67. Odottelun aiheuttama hupsista

Tuossa päivänä eräänä, taisi olla viime lauantaina, olin äitini kanssa kauppareissulla. Tarkoitukseni oli vain hakea miehen syntymäpäivälahja kirjakaupasta. Äiti lähti sillä välin piipahtamaan läheisessä ruokakaupassa, sovittiin että nähdään pian. No minulla se pian oli nopeammin kuin äidilläni, joten kirjakauppaa vastapäätä oleva lankakauppa suorastaan huusi minun nimeäni.
Kyllähän sen nyt arvaa miten siinä käy, kun pakkoneuloosikko saa tyhjää aikaa ja pankkikortin ja lankakauppa on naapurissa. Pyrin kyllä hillitsemään itseäni ja mukaan tarttuikin vain kolmea eri lankaa, sekä "kaupanpäälisinä" metalliset neliskanttiset puikot.
Tosin, kyllä ne lankaostokset olivat ihan hyvin perusteltujakin. Ystäväni sai poikavauvan, eikä minulla ollut kuin selkeästi tyttömäisiä lankoja. Tosin, eipä sillä värillä liene niin suurta merkitystä, mutta olipahan hyvä vedota siihen ;)
No, olihan siellä yksi neonpinkkikin.. hups.

66. Heräteostoksia

Koulukirjasotku on saatu selvitettyä. Kaikki tilasmani kirjat lähtivät palautuksena lähettäjälle, koska eivät pystyneet muuttamaan postitusosoitetta (lienee turha täsmentää, että olin jokseenkin turhautunut viikkojen odottelun jälkeen). Kun saimme selville, että kirjat on teillä tietämättömillä marssin kirjakauppaan ja tilasin koko satsin uudestaan. Tämä siis tiivistetysti kerrottuna.
Kun eräänä päivänä sitten viime (vai sittenkin sitä edellillä?) viikolla hain paikallisesta kirjakaupasta tilaamani koulukirjat, eksyin alun vastusteluyrityksistäni huolimatta tämän kylän lankakauppaan.
Minut paremmin tuntevat tietävätkin jo oikein hyvin minussa asuvan lankahamsterin. Oikeastaan olin menossa hakemaan puikkoja! Tarkastelemaan millainen valikoima niissä oli. Eksyin kuitenkin myös lankahyllyjen puolelle, miten olisin muka voinut vastustaa kauniita lankakeriä ja ihania vyyhtejä? Niin, en mitenkään!
Olen jo pitkän aikaa halunnut kokeilla hamppulangasta tehtyä tiskirättiä. Nyt löysin mieluisen värisen vyyhdin sopivaa lankaa. Vyyhtiä tutkaillessani ja tunnustellessani "ostoskoriini" (eli syliin) kertyi myös kaksi kerää "reumalankaa" mummini joululahjaa varten sekä lyhyet 2,5mm sukkapuikot.
Hamppulankakokeilu on edennyt koulussa ehkä n. 5cm korkuiseksi ja kokemuksena täytyy sanoa, että karheaa on! Se on toki hyvä ominaisuus rätissä, saa kuivuneet kaurapuurot hinkattua irti! Neuloessa se vaan ei ole miellyttävin vaihtoehto. Koekäyttötuloksia saakin vielä hetken odottaa.

65. Uusia kavereita

Aivan mahtavaa! Nimittäin tämä ihmisiin tutustuminen. Koko sinä aikana, kun asuttiin Mynämäessä, en oikein päässyt sisälle paikallisten ihmisten elämään. Toki tähän vaikuttaa se, että tutustun ihmisiin koulussa ja sitä kautta saa uuden verkoston. Mutta tämä teksti ei oikeastaan ole koulukavereista, vaikka he ovatkin aivan mahtavia tyyppejä! Tämä teksti koskee Ainoa ja hänen uusia kavereitaan. On ihana huomata, että päiväkodissa on ilahtuneita lapsia kun näkevät meidän neidin tulevan hoitoon. Yksi tuntuu tytöllä olevan ehdottomasti ylitse muiden näistä päiväkotikavereista. Tämä tyttö on samanikäinen kuin Aino ja kaikkein parasta tässä on se, että tämä tyttö äitinsä kanssa asuu aivan meidän naapurissa! Huippua! Eilen kävimme puistossa yhdessä ja sitten vielä leikittiin sisälläkin. Kohta ollaan taas lähdössä leikkimään heidän luokseen, vesisateessa ei huvita lähteä ulos.

Kaiken kaikkiaan, elämä on varsin mukavaa täällä päin ja kulkee tasaisella tahdilla eteenpäin. Täytyy sanoa, että olen varsin tyytyväinen elämääni tällä hetkellä. Onnea on...perhe, ystävät, lapsen ystävät.. ja aika moni muukin asia!

64. Voihan koulukirjat!

Tilasin toki ajoissa. Vaan ei ne koskaan tulleet, eivätkä tulekkaan. Menivät vanhan osoitteen mukaan (okei, se oli oma moka!), eivätkä pysty muuttamaan tilauksen osoitetta. Rahat saan takaisin, kunhan paketti joskus löytää lähettäjälle takaisin. Joudun tilaamaan siis kaikki koulukirjat uudestaan. "Onneksi ei yhtään harmita", no eipä! Kokeitakin tulossa pikkuhiljaa. Tehtäviä on vaikea tehdä ilman kirjaa. Suorastaan kihisen kiukusta! Onneksi, edes yksi kirja on tulossa, ja siitähän ne kokeet on ihan pian.

Koulukin on sujunut mukavasti. Päivät menee pääsääntöisesti varsin nopeaan. Eilen käytiin tutustumassa vanhainkodissa. Sinne olisi jotain virikepuuhaa tarkoitus keksiä. Varmasti ihan mielenkiintoista.

Tänään on sumuinen päivä.

Mietin myös blogin kannattavuutta. Ei tunnu olevan oikein aikaa.

63. Uusi koti!

Noniin, nyt alkaa olemaan pikkuhiljaa asiat sillä mallilla, että saan ehkä kirjoitettuakin jotain. Nettiähän meillä ei edelleenkään ole kiinteänä, mutta Lauri kävi jokin aika sitten ostamassa nettitikun, että pystytään hoitamaan asioita. Minulla sen sijaan on tässä käynyt niin, että elämää ja touhua on niin paljon, etten ole pahemmin ehtinyt istumaan läppärin äärellä. Nyt siihen on sopiva hetki. Mies iltavuorossa ja Aappa-neiti värittää värityskirjaa (jota olin pantannut kaapissa jemmassa melkein pari viikkoa odottamassa oikea hetkeä).

Mistähän lähtisi purkamaan näitä viime aikaisia tapahtumia.

Saatiin kaupat tehtyä. Täyteen hintaan vieläpä! Melkoista luksusta. Ollaan pari viikkoa jo asuttu täällä uudessa asunnossa ja tähän mennessä ollaan oltu vain tyytyväisiä. Seinät on paksut, ei kuulu naapureiden ääniä, paitsi ne mitä rappukäytävästä joskus kuuluu. Aniharvoin saattaa naapureiden äänistä kuulua jotain, meilläkin seinänaapurina kuitenkin lapsiperhe, jossa kaksi pientä lasta. Tähän tolkuttomaan kuumuuteen on ollut vaikea tottua. Sisälämpö näyttää koko ajan 23-25 astetta. Aika kova korotus siihen omakotitalon n.20 asteeseen. Voi toki olla, että olen talvella tyytyväinen siihen ettei tarvitse sisällä värjötellä vilttien alla, toisaalta sitä myös varmasti tulen kaipaamaan.

Koulukin lähti oikein mukavasti käyntiin. Ensimmäinen viikko oli ryhmäytymistä, eli käytiin kaikenmaailman temppuratoja ja sokkoleikkejä ja ties mitä leikkimässä, kyllä meillä ihan hauskaa oli, tai minulla ainakin! Ryhmäytymisestä päästäänkin loistavalla "aasinsillalla" siihen, kuinka mahtava luokka meillä on! Kaikkien kanssa tulee juttuun ja muutenkin ryhmähenki tuntuu olevan oikein hyvä. Tykkään, paljon! Kouluun on kiva mennä ja siellä ei ole kurja olla, se on hienoa! Se on myös sellainen mitä en ole pitkään aikaan kokenutkaan.

Aappanen on sopeutunut päiväkotiin hienosti. Hänellä tuntuu kaveria riittävän ja hoitopäivät ovat hoitajienkin mukaan menneet oikein kivasti, kehuvat reippaaksi ja kivaksi kaveriksi. Sanovat likkaa myös rauhalliseksi mikä saa usein naurut aikaiseksi sellaisten ihmisten parissa, jotka tytön paremmin tuntevat.

Kodista laitan kuvia kunhan saan sellaisia otettua. Kamera on tällä hetkellä teillä tiettymättömillä, niinkuin aika moni muukin tavara! Rullamittaakin olisin tänään kaivannut, mutta enpä löytänyt. Parveke muistuttaa enemmän kaatopaikkaa kuin viihtyisää kesähuonetta ja vaatehuone on täynnä tavaraa, joka ei sinne kuulu, koska ne eivät ole mahtuneet mihinkään muualle, tai niille ei ole vielä olemassa omaa paikkaa. Osa vaatteista on pahvilaatikoissa ja laatikot pinossa makuuhuoneen nurkassa (4 laatikkoa) ja osa sitten vaaterekin päällä epämääräisissä pinoissa, koska edelleenkään meillä ei ole makuuhuoneeseen vaatekaappia. Keittiönpöytä on liian suuri ja vielä pitää odotella reilu viikko, että saadaan uusi pöytä (haluaako joku muuten ostaa edullisesti tummanruskean 6hlö pöydän tuoleineen?)  

Semmoista meidän elämään. Koitan parhaani mukaan skarpata kirjottteluiden kanssa.

62. Odottavan aika on pitkä!

Taas ollaan välitilassa, odottelua ja odottelua. Muutto on varma, kunhan ensin vain joku ostaisi tämän meidän talon pois! Ostakaa ihana talo pois kuleksimasta!

Tehtiin tarjous eräästä aivan ihanasta kerrostalokolmiosta, ei se ihan suoriltaan mennyt läpi, mutta hyvään hintaan silti saadaan! Ainon päiväkoti on ihan lähellä, melkein samassa pihassa! Ja merenrantaan on parisataa metriä matkaa. Tulevan kotimme ikkunoista ei merelle näy, mutta ei se ole kovin suuri asia. Koulu alkaa pian ja sitä ennen pitäisi ryhtyä Uusikaupunkilaiseksi! Niinpä niin, sinne muutetaan ja tuskin maltan odottaa!

Tässä vielä linkki siihen talon myynti-ilmoitukseen!

61. Mustikkametsässä

Eilen vietimme leppoisaa sunnuntaipäivää Äitini nurkissa, kun kerran täällä meillä oli se ensiesittely.
Vielä viime vuonna kun mustikoita kävimme poimimassa, suurin osa ajasta kului siihen, että nti.Aappanen kiukkusi hankalaa liikkumista ynnä muuta. Tänä vuonna suuntasimme helppoon paikkaan perunahallin taakse. Vaikka paikka oli helpon matkan päässä ja valtavat risukot puuttuivat olin varma ettei reissusta mitään tulisi. Tulihan siitä! Likka oli todella reipas ja mustikoitakin saatiin yhteen piirakkaan ja kotiinviemisiksi myös!
Koska silmät lupsuu niin seuraavaksi kuvia!

Isä ja tytär matkalla metsää kohti.

Pieni mustikanpoimija

Mustikkasaalis

60. Ensiesittely

Tänään oli talomme ensiesittely, vaikka perjantaina täällä kyllä kävi jo Kuopiolainen pariskunta katsastelemassa ja olivat viihtyneet yli tunnin välittäjän kanssa rupatellen ja paikkoja katsellen. Tänään oli kuulemma ollut ennätyksellisen paljon katsojia paikalla siihen nähden, että on heinäkuu (kuulemma harvoin on tähän aikaan kesästä niin paljon kävijöitä) ostajaehdokkaita oli siis jopa 9! Nyt odottelemme mielenkiinnolla ensi viikkoa joka toivottavasti tuo tullessaan kohtuullisia tarjouksia ja meille suotuisia tuulia uuden asunnon tiimoilta.

Lapsikin sai hoitopaikan. Päiväkodista soitettiin heti seuraavana päivänä siitä kun olin hakemuksen laittanut, että lapsi pääsee siihen päiväkotiin mihin ensisijaisesti olin paikkaa hakenutkin. Asiat siis rullaavat mukavasti eteenpäin.

Palantunne kurkussa on muuttunut äärimmäisen ärsyttäväksi kurkkukivuksi, mutta vaihteluahan tämäkin, ainakin ihan selkeästi oirehtii flunssamaisesti eikä mitään muuta epäilyttävää!

59. Ihana koti myytävänä!

Nyt se sitten on siellä, etuovi.comissa, meidän talo nimittäin. Kohdenumerohakuun 681327 niin sieltä löytyy.

Haikein mielin tästä ollaan luopumassa, mutta nyt on uudet tuulet puhaltamassa tässä elämässä ja muutoksetkin ovat sen mukaisia. Uutta kotia ollaan katseltu ja ainakin yksi oikeasti varteenotettava vaihtoehtokin on jo olemassa, tarjousta vaille valmiina.

Lapselle pitäisi metsästää päiväkotipaikka jostain, mieluiten saman asuinalueen päiväkodista kuin minne muutetaan, mutta entäs kun mikään ei ole vielä varmaa?

Talo on hyvällä vauhdilla tyhjennetty toistaiseksi tarpeettomista tavaroista, ne ovat saaneet väliaikaisen sijoituspaikan Äitini luota, kiitos hänelle ja hänen miehelleen siitä! Huoneet kaikuvat ja kaikki näyttää omituiselta. Mitään pakattavaa ei oikeastaan enää olekkaan ennen varsinaista muuttoa. Roskalavaa olen suunnitellut tuohon pihaan, että saadaan kaikki joutava ja kierrätykseen kelpaamaton pois.

Tänään kuitenkin eniten energiaa vie kesäflunssaan sairastunut pikku-pirpana, joka niin kovin odotti mummilaan menoa tänään ja ei sinne nyt pääsekkään. Viihdytystä on siis kaivattu tavallista enemmän tänään. 

58. Levoton mieli ei osaa rauhoittua.

Perjantaista, siis siitä päivästä, kun sain tietää että pääsen opiskelemaan, minun unirytmini on heittänyt häränpyllyä. Valvon liian myöhään ja herään liian aikaisin, enkä saa enää unta. Uskon kyllä, että miehen harvinaislaatuinen työviikko (hän on iltavuorossa) vaikuttaa asiaan myös, emme ole vielä kymmeneltä menossa nukkumaan niinkuin yleensä. Toinen syy kuitenkin on se, että mietin jatkuvasti mm. Mitä voisin jo pakata, mihin tungen kaiken tavaran, jotta ensi viikolla tuleva välittäjä saa mahdollisimman myyvät kuvat ja niinpoispäin. Aivoni pyörivät ylikierroksilla.

Tässä samaan aikaan kaiken muun kanssa on vielä lisäksi se, että pitkään takarsivossa kytenyt ompeluinnostus on nyt roihahtanut oikein urakalla liekkiin ja olisin mieluusti vain ompeluhommissa koko ajan. Samaan aikaan kuitenkin pitäisi miettiä aivan muita juttuja.

Juhannuksen aion kuitenkin pyhittää mahtavalle seuralle, sillä rakas ystäväni pesueensa kanssa on tulossa viettämään kanssamme yöttömän yön juhlaa Äitini luokse! Parit kutimet mukaan ja muuttostressit ynnämuut saavat lentää romukoppaan viikonlopun ajaksi.

Ensi viikko onkin kiireviikko pahimmasta päästä, kun pitää asioida te-toimistossa, tulevassa koulussa, välittäjä tulee ja menemme katsomaan niitä varteenotettavia asuntovaihtoehtoja tulevaan uuteen kotikaupunkiimme! Ja kaikki tämä keskiviikkoon mennessä! En edes uskalla ajatella mitä loppuviikko tuo tullessaan, sen tiedän, että viikon kruunaa pikkuisen prinsessan ristiäiset!

57. Muutoksen tuulia totisesti!

Niitä täällä nyt todellakin puhaltaa! Pääsin nimittäin siihen kouluun mihin halusin ja nyt edessä on talon myynti ja uuden asunnon ostaminen toisesta kaupungista! Omakotitalo vaihtuu rivitalo- tai kerrostaloasuntoon.

Päivät ovat kuluneet hämmentyneessä ilmapiirissä ja mielentilavaihtelut ovat ajamassa minua hermoraunioksi. Miljoona asiaa pitäisi saada tehtyä ja tämä ei ehkä ole maailman paras aika myydä taloa.

Pääni rullaa niin ylikierroksilla, ettei tämä kirjoittaminen nyt varsinaisesti suju.

56. On viikonloppu eessä taas

Muistaakseni niin lauletaan jossain laulussa, en ole kyllä varma.

Edessä on tosiaan siis taas viikonloppu. Luvassa on vierailua miehen veljen perheen luona ja mukavaa oleskelua vain. Tänään pitäisi olla siivouspäivä, mies kuitenkin kotiutuu vasta illalla ja kiinnostus alkaa siivoamaan koko huushollia kaksin lapsen kanssa on lähempänä pakkasasteita. Tämä oma vointi vaikuttaa hirveästi mihinkään jaksamiseen ja odotan vain postia TYKSistä.

Pian pitäisi tulla myös tiedot koulujen pääsykoetuloksista, jännittää nekin hieman.

Olen saanut tässä muutaman päivän aikana aikaiseksi jälleen yhdet bambuiset junasukat ystäväni vauvalle, sekä puolitoista tiskirättiä, bambulangasta nekin.

Me taidetaan lähteä Ainon kanssa nauttimaan aurinkoisesta aamupäivästä vielä ennen lounasaikaa.

55. Aurinko paistaa ja kirjoittamisesta ei tuu mitään

No pitihän se arvata, ettei siitä kirjoittamisesta tule tänään mitään tuon Buzzauksen suhteen. En ole edes saanut omaa konetta päälle ja kuvat on tietenkin siellä. Olen koko aamupäivän odotellut, että eräs ihminen tulisi hakemaan raparperia, kun meillä on sitä yli oman tarpeen. Äskettäin sain kuitenkin tekstiviestin, ettei tarvitsekaan, kun mies oli tuonut tullessaan ison nivaskan. Noh, näin käy joskus.

Pitäisi motivoitua pakkailemaan viikonlopun kamppeita, mutta kiinnostus on jossain nollan tietämillä. En vain saa aikaiseksi, en ylipäätään ole saanut tänään mitään aikaiseksi. Pyykit odottavat koneessa, että ripustaisin ne kuivumaan, lapsen mummilaviikonloppu tavarat on pakkaamatta ja niistä omista on turha puhuakkaan. Omien tavaroiden lisäksi pitäisi metsästää Ainon loput pienet vaatteet ja sulloa ne muovipussiin, että saadaan toimitettua seuraaville käyttäjille ne.

Kaiken tämän päälle nielu vaivaa aina vaan. Olen jo niin totaalisen kypsä siihen, että välillä tuntuu kuin nielussa olisi roska tai muuta ylimääräistä ja toisinaan taas tuntuu, että risat ottaa toisiinsa kiinni. Mitä tahansa teenkin, syön tai juon niin ärsyttää. Syömisen aikana ei tosin tunnu ja nieleminenkin sujuu, mutta kyllä ottaa ihmisen lasta kuuppaan tämmönen tunne! Onneksi maanantaina tohtorilla konsultaatiota tämän nieluni tiimoilta, ehkä siihen saadaan jotain tolkkua. Ärsyttää vaan niin kovin, kun vaikuttaa omaan mielialaan ja pinna on kireällä koko ajan ja mikään ei jaksa huvittaa kun kaiken aikaa on hankala olla.

Ainiin, kuka käski alkaa pelaamaan naamakirjassa candy crush sagaa? Selkään pitäisi antaa sille! Jokohan mulla on taas elämiä niin pääsis pelaamaan...

54. Saamattomuutta ilmassa jälleen

Kaikista lupauksistani huolimatta päivitystahti on edelleen todella nihkeä. Buzzador-tekstin kuvat on otettu ja katsottu, mutta en ole saanut aikaiseksi vielä kirjoittaa, ehkä huomenna kun lapsi on päiväkodissa. Ulkona on ollut niin hienot ilmat, että ollaan vietetty paljon aikaa pihassa. Toissapäivänä leikkasin puolet pihan heinikosta, joka valehtelematta oli n.30cm pitkää voikukkaniittyä. Varsinaista riemua oli se. Tänään sitten leikkasin toisen puolen ja oli sekin melkoista takkuamista. Nyt kuitenkin nurmi on lyhyempi, joten helpompi leikata ensi kerralla nuo muutamat törröttäjät mitä tuolla toissapäivänä leikkaamallani pihanpuoliskolla huomasin.

Saamattomuuteen vaikuttaa hyvin pitkälti myös se pääsykokeiden tulos. En saa aikaiseksi ryhtyä mihinkään järkevään. Neulominen ei ole maistunut oikein kunnolla moneen viikkoon, olen  kyllä saanut valmiiksi yhdet kirkkaanpunaiset Junasukat ystävän pienelle tyttövauvalle sekä vajaa puolikkaan tiskirätin. Huivittais hirveästi, mutta jotenkin mikään malli ei nyt kuitenkaan ole vielä natsannut niin, että oisin innostunut ihan tosissaan.

Aikaa on vienyt myös naamakirjan kirpparihommat, meillä on menossa hankkiudutaan turhasta tavarasta eroon-projekti. Ärsyttää kun on nurkat väärällään tavaroita joille ei oo mitään järkevää käyttöä tai ovat muuten vain tarpeettomia.

Huomenna on Ainolla viimeinen päiväkotipäivä ja sitten koittaa kahden kuukauden kesäloma. Suunnitteilla n mm. isomummilla vierailua, ompelutreffejä meillä miehen veljen vaimon kanssa, mummilatouhuja, mahdollisesti reissu Puuhamaahan (kuka lähtee mukaan??) ja sen sellaista. Eniten meillä likka taitaa kuitenkin odottaa, että järvien vedet lämpenevät niin paljon, että pääsee uimaan. Meillä asustaa hirmuisa vesipeto!

53. Toipuilua

Tuli taas taukoa kirjoittamiseen. Tällä kertaa syytän pääsykokeita, jotka olivat viime perjantaina sekä tämän viikon maanantaina. Ensin tähän oman kylän käsi-ja taideteolliseen tekstiiliartesaani-linjalle ja maanantaina sitten Uuteenkaupunkiin lähihoitajakoulutukseen. Varsinkin jälkimmäinen oli todella rankka ja alan nyt vasta pikkuhiljaa toipumaan niin, että jaksan aiheesta jutellakin.

Perjantain pääsykoe oli mukavan leppoisa, oli mukavia ihmisiä ja hauskat pääsykoetehtävät (joskin vesivärien käyttö oli hivenen haasteellista siihen nähden, etten ole todellakaan ajatuksella maalannut moneen vuoteen). Haastattelukin meni varsin mukavasti. Sormiin iski kova syyhy ja mieleen into päästä mm. paukuttamaan kangaspuita.

Viikonloppu meni mukavasti äidin lihapatojen ääressä, lauantaina euroviisuja katsellen ja sunnuntaina hyvin väsyneenä nuokkuen (okei, nukuttiin Ainon kanssa reilu 2tunnin päikkärit). Lauantaina virikkeisiin kuului myös hillittömän kokoisen legämpärin tyhjentäminen olohuoneen lattialle, rakentelu ja pienimpien poislajittelu sekä roskien kerääminen sujuivat oikein hyvin pirpanan rakennellessa vieressä. Lapsen Vaarikin osallistui legohommiin ja sehän se olikin varsin viihdyttävää!

 Tässä on vain murto-osa legoista

Innokas legoilija nukenhattu päässä

Maanantaina aamusta varhain äiti tuli herättämään (ruoja, olisi ollut vielä 5min aikaa nukkua!) Näin vielä aivan mainiota unta, jossa olin pelastamassa Ironmania metallilootasta, valitettavasti en ehtinyt sitä tekemään. Ironman parka, sniff. Sitten reippaana vaatetta päälle ja naaman kampaamista ja 7.30 jälkeen suuntasimme pikkuveljen kanssa kohti Uuttakaupunkia ja Novidan koulukompleksia. Olimme paikalla juuri ennen nimenhuudon alkua. Saimme osaksemme kuulua ensimmäiseen haastateltavien ryhmään (n.24 henkeä) ja haastatteluihin mentäisiin siinä järjestyksessä missä ne kukin ehtisi listaan kirjoittaa. Tokikin me pääsimme loppupäähän, joka tarkoitti n.4 tuntia odottelua. Siinä oli kuulkaa istumalihakset kovilla! n.12.40 alkoi sitten psykologisten testien osuus ja se kesti kaikkinensa n.16 saakka., oli sekin varsin raskasta! Kaikenkaikkiaan voisi sanoa, että maanantain pääsykoe päivä kävi todellakin 8tunnin työpäivästä! Onneksi kuitenkin seura oli niin sanotusti kohdillaan ja aika kului ihan mukavasti. Päivän päätteeksi vain olin niin loppu, että puhuminenkin oli lähes ylivoimaista. Huh!

Mutta nyt kun alan palaamaan taas henkisesti tähän maailmaan ja olo alkaa olemaan muutenkin kohtalaisen normaali pääsykokeiden jälkeen, niin ehkä tämä kirjoitustahti taas hieman petraantuu! 

Lähiaikoina luvassa mm. Buzzausta ja muutamia valmistuneita käsitöitä.

52. Onnea on.. Olla Äiti

Tänään on äitienpäivä, kolmas laatuaan minun äitiysurallani. Ensimmäinen äitienpäivä, kun sain lapsen tekemän kortin ja lahjan ja ensimmäinen kun lahja sai minut kyynelehtimään. Aino oli päiväkodissa tehnyt kortin ja koristellut tiskirätin.

 Kortti, jonka sisällä oli Ainon mietteitä äidistä:

Minkälainen äiti on? - Äiti on samanlainen kuin minä

Missä asiassa äiti on hyvä? -Äiti on hyvä ompelemisessa ja neulomisessa ja tekee mulle nuken vaatteita ja äiti on hyvä laulamaan

Mikä äidin laittama ruoka on hyvää? -Spagetti

Mitä teet yhdessä äidin kanssa? -Leikitään yhdessä hepoilla

Millaista musiikkia kuuntelet tai laulat äidin kanssa? - Me lauletaan yhdessä Tiitiäistä

Mihin paikkaan haluat äidin kanssa mennä? - Me mennään kauppaan äitin kanssa.

Milloin sinulla ja äidillä on hauksaa? - sitten kun ollaan levätty ni sit minul on hauskaa.

Kerro joku asia, mistä äiti erityisesti pitää? -Neulomisesta

Mitä haluat äidille vielä sanoa? - Kiitos kun ostat namia.

Tässä on tiskirätin toiselle puolelle taiteiltu kuva äidistä ja aurinko on taivaalla.

Tässä kuvassa puolestaan valas ui meressä.

Kortin tekstit sai minut hymyilemään ja nauramaan. Lapsi oli niin hellyyttävä korttia esitellessään.

Tämän äitienpäivän vietän kuitenkin kaksin miehen kanssa, koska olen torstaista saakka kärsinyt mahakivuista ja maha on aivan sekaisin. Ei oikein houkuta 3tunnin ajomatka minun mummilleni kun mahaa kouristaa ja sen jälkeen vessan tarve on välitön. Mies lähtikin juuri viemään Aappa-neitiä mummin ja enon kyytiä odottamaan.

Vatsavaivojen syyksi veikkaan tällä hetkellä stressiä jonka edessä häämöttävät pääsykokeet ja lääkärinaika (kitarisoja varten) aiheuttavat.

Kaiken stressin ja murheellisuuden kuitenkin poistaa oman ihanan tytön hymy ja nauru ja hassut höpötykset. Aino on paras asia mitä olen saanut Laurin kanssa aikaiseksi.

51. Haaste

Sain jo jokin aika sitten haasteen Saijalta vastata 5 kysymykseen ja jakaa haastetta sitten eteenpäin muille. Minä olen huono jakamaan haasteita (saati keksimään niitä kysymyksiä), joten jos joku haluaa omaan blogiinsa täältä napata, niin olkoon hyvä vain.

Tässä minun vastaukseni.

1) Miten kevät vaikuttaa sinuun?
-Yleensä mieliala laskee jossain vaiheessa kevättä, tulee liian valoisaa, päätä särkee ja kaikki kyllästyttää. Toisaalta myös keväisin pyrin ottamaan itseäni niskasta kiinni elintapojen parantamisen merkeissä.

2) Minkä tekemistä olet pitkään miettinyt, mutta et ole saanut tehtyä?
-On niin monia asioita mitä mietin että "pitäisi sitä ja pitäisi tätä", mutta en välttämättä koskaan saa aikaiseksi.

3) Millaisena näet itsesi vuoden päästä?
-Toivottavasti opiskelemassa ja hyvässä kunnossa.

4) Kolme toivetta tälle vuodelle
-Opiskelupaikka mieleisessä paikassa, kiva koti ja koko perheen terveenä pysyminen

5) Ja näistä kolmesta jos saisit kaksi ja yhtä et koskaan. Mistä toiveesta luopuisit ja miksi juuri siitä?
-Opiskelupaikasta, koska haluan että on kiva koti, että pää pysyy kasassa ja elinympäristö on miellyttävä ja terveydestä en luopuisi mieluusti koskaan.

Ja nyt väen vängällä keksityt viisi kysymystä.

1) Paras aika vuodesta ja miksi?
2)Jos olisit eläin, mikä olisit ja miksi?
3)Kahvi vai tee?
4)Koukututko helposti esim. peleihin?
5)Suosikki harrastuksesi?

Olipas siinä. 

50. Meidän päiväkotilainen

"Minä olen päiväkotilainen" sanoo meidän Aappa-neiti varsin usein, kun tulee puhetta hänestä ja muista lapsista, "minä olen iso tyttö, minä olen päiväkotilainen" hän sanoo. Aino on päiväkodin alkamisen jälkeen kehittynyt vielä hurjasti lisää, leikit ovat saaneet nimiä, on tullut uusia lauluja joita tyttö laulaa meille ja tekee esityksiä. Hän on lähes oppinut kirjoittamaan nimensä, tällä hetkellä se tulee useimmiten mudossa Aoni/Anio, mutta  kyllä se siitä!

Välillä sitä on itse ihan hämmennyksissä siitä, että miten se lapsi kasvaakin niin kovin nopeasti, vastahan tuo maisteli ekoja kertoja perunaa 3 vuotta sitten vappuna! Eihän 3 vuotta aikuisen elämässä ole paljon mitään, mutta siinä ajassa tuo lapsi on kasvanut ruokaan totuttelevasta kääryleestä reippaaksi päiväkotilaiseksi, joka ei millään tahtoisi lähteä kotiin klo.14 kun äiti tulee hakemaan.

Toisinaan sitä unohtaa, että tuo meidän pirpana on vasta kolme vuotias, kun puhe on selkeää ja muutenkin vaikuttaa niin isolta tytöltä. Onneksi silti välillä tuotakin alkaa vähän vauvattamaan ja syli- ja halipula iskee, niin saa tuon elohiiren joskus syliinkin asti! Ja joka yö, aamupuolella, tuo edelleen kapuaa meidän väliin nukkumaan, tulee lähelle ja haluaa pitää kädestä kiinni. Kyllä, hän on vielä pieni, minun rakkaani.

49. Ajattelemisen aihetta

Tuo kahden kuukauden tauko kirjoittamisessa sai myös miettimään mitä haluan blogiltani. Tämä nyt on ollut lähinnä päiväkirjamainen ja kuulumisia kertova niille sukulaisille ja kavereille joiden kanssa ei tule pidettyä aktiivisesti yhteyttä. Olen toki myös kertonut paljon tekemistäni käsitöistä ja Buzzannutkin aina silloin tällöin (on muuten tulossa taas Buzzador-juttua tässä lähiaikoina!). Haluan edelleen pitää blogini sellaisena kuin se on, omana ilonani ja ehkä hieman muidenkin.

Yritän tästä lähtien olla jälleen hieman aktiivisempi tämän kirjoittelun kanssa. Olisi myös kiva tietää, ketkä kaikki tätä lukevat! Hei te siellä, ilmiantakaa itsenne, kommentoikaa jos on jotain kommentoitavaa ja jos kiinnostaa niin kysykää.

48. Joskus tauko tekee hyvää.

Maaliskuun alun jälkeen minulta katosi lähes kokonaan kaikki into kirjoittaa. Ilmeisesti lähes kahden kuukauden tauko teki tehtävänsä, kun vihdoin sain tartuttua hommaan. Kahden kuukauden aikana on ehtinyt tapahtumaan hyvin paljon kaikkea ja päivät ovat menneet todella nopeasti. Viimeiset viikot ovat tosin menneet lähinnä flunssassa.

Toukokuukin on täynnä ohjelmaa! Eräs ystäväni saa vauvan ihan näillä näppäimillä ja olen aivan tohkeissani tästä! Puita pitää käydä tekemässä jossemme halua ensi talvena palella ja puolenkuun jälkeen on kahdet pääsykokeet, joista toiseen pitäisi tehdä portfolio (en ala raahaamaan jotain tekemääni tuotetta koululle) kaikesta mitä olen tehnyt. Vielä kun saisi jostain inspiraation sen tekemiseen. Olen siis hakenut tänne oman kylän käsi-ja taideteolliseen tekstiililinjalle. Se oli lähinnä viimeinen vaihtoehto, olisipa sitten jotain. Olen hakenut myös muualle kouluun. Siitä kerron myöhemmin jos se vaikka kävisikin toteen.

Viikonloppu vietetään Äitini luona puuhommia tehden.

47. Hyötyliikunnan riemua

Olen aina ollut enemmän hyötyliikkuja kuin mitään muuta. Tykkään toki käydä myös esimerkiksi Zumba tunneilla ja olisin varmaan aktiivisempi sillä saralla, jos olisi joku potkimassa persuksiin että nyt mennään. Tällä hetkellä minulla ei kuitenkaan ole kortilla käyttöoikeutta, asiaan on toivottavasti piakkoin tulossa taas muutos.

Palataan nyt kuitenkin siihen hyötyliikuntaan. Puiden pilkkominen on nykyään lähes pääsääntöisesti minun heiniäni. Miehen sormet ovat olleet kovin kipeät viimeaikoina, joten olen ottanut puiden pilkkomisen omalle vastuulleni. Se jos mikä on äärimmäisen terapeuttista.

Saatoin arvioida IKEA-kassin vetoisuuden hieman yläkanttiin?

No, eikai sentään. Pilkoin kerralla hieman enemmän puita, jotta niitä ei tarvitsisi joka aamu käydä pilkkomassa lisää, että saa tupaan lämpöä. Valitettavasti meidän tämän hetkinen puutilanne alkaa näyttämään hieman heikolta vuodenaikaan nähden. Varmaan joudumme turvautumaan taas puusäkkien kuskaamiseen Äitini luota. Positiivista toki on se, että tämän talven aikana puut ovat riittäneet pidemmälle kuin viime talvena. Ehkä ensi talvena saamme kasaan sellaisen määrän puita, että niitä riittää sekä ensi talvelle, että hiukan vaikka seuraavallekin.

Toinen hyötyliikunta, josta pidän on lumityöt. Vaikkakin, meidän pihaantulon kolaaminen on aika viheliäistä. Meidän pihaan tullaan suoraan jalkakäytävän yli ja talvella, kun lunta sataa ja aura-autot auraavat tiet, meidän pihaantulo on parhaimmillaan puolenmetrin lumivallin alla. Siitä ei paljon mennä autolla läpi. Tämä tapahtuu siis jokainen kerta kun teitä aurataan. Loskakelillä on pakko käydä kolaamassa mahdollisimman pian lumet pois, koska jos niin ei tee pakkanen todennäköisesti kiristyy jonka jälkeen meidän pihaantulossa on jäämuuri. Kaikin puolin viheliäistä, mutta myös siinä mielessä varsin tyydyttävää, että kun ne lumityöt on tehty niin siitä tulee todella hyvä mieli.

Puiden pilkkomisen ja lumitöiden tekeminen on siis mukavaa hommaa, sen sijaan nurmikonleikkuu kuuluu niihin asioihin joista en ole vuosien harjoittelusta huolimatta oppinut koskaan pitämään, en sitten ollenkaan. Nurmikkoa leikatessa ilmaan pölisee kaikenmaailman mötiäisiä mm. puista, pensaista, ruohikosta ja vaikka mistä, ruohonleikkurin pakokaasut aiheuttavat päänsärkyä ja siitä kuuluu ärsyttävän kova äänikin vielä. Omassa pihassamme asian mieluisuuteen, tai siis sen puutteeseen, voi toki vaikuttaa myös järjetön määrä marjapensaita, ja kaiken maailman muita puskia.

Haravoiminen taas kuuluu sellaiseen kategoriaan, että toisinaan se huvittaa ja toisinaan ei ollenkaan.

Vielä kun löytäisi jostain sen aktiivisen kiinnostuksen muuhunkin kuin hyötyliikuntaan niin olisi hyvä juttu, missähän sitä kiinnostusta myydään?

46. Buzzadorista jälleen, hyvää päivää.

Sain tuossa jokin aika sitten kutsun osallistua Buzzador kampanjaan testaamaan uutta Oral-B hammastahnaa! Paketissa tuli mukana näytetuubeja joita voi jakaa kiinnostuneille, kaksi isoa pakettia hammastahnaa sekä Oral-B hammasharja.

Tämmöiseltä paketti jotakuinkin näytti kun avasin sen, anteeksi tosi köpö kännykkäkuva!

Heti joutui käytössä ollut hammastahna kaappiin ja tilalle tuli uusi, uljas Oral-B Pro-Expert hammastahna. Tämän hammastahnan kehutaan suojaavan hampaita alueilta, jotka hammaslääkärit useimmiten tarkistavat. Tämä hammastahna sisältää tinafluoridia sekä natriumfluoridia, eikä hammastahnaa suositella alle 12-vuotiaille lapsille. 

Maultaan tämä hammastahna on varsin voimakas, varsinkin omaan suuhuni, joka on tottunut pääsääntöisesti Elmexin hammastahnaan.

Mutta palataanpa takaisin hammastahnaan. Tuntuma suussa on myös varsin erilainen kuin tavanomaisesti meillä käytössä olevissa hammastahnoissa on, kiteinen ja kuiva.

Hammasharjasta, joka tuli paketin mukana, en oikeastaan pidä. Se tuntuu hankalalta ja ihan väärältä minun suuhuni. Pehmeys toki on juuri sopiva, mutta se olikin ainoa positiivinen asia. En aio tulevaisuudessa ostaa kyseistä hammasharjaa.

Jokainen toki päättää itse oman suhtautumisensa, mutta tuskin tulee tätä hammastahnaa meidän talouteen hankittua. Tarkoitus kun on siirtyä puhtaampiin ja vähemmän myrkyllisiin vaihtoehtoihin. Muistattehan nimittäin, että vaikka fluoria kuinka suositellaan käytettäväksi ja kehutaan kuinka se on hyväksi ihmiselle, niin se on kuitenkin aina loppujen lopuksi myrkky.

45. Cthulhuja siellä ja Cthulhuja täällä..

Kirjoitin aikaisemmin kirjoneulesukkakokemuksistani ja siitä kuinka vannoin etten koskaan enää milloinkaan ryhdy kirjoneulehommiin. Voi kuinka väärässä silloin olinkaan. Se vaati toki aikaa, noin vuoden verran ja sen, että löysin the mallin. Oli pakko, pakko, pakko neuloa nuo. Ne olivat juurikin pikkuveljelleni sopivat. Tein vain virhearvion. Lankani oli liian ohut, samoin puikot, veljeni isoihin käsiin. Tämä selvisi minulle tietenkin vasta sitten, kun olin saanut parin jo lähes valmiiksi, en viitsinyt alkaa purkaamaan. Tällä hetkellä minulla on siis joutilaana yksi pari Cthulhu-lapasia naisten koossa.

Tässä keskeneräisenä, värit näyttävät hieman oikeammilta.

Tässä valmis pari

Malli: Cthulhu Mittens (Ravelry)

Lanka: Gjestal Maija musta ja Gjestal Silja vihreä

Tarkoitus olisi tehdä vielä veljelle lapaset tällä samalla mallilla, mutta päinvastaisilla väreillä. Työn aloittaminen vain etsii tällä hetkellä motivaatiota.

