Tänään se oli selkeästi ensimmäistä kertaa ilmassa. Syksy nimittäin. Tänä aamuna minusta tuntui ekan kerran oikeasti syksylle, kun katselin aamulla auringon nousevan ja peittyvän pian pilvien taakse. Sitten alkoi sataa.
Vein tyttöä päiväkotiin ja ilma tuoksui syksylle. Ballerinoissa olevia varpaitani ei vielä ihan paleltanut, eikä ihan vielä ole tarvetta sormikkaille, mutta syksy on selkeästi havaittavissa jo. Lehdet kellastuvat, pihlajanmarjat näyttävät ihanan hehkuvan oransseilta ja maassa näkyy sieniä siellä täällä.
On vielä eräs muukin seikka joka kertoo syksyn tulleen. Nimittäin perunannosto alkoi eilen. Tämä toinen syksy kun en ole tekemässä nostomiehille eväitä ja viemässä niitä pellolle Ainon kanssa. Tuntuu kovin omituiselta edelleen. Se oli monta syksyä niin vakiintunut kuvio. Ehkä taas joskus.
Nyt tämä perunannosto vaikuttaa niin, että minä olen perunaleskenä. Leikin yh-äitiä, kun mies ei tule kotiin. Kyllä se sujuu, kun tietää että se kestää vain muutaman viikon.
Tänään alkaa taas työssäoppiminen. Menen iltavuoroon, kyseessä kun on ryhmis. Jännittävää!
-Jenna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti