Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, silmälasini saivat sunnuntaina hieman osumaa. Tänään oli sitten näöntarkastus Myllyn Instrumentariumissa ja samalla katsottiin uusia kehyksiä. Jo aamulla arvasin, että reissusta tulee haastava, Aino heräsi 6.30. Elättelin toiveita, että lapsonen nukkuisi puolituntisen ajomatkan kauppakeskukseen, mutta ei nukkunut ei. Onneksi rakas, ihana pikkuveli oli mukana ja katsoi lapsen perään, vaikka ei siinä hommassa mitenkään luonteva olekkaan ja menettää hermonsa nopeasti. Selvisivät kuitenkin hienosti, kerran kävin vaihtamassa lapselle vaatteet, kun ei ehtinyt potalle asti. Vaatteidenvaihto-operaatioon kului kuitenkin vain vajaa 10minuuttia.
Aika kauan meni kyllä pähkäilyssä lasien kanssa, ei oikein löytynyt mitään THE laseja, kuten kävi näiden tämänhetkisteni kanssa keväällä -09. Muoti silmälasien suhteen on muuttunut paljon kolmessa vuodessa. PItkällisten pähkäilyjen jälkeen lopputuloksena oli tummanvioletit ja toiset lasit, kapeammat ja "korumaisemmat" ovat metallinväristä ja mustaa. Valitettavasti se, että minun linssejäni on pakko hioa niin paljon rajaa pois myös monia kivannäköisiä vaihtoehtoja, esimerkiksi kaikki sellaiset joissa ei ole alareunassa ollenkaan kehystä.
Uudet silmälasit tuovat aina tullessaan pienimuotoista identiteettikriisiä, aina joutuu miettimään mitä uudet lasit viestittävät ja miltä ne näyttävät ja millaisen kuvan noin yleisellätasolla ne antavat. Koska olen muistaakseni toiselta luokalta saakka käyttänyt silmälaseja olen valmis panostamaan niihin paljon, ne ovat osa minua ja en koskaan kokenut piilolinssejä omaksi jutukseni. Haluan, että lasini ovat osa pukeutumistani ja toimivat samalla ikäänkuin koruna.
Minulla kävi kyllä hyvä tuuri siellä instrussa tänään, optikko jonka kanssa asioin oli kyllä nuori, mutta erittäin mukava ja teki paljon työtä löytääkseen minulle sopivat lasit. Ensimmäistä kertaa olin ostamassa laseja ilman omaa makutuomaria, en kyllä ihan lämmennyt tähän toimintamuotoon, kaipaan ehdottomasti jonkun sanomaan mielipiteensä, vaikka omani onkin se mikä ratkaisee.
Minulla oli lasit 9-vuotiaasta lähtien, mutta en koskaan päässyt sinuiksi niiden kanssa. Viimein vuonna 2008 eli 27-vuotiaana sain tarpeeksi rahaa laser-leikkaukseen, enkä ole katunut päivääkään. 18 vuotta kärsin laseista, onneksi ei tarvitse enää :)
VastaaPoistaToisille lasit ei sovi, mutta omasta mielestäni näytän itse aivan pöljältä ilman laseja. Täytyy kyllä sanoa, että vuosien varrella olen aika hyvin ehtinyt tottumaan laseihin enkä juurikaan ole kaivannut esim. piilareita.
VastaaPoista