Löysin myös koneen kuvia läpi käydessäni aiheeseen sopivan kuvan, joka on jostain vuodelta 2010 ja ensimmäinen ohjeenmukaan kokeiltu virkkaus.

Saanen esitellä: Tulu! (kuten lapseni tätä nimittää) Tulu on lapselle aina välillä kovin rakas ja sitä hoivataan ja hellitään ja peitellään sänkyyn nukkumaan.

Tulu on virkattu jostain elämäävanhemmasta Novitasta (kenties Nalle) ja täytetty jämävanulla sekä langanpätkillä.

Ohje löytyy tämän linkin takaa Ullasta.

44. Uusiokäytettäviä lahjapusseja

Ennen joulua pohdin lahjojen paketeeraamiseen liittyvää seikkaa. En halua käyttää tavanomaista lahjapaperia, koska minun mielestä sellainen on silkkaa tuhlausta. Nykyaikaiset lahjapaperit kun eivät kestä mitään. Pehmeän paketin paketoiminen on mahdotonta, koska sormi menee paperista läpi, kovan, kulmikkaan lahjan paketoiminen on myös hulluutta, koska siinä tulee kulmat paperista läpi. Ymmärrän toki lahjapaperifirmojen logiikan tässä hommassa, eihän ole mitään järkeä tehdä lisaa lahjapapereita jos ne kestäisivät käytössä useamman paketoimiskerran. Minä vaan en ymmärrä sitä ympäristön tuhoamista jonka tämä jatkuva paperisaasteen käyttäminen aiheuttaa. Kukin toimikoot toki kuten haluavat, mutta itse kannoin oman korteni kekoon joulun alla kun väsäilin hullunlailla lahjapusseja.

Aluksihan me tytön kanssa koristelimme vanhoja paperikasseja. Siinä oli hirveästi hommaa, ja minulta loppui koristelukuvat kesken, joten hylkäsin sen idean alkumetreillä. Joku silloin kommentoikin, että jossain blogissa oli nähnyt kankaasta tehtyjä lahjapusseja ja voilá siinä se! Sitten kävinkin kangasvarastojani läpi, tiedättehän, sillä silmällä. Kaikki jouluun sopivat ja vähän epäsopivatkin, turhat ja sopivan kokoiset kangaspalat päätyivät leikkauspinooon ja sen jälkeen ompelukone nakutti menemään että viuh vaan! Seuraavaksi luvassa kuvamateriaalia lahjapussukoista.

Näihin pussukoihin on käytetty seuraavia kankaita: Vallilan Kirsikka kukkii (pinkki), Kodin1 ostettu valkoinen Dahlia, Punaista intianpuuvillaa, ruudullista kangasta joka jäi yli mekostani ja ikivanhaa sinipohjaista tähtikangasta, joka on muistaakseni ollut joskus verho

Oli myös tällaisia vihreitä pussukoita joissa oli kuviona mm. tämmöinen paketti, sydän tai candy cane- kuvio. Tämä vihreä kangas on itseasiassa peräisin ystäväni tyttärelle tekemäni keijupuvun ylijäämä kankaasta.

Pahoitteluni siitä, että kuvat pussukoista ovat vähän nuhjuisen näköisiä. Ehdin kuvata pussit vasta joulun jälkeen ja tuossa on vain murto-osa niistä mitä tein. Olen kuitenkin varsin tyytyväinen näihin pusseihin, voin hyvin uusiokäyttää ainakin osaa niistä esimerkiksi syntymäpäivälahjoihin. Esitin myös lahjojen saajille toiveet, että jos eivät usko tulevansa käyttämään noita pusseja niin mielelläni otan ne vastaan, mutta jos haluavat käyttää niin saavat toki pitää omassa käytössään. Todennäköisesti joudun tekemään ensi jouluksi lisää pusseja. Ehkä teen toisella mallilla?

43. Sukkia, sukkia, sukkia

Viime vuonna tein melko paljon sukkia. Tein jopa itsellenikin sukat, kun löysin kivan mallin. Kokeilin myös ensimmäisen kerran kirjoneuletta ja silloin vannoin sen olevan ensimmäinen ja viimeinen kerta kun neulon kirjoneuletta (olinpas väärässä silloin). Tässä seuraavaksi nyt luvassa muutamia (eli ne, jotka löytyivät nyt koneelta) sukantekeleitäni viime vuodelta.

Nämä sukat menivät ystävälleni Toijalaan.

Lankana Novita Samos

Koko: n.38-39

Mallia en nyt löytänyt tähän hätään mistään, ohjetuloste on vissiin hävinnyt ja "kuuklaamalla" en löytänyt heti vastaavaa mallia.

Tämä oli se malli johon ihastuin totaalisesti nähdessäni sen ensimmäisen kerran pilvisenä päivänä-blogissa. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Alla kokonaiskuva ja tiedot.

Malli: Broken Seed Stitch Socks (ravelry linkki)

Lanka: Drops Fabel punakirjava, sekä Novita TicoTico musta

Koko: n.40

Nämä sukat ovat ahkerassa käytössä!

Malli: Pitkävartiset miesten sukat Äitini miesystävälle omasta päästä

Lanka: Novitan joku harmaa sukkalanka (Tuomas, 7veikka tms) ja Novita Nalle vuodenaika jämälanka

Koko: n.43

Malli: omasta päästä, kirjoneulekaavio on kyllä tallessa, mutta fiksu ihminen ei taas ole kirjoittanu mistä kuvio on peräisin.

Lanka: Novita Nalle vaaleanpunainen ja musta.

Koko: n.35

Koosta huolimatta nämä menivät aikuiselle ihmiselle. Nämä sukat ovat osa viimevuotista Luovuus-haastetta, joka pyöri facebookissa.

Malli: Novita Sukkalehti, Punaiset pitsisukat (malli r s. 68)

Lanka: Novita Seitsemän veljestä punainen

Koko: n.43

Näiden sukkien oli tarkoitus mennä anopille joululahjaksi viime jouluna, mutta koska suunnitelmiin tuli muutoksia, hän saanee nämä sukat ensi jouluna sitten. Kuva on kyllä kamala!

Itselle tehdyt pitkävartiset puna-valkoraidalliset sukat.

Malli: Novita Sukkalehti Polviskat perinteisesti raidoittaen, sädekavennuskantapäällä (malli z, sivu 77)

Lanka: Novita Seitsemän veljestä viininpunainen ja valkoinen

Koko: n.40

Nämä sukat ovat myös olleet paljon käytössä, jopa niin paljon, että varren joustinneuleosa on niin löystynyt, etteivät nämä sukat enää pysy ylhäällä ollenkaan, en ole vielä keksinyt ratkaisua tähän ongelmaan. Mitä iloa on polvisukista, jotka eivät pysy ylhäällä?

42. Makuuhuoneen uusi ilme

Joku saattaa ehkä vielä muistaa, kun kerroin, että remontoimme vierashuoneesta meille uutta makuuhuonetta. Makuuhuone on ollut jo hyvän aikaa valmiina, joten ehkä voisin nyt jakaa kuviakin teidän kanssanne. Ennen kuvia ei valitettavasti ole, mutta pohjatietona kerrottakoon, että ennen vierashuoneena toiminut nykyinen makuuhuoneemme oli edellisten asukkaiden lapsen huone. Seinissä ei onneksi ollut tapettia, joka olisi pitänyt repiä irti, mutta se oli maalattu kahdella eri keltaisella. Yläosa oli vaaleaa ja alaosa tummempaa keltaista, välissä metsätonttuaiheinen boordi, jonka tuomitsin sysirumaksi jo silloin -08, kun kävimme tätä taloa katsomassa. Lattia on lakattu jotenkin niin, että se näyttää aavistuksen vihertävältä, se on seikka jota en koskaan  ymmärtänyt.

Kuten jo aikaisemmin kerroin, projekti alkoi sillä, että laitoimme vierashuoneen ja tytönhuoneen välisen oviaukon kiinni ja revimme boordit pois. Seuraavaksi maalaus, pari-kolme kerrosta valkoisella maalilla ja päätyyn grafiitinharmaata. Myös männynväriset listat saivat päälleen valkoisen maalikerroksen. Samaan rytäkkään toki ostimme myös uuden sängyn (joka on muuten todella hyvä, kiitos korkeuden ja kunnollisten vaahtomuovipatjojen, sekä säädettävien sälepohjien!)

Tässä näkyy harmaa sängyn pääty 

(ja joku on vissiin käynyt päiväunilla)

  Ja tässä hieman toisesta vinkkelistä, näkyy jopa ikkunat ja verhotkin. Pikkuikkunan verho on tehty edellistä makuuhuonetta ajatellen ja ei istu väreiltään ollenkaan meidän makuuhuoneeseen, asia tulee muuttumaan, kunhan löydän motivaation seikan korjaamiseen.Tässä kuvassa näkyy myös peilipöytä, joka odottaa uutta maalikerrosta sekä jalkoa.

Meillä on makuuhuoneessa sähköpatteri, mutta pääsääntöisesti lämmitämme takalla, jos lämmittämiselle ylipäätään on tarvetta. Kun takassa polttaa puita, se lämmittää myös lapsen huoneessa olevaa muuripatteria ja  näin ollen lapsen huonekin lämpenee. Olemme todenneet, että yläkerrassa voi lämmittää ainoastaan jos sen aloittaa heti aamusta, muuten illalla on tuskaisen kuuma käydä nukkumaan ja sekä minä, että lapsi nukumme todella levottomasti, viileässä on kivempi nukkua.

Makuuhuoneen lämmönlähteemme toiminnassa

En ole mikään suunnaton koriste-esineiden ystävä, joten meillä ei juurikaan ole mitään koristeita missään esillä. Toki meillä on sitä sun tätä, mutta koska vihaan pölyjen pyyhkimistä, eikä mies ole siinä yhtään parempi, olemme pakanneet suurimman osan pois. Ennen joitain tärkeimpiä oli esillä vitriineissä, mutta kun pääsimme niistäkin rumiluksista eroon, niin nekin koriste-esineet ovat nyt päätyneet talteen. Makuuhuoneessa meillä kuitenkin on yksityiskohtana tyttärestä otetut kaksi 1v valokuvaa.

Omat suosikkini tytön 1v kuvista.

Anteeksi kuvien laatu.

Tällaista meillä siis.

41. Inhottava vieras, se josta kukaan ei oikeasti tykkää

Sellainen tapaus tuli meille kylään perjantaina. Ilta sujui mukavasti, hienoista levottomuutta aistin lapsessa, ruokahalua ei juurikaan ollut, mikään ei oikein kelvannut ja niitä suosikkeja ei tietenkään ollut kotona. Perjantaihan on meillä yleensä kauppapäivä, mutta kaupassakäynti oli jäänyt välistä, kun mies oli ollut huitelemassa koko päivän, oli tarkoitus mennä lauantaina.

Mies kotiutui iltasella, lapsi oli jo nukkumassa. Sitten se alkoi. Levoton heräily ja itkeskely, kun ei rauhoittunut omaan sänkyyn, kannettiin meidän sänkyyn nukkumaan. Sama jatkui vaan, lopulta se tuli, nimittäin oksennus, ja suoraan meidän sänkyyn. Tämän sänkysotkun seurauksena mies petasi petiä meille olohuoneeseen sohvalle. Se yö menikin sitten tytön oksennellessa ja minun torkkuessa istuma-asennossa, lapsi sylissä (koska se oli ainoa paikka mihin tyttö suostui nukahtamaan).

Aamulla, ei ollut enää mitään. Virtaa oli lapsella kuin pienessä kylässä ja kaksi väsynyttä vanhempaa. Oltiin toki helpottuneita, meni yön aikana ohi. Lauantai otettiin rauhallisesti ja torkuttiin ja katsottiin paljon lastenohjelmia. Oli mukavaa vanua.

Sunnuntaina, oltiin reippaita ja käytiin koko perhe pitkällä lenkillä, lapsi pulkassa suuren osan matkaa ja osan jopa kävelikin, oli reipas. Kaupan kautta kotiin. Sitten, tunti, pari myöhemmin mies istui vessassa pää pöntössä ja antoi kuulua, oikein urakalla. Sekin meni ohi, yhden illan aikana.

Minulla ei vielä ole mitään oireita. Liekö sitten kyse jostain mitä nuo kaksi ovat syöneet? Vai onko kyseessä kuitenkin joku oikea vatsapöpö? Toivon kuitenkin vilpittömästi säästyväni tältä ikävältä pöpöltä. Oksentaminen on nimittäin ihan varmasti kaikkein viheliäisin pöpösairastamisen muoto.

40. Kiirettä pukkaa

Lapsen päiväkotiuran alkaminen on aiheuttanut sellaisen tilanteen, että kokoajan tuntuu että olisi kiire. Päätin olla tarmokas ja käydä joka päivä lenkillä kun olen vienyt lapsen päiväkotiin. Tietenkin, koska kun ei tarvitse itse huolehtia lapsen ulkoilusta päivän aikana ihan yhtä suurella määrällä kuin ennen, niin se oma ulkoilu jää myös vähiin. Tätä tilannetta helpottaisi koira, jota meille ei todellakaan ole kuitenkaan tulossa.

No, lenkkiin olen satsannut aikaani 30-60minuuttia päivässä, riippuen vähän siitä, että missä päin tätä kylää tulee tallattua. Täällä ei oo mitkään ihan mahtavimmat reittivaihtoehdot nimittäin. No sitten pitäisi ehtiä vielä mielellään ompelemaan kesävaatetta sekä tytölle, että itselle ja muutamia muitakin käsityöprojekteja olisi menossa. Yleensä vaan tuntuu käyvän niin, että juuri kun on päässyt hyvään vauhtiin niin kello onkin jo sen verran vajaa 14, että on pakko jättää hommat kesken ja suunnata lapsenhakuun. Lisäksi vielä tietenkin on tämä flunssan jämä, joka vie voimia edelleen ja tekisi oikeastaan mieli vain istuksia sohvan nurkassa ja katsoa telkkaria. Ehkä tämä tästä lähtee.

No, lapsen päiväkotiura, se on lähtenyt oikein hyvin käyntiin. Eilen, torstaina, päiväkodissa vietettiin pyjamabileitä ystävänpäiväteemalla. Oli muuten ensimmäinen kerta kun lapsi ei karjunut kurkkusuorana "minä en tahdo kotiin!". Oli muuten ehdottomasti paras ystävänpäivälahja meikäläiselle.

Ensi viikolla on päiväkodin hiihtoloma, joten päiväkotitouhuiluja ei ole, mutta eiköhän me selvitä ihan hyvin ilman sitäkin.

Piakkoin pitäisi alkaa miettimään kevään yhteishakua ja kaikkia niitä avoimia mahdollisuuksia joita minulla on tulevaisuuteni suhteen tarjolla.

Viikonloppu on edessä, mies kotiutuu joskus illalla vasta ja meillä on likan kanssa (joka muuten nukahti viereeni sohvalle aivan yllättäen) edessä pyykkien viikkausta kaappiin, nukenvaatteiden kaavojen piirtelyä ja ehkä muitakin kaavoja tulee piirrettyä.

Juju-kirjakerhosta nimittäin tupsahti viikolla paketti joka piti sisällään mm. Mekkotehdas-kirjan!

39. Ensimmäinen päiväkotipäivä

Ainolla alkoi tänään päiväkotiura. Olisi alkanut jo maanantaina, mutta tyttö oli niin kipeä, että oli parempi jättää väliin, ehtipähän olla muutama kuumeeton ja lämmötönkin päivä välissä ennen tarhailua.

Aamu meni hienosti, herättiin ajoissa, kaikki sujui muutenkin ajallaan eikä ollut yhtään kiukuttelua! Päiväkotiin kun päästiin sisälle niin likka hädintuskin vilkutti kun meni jo innoissaan mukaan toisten lasten kanssa touhuilemaan.

Päivä kului aviomiehen kanssa NCIS:n ensimmäistä kautta dvd:ltä katsellessa ja teetä juodessa. Ei varsinaisesti siis tarvinnut pelätä ajan käyvän pitkäksi. Sopiva pehmeä aloitus siis myös tälle äiti-ihmiselle, ei tarvinnu pyöritellä peukaloita koko päivää.

Vähän ennen klo.14 lähdettiin sitten kävelemään kohti päiväkotia ja lapsen hakuun. Oltiin hieman etuajassa (kumma miten tuota matka-aikaa on vaikea arvioida) ja lapsi olikin vielä välipalalla kun saavuimme. Hyvin pian meidän tulemisen jälkeen alkoi karjuntaesitys Aino-neitimme toimesta. "Minä en tahdo kotiin!!!!!" "Minä haluan jäädä päiväkotiin!!!" Aino pisti semmosen esityksen pystyyn, että toiset mukulatkin tulivat katsomaan, että mistäs nyt tuulee. Noh, tulipahan kerralla selväksi millainen temperamentti meidän neidillä on.

Vähän jäi harmittamaan, että kukaan ei oikein kertonut miten päivä oli mennyt. Hyvin lyhyesti vain, että leikivät isossa huoneessa nukkekodilla ja junaradalla, ulkoilivat, ja ei syönyt pahemmin lounasta. Suurin numero tuli oikeastaan siitä, kun Aino oli pyytänyt apua vessanpöntölle nostamisessa, mutta sekin kuitattiin "kai sekin siitä pikkuhiljaa". Ja tosiaankin tämä tapahtui vielä niin, että lastentarhanopettaja sulki heidän puolensa oven kun Lauri puki Ainolle vaatteita ja minä olisin kyllä ollut kiinnostunut kuulemaan paremmin päivästä. Jotain tyttö oli itkeskellytkin, mutta en oikein ymmärtänyt, että missä tilanteessa ja miksi. Niin ja olisi toki ollut kiva tietää, että missä ne likan rukkaset olivat, kun saatiin niitäkin etsiä monta minuuttia ennenkuin huomattiin kuivatuskaappi, jossa rukkaset sitten olivat. Olisihan senkin voinut kertoa.

Mutta kaikenkaikkiaan, yllättävän hyvä alku noin ensimmäiseksi päiväkotipäiväksi. Koko kotimatkan lapsi huusi ja kiukkusi ettei hän tahdo kotiin. Kotona vajaa tunti oltuamme tyttö yllättäen nukahti isänsä kainaloon sohvalle. Oli vissiin hieman rankkaa.

Reipas tyttönen matkalla päiväkotiin

38. Kännykkäkokeilu

Latasin puhelimeeni sovelluksen, jolla voin päivittää blogia. Olin joskus lukenut sovelluksen olemassaolosta, mutta olin mieltänyt sen lähinnä hienosteluksi. Totesin kuitenkin, että en välttämättä edes jaksa vaivautua päivän aikana tietokoneelle, mutta puhelin minulla on käytössä päivittäin. Saa nähdä lisääkö tämä sovellus bloggausaktiivisuuttani (anteeksi, tulipa sanahirviö).

Vuonna 2011 sairastelin paljon, angiinaa ja sen sellaista. Vuosi sitten kävin TYKSissä tutkimuksissa toistuvien nielutulehdusten takia. Tutkivat ja totesivat, että katsotaan vuoden päästä uudestaan. Se vuoden päästä oli tänään. Tavallaan oli ehkä ihan turha reissu, kun lääkäri kurkkas nenään " hiukan tukkoisuutta" Ihanko tosi, en olisi uskonut olenhan vain potenut flunssaa koko viikonlopun. Katsoi nieluun "noh, onhan nää isot" Aijaa, en ole kuullutkaan ennen. Noh, päädyttiin kuitenkin ettei nyt mitään leikkausjuttuja tähän hätään, kun ei kerran ole ollut ongelmia koko vuoden aikana, jos tulee jotain niin uudella lähetteellä sitten.

Jännä sinänsä, jos muistan oikein olin vuosi sitten lähes varma, että hsluan sen leikkauksen, mutta nyt en ollut lainkaan niin varma asian suhteen.

Olemme olleet Ainon kanssa koko viikonlopun flunssassa jonks rsivostuttavimpana oireena on aivan kamala yskä. Viheliäistä. Aino on jo paljon paremmassa kunnossa ja saa keskiviikkona mennä päiväkotiin. Olisi muutoin mennyt tänän, mutta oli eilen vielä paljin räkäisempi ja yskäisämpi sekä nosti lämpöä. Tänään on siis ollut ensimmäinen kuumeeton päivä.

Olen hieman uhmannut jumiani ja koittanut neuloa. Paksuhkolla langalla ja minulle tavallista paksummilla puikoilla, lopettaen heti kun alkaa tuntumaan pahalta. Vielä en ole jumppaamaan alkanut, koska on tämä flunssa. Olen myös pohtinut hyvää hierojaa tästä omalta kylältä.

Näin lopun yhteenvetona voisi todeta, että sairastellaan ja toivottavasti tervehdytään ja onneksi meillä ei sairastella kovin usein, sekä sen, että ainakin tekstin kirjoittaminen tuntuu sujuvan hyvin tämän sovelluksrn kanssa.

37. Niin jumissa, ettei oo tosikaan

Nimittäin minä ja minun hartiani. En ole kahteen päivään neulonut yhtään, koska kädet eivät enää kestäneet. Lopulta kyllästyin siihen, kun mikään hieronta ja särkylääke ei auttanut ja varasin ajan tohtorilaan tänään. Sain vielä ilta-ajan Maskuun tälle päivää ja hyvä niin, ensi yönä varmasti nukuttaa, sain sen verran hyvät tropit.

Tästä jumituksesta seuraa väistämättä nyt se, että minä en hetkeen pahemmin koneen ääressä istuskele, joten aikaisemmin suunnittelemani aktiivisempi bloggaustahti jää nyt toistaiseksi odottamaan otollisempia aikoja. Nimittäin tällä hetkellä tätäkin kirjoittaessani ranteisiini koskee.. lievästi sanottuna paljon.

On tämä ihmisen elämä täynnä vaivaa ja vaikerrusta.

36. Katsaus vuoteen 2012 ja uuden vuoden alkua

Lämmittelen tätä bloggailua tekemällä pienen katsauksen menneeseen vuoteen, nyt kun tätäkin vuotta on jo kohta mennyt kuukausi.

Alkuvuotta 2012 siivittivät angiinat ja muut pöpöilyt, sekä miehen otsaontelontulehdukset. Puolella mielellä mietin, että pitäisi varmaan opiskeluitakin miettiä, mutta ne jäivät pohdinnan tasolle. Putket pysyivät sulina koko talven, mikä tietenkin lämmitti mieltä kovin. 

Kesä oli kolea ja märkä. Kahteen edelliseen vuoteen verrattuna tuntui todella kylmältä. Teimme reissun Kouvolaan miehen isän luokse. Mies valoi myös veljeni kanssa grillille paikan meidän pihaan ja muutenkin petasimme grillille sopivaa paikkaa. Pihajuttuja tuli tehtyä enemmän kuin aikaisempina kesinä. Johtunee hyvin pitkälti siitä, että Aino on jo niin iso tyttö, että hän ymmärtää pysyä pois tieltä tai hänet voi ottaa mukaan puuhiin.

Loppuvuodesta Aino vielä oppi yökuivaksikin, joten hyvin menee. Pääsääntöisesti oltiin terveitä, eikä viime vuoteen oikein mahtunut mitään ihan ehdottoman erikoista ja mieleenpainuvaa asiaa.

Tätä vuotta on vauhdittanut jo Ainon 3-vuotissynttärit, oma työttömän urani alku sekä päiväkoteiluun liittyvät seikat. Päälimmäisinä myös tähän alkuvuoteen on kuulunut suunnitelmat siitä, mikä minusta sitten isona tulee. Suunnitelmia on reippaasti ja nyt vain odotellaan kevään edistymistä ja hakujen alkamista ynnä muuta. Fiksuimmat tuosta osasivatkin päätellä sen, että olen hakemassa kouluun. Mitä alaa sitten, sen kerron joskus myöhemmin.

Käsitöiden saralla olen kunnostautunut heti alkuvuodesta oikein urakalla ja tälläkin hetkellä on kesken kolme työtä, joista yksi on käänteidenompelua vaille valmis. Lankoihin olen jo ehtinyt sijoittamaan hyvän määrän rahaa, mutta toistaiseksi kaikki langat joita olen ostanut ovat olleet myös sellaisia joille minulla on selkeä visio.

Koitan tässä lähipäivinä saada purettua kameralta kuvia joululahjoista ja muista, että saan niitä tänne teidän lukijoidenkin suureksi riemuksi.