapsen ulkoilusta päivän aikana ihan yhtä suurella määrällä kuin ennen, niin se oma ulkoilu jää myös vähiin. Tätä tilannetta helpottaisi koira, jota meille ei todellakaan ole kuitenkaan tulossa.

No, lenkkiin olen satsannut aikaani 30-60minuuttia päivässä, riippuen vähän siitä, että missä päin tätä kylää tulee tallattua. Täällä ei oo mitkään ihan mahtavimmat reittivaihtoehdot nimittäin. No sitten pitäisi ehtiä vielä mielellään ompelemaan kesävaatetta sekä tytölle, että itselle ja muutamia muitakin käsityöprojekteja olisi menossa. Yleensä vaan tuntuu käyvän niin, että juuri kun on päässyt hyvään vauhtiin niin kello onkin jo sen verran vajaa 14, että on pakko jättää hommat kesken ja suunnata lapsenhakuun. Lisäksi vielä tietenkin on tämä flunssan jämä, joka vie voimia edelleen ja tekisi oikeastaan mieli vain istuksia sohvan nurkassa ja katsoa telkkaria. Ehkä tämä tästä lähtee.

No, lapsen päiväkotiura, se on lähtenyt oikein hyvin käyntiin. Eilen, torstaina, päiväkodissa vietettiin pyjamabileitä ystävänpäiväteemalla. Oli muuten ensimmäinen kerta kun lapsi ei karjunut kurkkusuorana "minä en tahdo kotiin!". Oli muuten ehdottomasti paras ystävänpäivälahja meikäläiselle.

Ensi viikolla on päiväkodin hiihtoloma, joten päiväkotitouhuiluja ei ole, mutta eiköhän me selvitä ihan hyvin ilman sitäkin.

Piakkoin pitäisi alkaa miettimään kevään yhteishakua ja kaikkia niitä avoimia mahdollisuuksia joita minulla on tulevaisuuteni suhteen tarjolla.

Viikonloppu on edessä, mies kotiutuu joskus illalla vasta ja meillä on likan kanssa (joka muuten nukahti viereeni sohvalle aivan yllättäen) edessä pyykkien viikkausta kaappiin, nukenvaatteiden kaavojen piirtelyä ja ehkä muitakin kaavoja tulee piirrettyä.

Juju-kirjakerhosta nimittäin tupsahti viikolla paketti joka piti sisällään mm. Mekkotehdas-kirjan!

39. Ensimmäinen päiväkotipäivä

Ainolla alkoi tänään päiväkotiura. Olisi alkanut jo maanantaina, mutta tyttö oli niin kipeä, että oli parempi jättää väliin, ehtipähän olla muutama kuumeeton ja lämmötönkin päivä välissä ennen tarhailua.

Aamu meni hienosti, herättiin ajoissa, kaikki sujui muutenkin ajallaan eikä ollut yhtään kiukuttelua! Päiväkotiin kun päästiin sisälle niin likka hädintuskin vilkutti kun meni jo innoissaan mukaan toisten lasten kanssa touhuilemaan.

Päivä kului aviomiehen kanssa NCIS:n ensimmäistä kautta dvd:ltä katsellessa ja teetä juodessa. Ei varsinaisesti siis tarvinnut pelätä ajan käyvän pitkäksi. Sopiva pehmeä aloitus siis myös tälle äiti-ihmiselle, ei tarvinnu pyöritellä peukaloita koko päivää.

Vähän ennen klo.14 lähdettiin sitten kävelemään kohti päiväkotia ja lapsen hakuun. Oltiin hieman etuajassa (kumma miten tuota matka-aikaa on vaikea arvioida) ja lapsi olikin vielä välipalalla kun saavuimme. Hyvin pian meidän tulemisen jälkeen alkoi karjuntaesitys Aino-neitimme toimesta. "Minä en tahdo kotiin!!!!!" "Minä haluan jäädä päiväkotiin!!!" Aino pisti semmosen esityksen pystyyn, että toiset mukulatkin tulivat katsomaan, että mistäs nyt tuulee. Noh, tulipahan kerralla selväksi millainen temperamentti meidän neidillä on.

