keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

72. Lomanen

Vietän täällä pientä lomasta. Tällä viikolla oli vain yksi työvuoro ja maanantaista lähtien on päiväkoti kiinni. Teen heinä- ja elokuussa muutaman keikan viikonloppuisin. Toimii kyllä minulle. Oon varmasti lomani ansainnut. Olen tilannut kaunista ja lämmintä säätä, että voidaan aappasen kanssa tehdä rantapiknikkejä ja semmoista mukavaa. Suunnitteilla paljon leikkipuistoja ja pyöräilyjuttuja ja rannalle mennään taas kun lämpötilat sen sallivat. Ensi viikolle on suunnitelmissa muutama päivä lomailua mummin ja vaarin tykönä tuossa lähelä ja seuraavalla viikolla onkin sitten miehellä loma.

Lomasuunnitelmat tolle miehen lomaviikolle meni ainakin osittain uusiksi, mutta katsotaan nyt mitä me saadaan kehitettyä.

Minulla on paljon kankaisiin ja ompelukoneeseen liittyviä suunnitelmia heti tässä loman alkuun. Pari hametta odottaa tekijäänsä noin muunmuassa. Lapsen nukelle olen luvannut tehdä sitä sun tätä ja pitäisi korjata joitakin vaatteita myös.

Eipä tässä sen kummempaa. Pitää alkaa imuroimaan, koska lupasin imurin äidilleni lainaan. Heidän imuri kun teki tenän.


-Jenna

maanantai 16. kesäkuuta 2014

71. Kyläilystä

Vapaapäivä. Ihanaa! Aamusta heti ollaan saatu nauttia kauniista auringonpaisteesta ja lämpömittariin vilkaisematta puin aamulla hameen päälleni. Kun lähdettiin kauppaan alkoi kaduttamaan, piti kääntyä hakemaan neuletakki päälle kun vilutti niin kauheasti. Aivan järkyttävä tuuli täällä!

Luokkakaverini kävi tänään kahvilla, ja kuten joka kerta kun meille joskus sattuu vieraita tulemaan lapsi alkoi pyörimään kierroksilla. "Tule katsomaan tätä", "mennään tuonne" "tehdään sitä ja tätä". Meillä ei juurikaan käy ketään ja aina kun meille joku tulee on turha toivoa saavansa jutella rauhassa kuulumisia, koska lapsella on niin paljon asiaa ja näytettävää. Joskus olisi ihana istua ihan rauhassa vaihtamassa kuulumisia ilman, että tättähäärä pomppaa ja keskeyttää ja suuttuu jos kielletään puhumasta päälle. Puhua toki saa, mutta koitetaan opettaa ettei ole kohteliasta puhua muiden päälle. Olen vain miettinyt joskus, että johtuuko vierailijoiden vähyys seuran laadusta vai siitä, että meillä ei oikeasti saa ihan rauhassa jutella kuulumisia ja juoda kahvia.

Oma kyläily on muuttanut myös muotoaan. Nykyään kehoitan lasta pakkaamaan muutamia leluja mukaan jo ihan vain sen takia, että meillä on myös kavereita joilla ei ole lapsia ja näin ollen niitä lelujakaan ei ole. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun lapsonen on tylsistynyt keskenkaiken vierailureissun, kun ei ole ollut mitään tekemistä. Kokemukset opettavat siinäkin.

Tylsyys toisinaan toki on ihan hyväksi lapselle, se ruokkii mielikuvitusta. En ole jatkuvasti antamassa lapselle tekemistä ja keksimässä uutta puuhaa. Reissussa ja kyläillessä tekemisen valmiiksi keksiminen kuitenkin on hyväksi, ei kukaan halua vieraakseen tylsyydestä kiukuttelevaa lasta, ei se ole vanhemmistakaan mukavaa.


-Jenna

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

70. Täysiä pyöreitä.. ja politiikkaa

Tässä sunnuntai aamun ratoksi ajattelin kirjoitella taas. Lapsi lähti isänsä kanssa käymään munamarkkinoilla. Siellä on Mimi ja Kuku esiintymässä ja lapsi oli ihan innoissaan. Itse jäin nauttimaan hetkeksi hiljaisuudesta ja myöhemmin suuntaankin jälleen iltavuoroon. Sen jälkeen onkin tämä työviikko ohi ja edessä kaksi hyvin ansaittua vapaapäivää!

En yleensä ole kovin kiinnostunut politiikasta. Miehen kiinnostuttua aiheesta enemmän olen kuitenkin ajautunut mukaan keskusteluihin kyseisestä aiheesta tavallista useammin. Eilen kuulin hämmentävän uutisen, jossa kerrottiin että Stubbista tuleekin pääministeri. Eikös se juuri äsken ollut menossa europarlamenttiin? Mikä ihmeen takinkääntöhomma tämä nyt on? Hirveet äänimäärät ja sitten kaveri ilmoittaa et joo, emmänysittenkää. Minun mielestä tuommoinen on äänestäjien petkuttamista. Eipä sillä, rehellisesti myönnän, että meikäläinen ei äänestänyt Stubbia edellisissä vaaleissa.

-Jenna

perjantai 13. kesäkuuta 2014

69. Kuulumisten päivittelyä

Kuten jo eilen totesin, edellisestä kerrasta on jokseenkin paljon aikaa. Syksyllä taisi olla viimeksi. Olin jonkun haasteenkin saanut ja palaan siihen hieman myöhemmin.

Ensimmäinen lukuvuosi opiskeluja käytynä, kaksi työssäoppimista takana ja koulutusohjelma valittu. KOulu jatkuu taas elokuussa. Tämän kuun teen ahkerasti töitä ja heinäkuun lomailen murunuppusen kanssa ja keikkailen jos tarve vaatii.

Syksy koulussa meni nopeasti, opiskelun ja perhe-elämän yhdistäminen oli välillä haastavaa, lähinnä niiden opiskeluiden kannalta, koska perhe menee aina kaiken edelle. Mutta selvittiinpäs kuitenkin! Heti vuoden vaihteen jälkeen alkoi ensimmäinen työssäoppiminen. Mielenterveys- ja päihdekuntoutujien paikka, mielenkiintoinen jakso oli, ei juurikaan pahaa sanottavaa. Huono puoli oikeastaan tuossa työssäoppimisessa oli se, että kesken jakson oli nielurisojen poisto josta seurasi 3 viikkoa sairaslomaa. Jouduin siis sumplimaan näyttöjen ja lisäpäivien kanssa.

Tammikussa nöpökkä täytti 4 vuotta ja en voi kuin ihmetellä, että aika kuluu niin nopeasti. Meidän pieni vauveli on jo niin iso tyttö! Kasvaa ja oppii koko ajan! Kohtahan tuo menee jo kouluunkin ja voi apua!


Synttärisankari puhaltaa kynttilöitä.



Leikkaus meni varsin vaivattomasti. Mitä nyt jännitin niin paljon että paruin vaan koko ajan. Ennen nukahtamista muistan vaan itkeneeni ja kun heräsin itkin. Se oli hämmentävää. Lisäksi herätessäni olin kammottavan kiukkuinen kun kukaan ei antanut minulle vettä, vaikka jano oli ihan kamala! Melkoisessa tokkurassa meni monta tuntia. Aluksi oli tarkoitus, että olisin jäänyt sairaalaan yöksi, mutta lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että voin hyvin lähteä kotiin. Seuraava viikko menikin ihan kuutamolla suurimmaksi osaksi. Kipu pysyi siedettävänä kun otti tarpeeksi panacodia ja buranaa. Voin kertoa että noi Panacodit meni paljon helpommin alas, vaikka maistuikin poreena kamalan pahalta, kuin pieneksi nyrhitty Burana (josta ei olisi ollut toivoakaan saada menemään edes puolikkaana). Selvisin kuitenkin. Hankalinta oli, kun puhuminen tuotti vaikeuksia todella turvonneen uvulan takia. Suu parani kyllä hyvin. Edelleen näkyvissä on hienoiset valkoiset arvet kitarisojen kohdalla ja tuntuu vielä välillä hassun kireältä tuo suu, mutta elo on muuten jo helpompaa.

                 Tältä näytti ensimmäinen ateria leikkauksen jälkeen. Mukissa Panacod poretta.





-Jenna





keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

68. Nestlé Shredded Wheat - Vadelmaa, mansikkaa ja Karpaloa

Kirjoitusblokki alkaa olemaan ohi. Olen jo useamman päivän suunnitellut kirjoittavani ja tässä sitä ollaan. Tämä ensimmäinen bloggaus pitkän tauon jälkeen alkaakin heti buzzauksella. lisää Buzzadorista voit lukea tästä.

Tuossa jokin aika sitten pääsin pitkästä aikaa mukaan Buzzador kampanjaan ja tällä kertaa kampanjan kohteena oli juurikin tuo otsikossa oleva muro. Meillä ei hirveästi muroja syödä ja jos syödään niin ne ovat yleensä vähäsokerisia ja mahdollisimman vähän lisäaineita sisällään pitäviä. Ei meillä lapselle maistu oikein mikään muu, meistä vanhemmista nyt puhumattakaan.

  Tämännäköiset muropaketit tuli

Paketti on toki hauskan näköinen ja herättää positiivisen odotuksen. Lapsi oli ihan intopiukassa odottamassa, että pääsisi maistamaan.

Tältä murot näyttivät

Sitä on kyllä tottunut, että murot ovat jos jonkin näköisiä, mutta keskustelu joka heräsi Facebookissa näiden murojen ulkonäöstä yllätti kyllä totaalisesti. En todellakaan ollut ainoa, joka piti näiden murojen ulkonäköä jokseenkin epäilyttävänä. Ulkonäköä verrattiin mm. rottinkikoriin, pärekoriin,  kuivaan näkkäriin, nuuskapusseihin ja verisiin sideharsotaitoksiin. "nam", ei siis kovin herkullisia mielikuvia herättänyt.

Seuraavaksi päästiinkin maistelemaan, siitä minulla ei valitettavasti ole teille kuvamateriaalia, mutta voin kertoa, että allekirjoittanut ei syönyt näitä muroja kuin tämän yhden kipollisen ja senkin lähinnä koska ei päässyt sisäistämään suutuntumaa, joka oli monin tavoin epämiellyttävä, mutta kuitenkin jostain syystä koukuttava.

Lapsi söi näitä muroja myös maidon kanssa. Huono puoli siinä vain oli se, että nämä murot lösähtävät tahmamössöksi samantien kun niihin maitoa lisää. Lisäksi maku on tolkuttoman makea sisällä olevan "hillon" takia.

Vilpittömästi sanon, että odotin näiltä muroilta enemmän, eikä näitä todellakaan meidän talouteen ole tulossa enää. Yksi paketti niitä kaikenkaikkiaan saatiin syödyksi ja toinen paketti on avattu sen verran, että veljeni sai maistaa niitä myös. Hänkään ei varsinaisesti lämmennyt näille muroille. 

Meillä pysytellään siis edelleenkin murolinjalla Elovenan tyynymuroissa, silloin joskus kun meillä muroja syödään, eli ei kovin usein.




-Jenna