perjantai 22. helmikuuta 2013
45. Cthulhuja siellä ja Cthulhuja täällä..
torstai 21. helmikuuta 2013
44. Uusiokäytettäviä lahjapusseja
Aluksihan me tytön kanssa koristelimme vanhoja paperikasseja. Siinä oli hirveästi hommaa, ja minulta loppui koristelukuvat kesken, joten hylkäsin sen idean alkumetreillä. Joku silloin kommentoikin, että jossain blogissa oli nähnyt kankaasta tehtyjä lahjapusseja ja voilá siinä se! Sitten kävinkin kangasvarastojani läpi, tiedättehän, sillä silmällä. Kaikki jouluun sopivat ja vähän epäsopivatkin, turhat ja sopivan kokoiset kangaspalat päätyivät leikkauspinooon ja sen jälkeen ompelukone nakutti menemään että viuh vaan! Seuraavaksi luvassa kuvamateriaalia lahjapussukoista.
keskiviikko 20. helmikuuta 2013
43. Sukkia, sukkia, sukkia
tiistai 19. helmikuuta 2013
42. Makuuhuoneen uusi ilme
Kuten jo aikaisemmin kerroin, projekti alkoi sillä, että laitoimme vierashuoneen ja tytönhuoneen välisen oviaukon kiinni ja revimme boordit pois. Seuraavaksi maalaus, pari-kolme kerrosta valkoisella maalilla ja päätyyn grafiitinharmaata. Myös männynväriset listat saivat päälleen valkoisen maalikerroksen. Samaan rytäkkään toki ostimme myös uuden sängyn (joka on muuten todella hyvä, kiitos korkeuden ja kunnollisten vaahtomuovipatjojen, sekä säädettävien sälepohjien!)
maanantai 18. helmikuuta 2013
41. Inhottava vieras, se josta kukaan ei oikeasti tykkää
Mies kotiutui iltasella, lapsi oli jo nukkumassa. Sitten se alkoi. Levoton heräily ja itkeskely, kun ei rauhoittunut omaan sänkyyn, kannettiin meidän sänkyyn nukkumaan. Sama jatkui vaan, lopulta se tuli, nimittäin oksennus, ja suoraan meidän sänkyyn. Tämän sänkysotkun seurauksena mies petasi petiä meille olohuoneeseen sohvalle. Se yö menikin sitten tytön oksennellessa ja minun torkkuessa istuma-asennossa, lapsi sylissä (koska se oli ainoa paikka mihin tyttö suostui nukahtamaan).
Aamulla, ei ollut enää mitään. Virtaa oli lapsella kuin pienessä kylässä ja kaksi väsynyttä vanhempaa. Oltiin toki helpottuneita, meni yön aikana ohi. Lauantai otettiin rauhallisesti ja torkuttiin ja katsottiin paljon lastenohjelmia. Oli mukavaa vanua.
Sunnuntaina, oltiin reippaita ja käytiin koko perhe pitkällä lenkillä, lapsi pulkassa suuren osan matkaa ja osan jopa kävelikin, oli reipas. Kaupan kautta kotiin. Sitten, tunti, pari myöhemmin mies istui vessassa pää pöntössä ja antoi kuulua, oikein urakalla. Sekin meni ohi, yhden illan aikana.
Minulla ei vielä ole mitään oireita. Liekö sitten kyse jostain mitä nuo kaksi ovat syöneet? Vai onko kyseessä kuitenkin joku oikea vatsapöpö? Toivon kuitenkin vilpittömästi säästyväni tältä ikävältä pöpöltä. Oksentaminen on nimittäin ihan varmasti kaikkein viheliäisin pöpösairastamisen muoto.
perjantai 15. helmikuuta 2013
40. Kiirettä pukkaa
No, lenkkiin olen satsannut aikaani 30-60minuuttia päivässä, riippuen vähän siitä, että missä päin tätä kylää tulee tallattua. Täällä ei oo mitkään ihan mahtavimmat reittivaihtoehdot nimittäin. No sitten pitäisi ehtiä vielä mielellään ompelemaan kesävaatetta sekä tytölle, että itselle ja muutamia muitakin käsityöprojekteja olisi menossa. Yleensä vaan tuntuu käyvän niin, että juuri kun on päässyt hyvään vauhtiin niin kello onkin jo sen verran vajaa 14, että on pakko jättää hommat kesken ja suunnata lapsenhakuun. Lisäksi vielä tietenkin on tämä flunssan jämä, joka vie voimia edelleen ja tekisi oikeastaan mieli vain istuksia sohvan nurkassa ja katsoa telkkaria. Ehkä tämä tästä lähtee.
No, lapsen päiväkotiura, se on lähtenyt oikein hyvin käyntiin. Eilen, torstaina, päiväkodissa vietettiin pyjamabileitä ystävänpäiväteemalla. Oli muuten ensimmäinen kerta kun lapsi ei karjunut kurkkusuorana "minä en tahdo kotiin!". Oli muuten ehdottomasti paras ystävänpäivälahja meikäläiselle.
Ensi viikolla on päiväkodin hiihtoloma, joten päiväkotitouhuiluja ei ole, mutta eiköhän me selvitä ihan hyvin ilman sitäkin.
Piakkoin pitäisi alkaa miettimään kevään yhteishakua ja kaikkia niitä avoimia mahdollisuuksia joita minulla on tulevaisuuteni suhteen tarjolla.
Viikonloppu on edessä, mies kotiutuu joskus illalla vasta ja meillä on likan kanssa (joka muuten nukahti viereeni sohvalle aivan yllättäen) edessä pyykkien viikkausta kaappiin, nukenvaatteiden kaavojen piirtelyä ja ehkä muitakin kaavoja tulee piirrettyä.
Juju-kirjakerhosta nimittäin tupsahti viikolla paketti joka piti sisällään mm. Mekkotehdas-kirjan!
keskiviikko 6. helmikuuta 2013
39. Ensimmäinen päiväkotipäivä
Aamu meni hienosti, herättiin ajoissa, kaikki sujui muutenkin ajallaan eikä ollut yhtään kiukuttelua! Päiväkotiin kun päästiin sisälle niin likka hädintuskin vilkutti kun meni jo innoissaan mukaan toisten lasten kanssa touhuilemaan.
Päivä kului aviomiehen kanssa NCIS:n ensimmäistä kautta dvd:ltä katsellessa ja teetä juodessa. Ei varsinaisesti siis tarvinnut pelätä ajan käyvän pitkäksi. Sopiva pehmeä aloitus siis myös tälle äiti-ihmiselle, ei tarvinnu pyöritellä peukaloita koko päivää.
Vähän ennen klo.14 lähdettiin sitten kävelemään kohti päiväkotia ja lapsen hakuun. Oltiin hieman etuajassa (kumma miten tuota matka-aikaa on vaikea arvioida) ja lapsi olikin vielä välipalalla kun saavuimme. Hyvin pian meidän tulemisen jälkeen alkoi karjuntaesitys Aino-neitimme toimesta. "Minä en tahdo kotiin!!!!!" "Minä haluan jäädä päiväkotiin!!!" Aino pisti semmosen esityksen pystyyn, että toiset mukulatkin tulivat katsomaan, että mistäs nyt tuulee. Noh, tulipahan kerralla selväksi millainen temperamentti meidän neidillä on.