Vähän jäi harmittamaan, että kukaan ei oikein kertonut miten päivä oli mennyt. Hyvin lyhyesti vain, että leikivät isossa huoneessa nukkekodilla ja junaradalla, ulkoilivat, ja ei syönyt pahemmin lounasta. Suurin numero tuli oikeastaan siitä, kun Aino oli pyytänyt apua vessanpöntölle nostamisessa, mutta sekin kuitattiin "kai sekin siitä pikkuhiljaa". Ja tosiaankin tämä tapahtui vielä niin, että lastentarhanopettaja sulki heidän puolensa oven kun Lauri puki Ainolle vaatteita ja minä olisin kyllä ollut kiinnostunut kuulemaan paremmin päivästä. Jotain tyttö oli itkeskellytkin, mutta en oikein ymmärtänyt, että missä tilanteessa ja miksi. Niin ja olisi toki ollut kiva tietää, että missä ne likan rukkaset olivat, kun saatiin niitäkin etsiä monta minuuttia ennenkuin huomattiin kuivatuskaappi, jossa rukkaset sitten olivat. Olisihan senkin voinut kertoa.

Mutta kaikenkaikkiaan, yllättävän hyvä alku noin ensimmäiseksi päiväkotipäiväksi. Koko kotimatkan lapsi huusi ja kiukkusi ettei hän tahdo kotiin. Kotona vajaa tunti oltuamme tyttö yllättäen nukahti isänsä kainaloon sohvalle. Oli vissiin hieman rankkaa.

Reipas tyttönen matkalla päiväkotiin

38. Kännykkäkokeilu

Latasin puhelimeeni sovelluksen, jolla voin päivittää blogia. Olin joskus lukenut sovelluksen olemassaolosta, mutta olin mieltänyt sen lähinnä hienosteluksi. Totesin kuitenkin, että en välttämättä edes jaksa vaivautua päivän aikana tietokoneelle, mutta puhelin minulla on käytössä päivittäin. Saa nähdä lisääkö tämä sovellus bloggausaktiivisuuttani (anteeksi, tulipa sanahirviö).

Vuonna 2011 sairastelin paljon, angiinaa ja sen sellaista. Vuosi sitten kävin TYKSissä tutkimuksissa toistuvien nielutulehdusten takia. Tutkivat ja totesivat, että katsotaan vuoden päästä uudestaan. Se vuoden päästä oli tänään. Tavallaan oli ehkä ihan turha reissu, kun lääkäri kurkkas nenään " hiukan tukkoisuutta" Ihanko tosi, en olisi uskonut olenhan vain potenut flunssaa koko viikonlopun. Katsoi nieluun "noh, onhan nää isot" Aijaa, en ole kuullutkaan ennen. Noh, päädyttiin kuitenkin ettei nyt mitään leikkausjuttuja tähän hätään, kun ei kerran ole ollut ongelmia koko vuoden aikana, jos tulee jotain niin uudella lähetteellä sitten.

Jännä sinänsä, jos muistan oikein olin vuosi sitten lähes varma, että hsluan sen leikkauksen, mutta nyt en ollut lainkaan niin varma asian suhteen.

Olemme olleet Ainon kanssa koko viikonlopun flunssassa jonks rsivostuttavimpana oireena on aivan kamala yskä. Viheliäistä. Aino on jo paljon paremmassa kunnossa ja saa keskiviikkona mennä päiväkotiin. Olisi muutoin mennyt tänän, mutta oli eilen vielä paljin räkäisempi ja yskäisämpi sekä nosti lämpöä. Tänään on siis ollut ensimmäinen kuumeeton päivä.

Olen hieman uhmannut jumiani ja koittanut neuloa. Paksuhkolla langalla ja minulle tavallista paksummilla puikoilla, lopettaen heti kun alkaa tuntumaan pahalta. Vielä en ole jumppaamaan alkanut, koska on tämä flunssa. Olen myös pohtinut hyvää hierojaa tästä omalta kylältä.

Näin lopun yhteenvetona voisi todeta, että sairastellaan ja toivottavasti tervehdytään ja onneksi meillä ei sairastella kovin usein, sekä sen, että ainakin tekstin kirjoittaminen tuntuu sujuvan hyvin tämän sovelluksrn kanssa.