Vähän jäi harmittamaan, että kukaan ei oikein kertonut miten päivä oli mennyt. Hyvin lyhyesti vain, että leikivät isossa huoneessa nukkekodilla ja junaradalla, ulkoilivat, ja ei syönyt pahemmin lounasta. Suurin numero tuli oikeastaan siitä, kun Aino oli pyytänyt apua vessanpöntölle nostamisessa, mutta sekin kuitattiin "kai sekin siitä pikkuhiljaa". Ja tosiaankin tämä tapahtui vielä niin, että lastentarhanopettaja sulki heidän puolensa oven kun Lauri puki Ainolle vaatteita ja minä olisin kyllä ollut kiinnostunut kuulemaan paremmin päivästä. Jotain tyttö oli itkeskellytkin, mutta en oikein ymmärtänyt, että missä tilanteessa ja miksi. Niin ja olisi toki ollut kiva tietää, että missä ne likan rukkaset olivat, kun saatiin niitäkin etsiä monta minuuttia ennenkuin huomattiin kuivatuskaappi, jossa rukkaset sitten olivat. Olisihan senkin voinut kertoa.
Mutta kaikenkaikkiaan, yllättävän hyvä alku noin ensimmäiseksi päiväkotipäiväksi. Koko kotimatkan lapsi huusi ja kiukkusi ettei hän tahdo kotiin. Kotona vajaa tunti oltuamme tyttö yllättäen nukahti isänsä kainaloon sohvalle. Oli vissiin hieman rankkaa.
maanantai 4. helmikuuta 2013
38. Kännykkäkokeilu
Latasin puhelimeeni sovelluksen, jolla voin päivittää blogia. Olin joskus lukenut sovelluksen olemassaolosta, mutta olin mieltänyt sen lähinnä hienosteluksi. Totesin kuitenkin, että en välttämättä edes jaksa vaivautua päivän aikana tietokoneelle, mutta puhelin minulla on käytössä päivittäin. Saa nähdä lisääkö tämä sovellus bloggausaktiivisuuttani (anteeksi, tulipa sanahirviö).
Vuonna 2011 sairastelin paljon, angiinaa ja sen sellaista. Vuosi sitten kävin TYKSissä tutkimuksissa toistuvien nielutulehdusten takia. Tutkivat ja totesivat, että katsotaan vuoden päästä uudestaan. Se vuoden päästä oli tänään. Tavallaan oli ehkä ihan turha reissu, kun lääkäri kurkkas nenään " hiukan tukkoisuutta" Ihanko tosi, en olisi uskonut olenhan vain potenut flunssaa koko viikonlopun. Katsoi nieluun "noh, onhan nää isot" Aijaa, en ole kuullutkaan ennen. Noh, päädyttiin kuitenkin ettei nyt mitään leikkausjuttuja tähän hätään, kun ei kerran ole ollut ongelmia koko vuoden aikana, jos tulee jotain niin uudella lähetteellä sitten.
Jännä sinänsä, jos muistan oikein olin vuosi sitten lähes varma, että hsluan sen leikkauksen, mutta nyt en ollut lainkaan niin varma asian suhteen.
Olemme olleet Ainon kanssa koko viikonlopun flunssassa jonks rsivostuttavimpana oireena on aivan kamala yskä. Viheliäistä. Aino on jo paljon paremmassa kunnossa ja saa keskiviikkona mennä päiväkotiin. Olisi muutoin mennyt tänän, mutta oli eilen vielä paljin räkäisempi ja yskäisämpi sekä nosti lämpöä. Tänään on siis ollut ensimmäinen kuumeeton päivä.
Olen hieman uhmannut jumiani ja koittanut neuloa. Paksuhkolla langalla ja minulle tavallista paksummilla puikoilla, lopettaen heti kun alkaa tuntumaan pahalta. Vielä en ole jumppaamaan alkanut, koska on tämä flunssa. Olen myös pohtinut hyvää hierojaa tästä omalta kylältä.
Näin lopun yhteenvetona voisi todeta, että sairastellaan ja toivottavasti tervehdytään ja onneksi meillä ei sairastella kovin usein, sekä sen, että ainakin tekstin kirjoittaminen tuntuu sujuvan hyvin tämän sovelluksrn kanssa.