35. Jouluntoivotukset

Tämän iloisen tonttutytön kuvan myötä haluan toivottaa kaikille iloista Joulunaikaa!

Muihin juttuihin palattakoon ensi vuoden puolella.

34. Askartelua

Näin joulun alla kun ei oikein viitsi julkaista niitä käsitöikuvia, niin pitää keksiä sitten jotain muuta.

Olen koittanut muutoinkin hakea sitä kuun vaihteessa ollutta joulumieltäni, joka pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa ja suuntasi toisille menomestoille täältä meiltä. Ärsyttää, kun kaikki on nyt jotenkin ihan puolitiessä.

Tässä päivänä muutamana joulumieltä on etsitty riisipuurokupista, mutta ei se sieltäkään oikein päälle puskenut, tänään me aloimme tyttären kanssa aamusella askartelemaan joulua varten. Teimme koristelimme kaksi rumaa vanhaa paperikassia joululahjapaperista leikatuilla kuvioilla ja muilla kuvilla joita leikkelin lehdistä. Minä leikkasin ja lapsi liimasi, jonka jälkeen minä vielä vähän paikkailin ja lopuksi päällystin kontaktimuovilla (sitä kun sattui askartelutarvikkeista löytymään).

Tarvikkeet: Vanhoja paperikasseja, mieluiten edellisvuotisia joululahjapapereita tai muita jouluisia kuvia, liimaa (ja kontaktimuovia)

Ideaali olisi tietenkin ollut, jos meidänkin joululahjapaperi olisi ollut edellisiltä vuosilta hamstrattua, mutta täytyy kyllä tunnustaa että kävimme eilen likan kanssa ostamassa rullan lahjapaperia. Minun mielestäni ihan järkyttävän ruma, mutta annoin tytön valita joten minulla ei ole paljon sanottavaa tähän. Rulla oli kyllä varsin edullinen, 10m joulupaperia ja vajaa 3e. Olin aika tyytyväinen tähän, vaikka ensin suunnitelmissa oli ottaa pari rullaa erilaisia joulupapereita. Paikallisen ÄS-Marketin valikoima oli kuitenkin varsin nihkeä ja tässä lopputulos.

Idea tähän lähti oikeastaan siitä, kun minua ärsyttää lahjapaperit ja se, että ne menevät pääsääntöisesti täysin hukkaan sen jälkeen kun lahjat niistä on revitty esille. Jos meille tulisi jokin sanomalehti niin olisin mieluusti paketoinut lahjat sanomalehteen. Vaan ne muutamat mainokset jotka meille tulevat menevät tietenkin sytytysmateriaaleiksi näin talvisaikaan. Suunnitelmissa on siis päällystää nuo muutama vanha paperikassi joita meillä on, sekä muutama laatikko. Kassien kestävyydestä en mene niinkään takuuseen pitkällä tähtäimellä, mutta ehkä tuommoiset kenkälaatikot ynnämuut kestävät hieman paremmin? Jos askartelupaperivalikoimani olisivat edes hieman paremmat voisin kokeilla, jälleen, laatikoiden taittelua.

Millaisia muita paketointi-ideoita teille tulee mieleen?

33. Aina ei mee niinkuin Strömsössä

nimittäin meikäläisen ompelukset. Olen jo pitkän aikaa ajatellut, että kaapeissa marinoituvista kankaista voisi tehdä vaikka kauppakasseja. Itseasiassa, mallikin on ollut mielessä jo hyvän aikaa. Tämä muovikassia mukaillen tehty kangaskassi oli se, mitä olin ajatellut.

Alku meni hyvin, oli kankaat katsottuna ja leikattuna ja vaikka mitä, sitten aloin ompelemaan. Ilman ohjetta tietenkin, koska "kyllähän minä nyt yhden kassin osaan ommella kasaan". Joo, niin vissiin! Ja kun olin ommellut ja purkanut ensimmäistä versiota ihan vaan "muutaman" kerran, hermostuin totaalisesti ja heitin ompeluksellani vesilintua. Illalla tulostin sitten ohjeen, kuvineen kaikkineen ja seuraavana päivänä aloitin alusta. Ei se mennyt toisellakaan kertaa ihan niinkuin olin ajatellut. Ja lopputuloksesta tuli kyllä päälisin puolin varsin oikean näköinen, mitä nyt kassia ei minun logiikkani mukaan kyllä millään saa taiteltua taskuunsa ja vuorin laskokset on ommeltu väärälle puolelle. Totesin kassin kuitenkin ajavan asiansa ja annoin sen olla. Tarvinnee pyytää vähän konsultaatioapua joltain, joka on tuolla mallilla tehnyt kasseja ennenkin.

Tässä siis kuva kassista

Päälikangas Vallilan Kirsikka kukkii, vuori Kodin Ykkösestä valkoinen Daalia-kangas

Viikonloppuna meidän neitiläinen pääsi leipomaan pipareita Mummilassa ollessaan.

Hyvin taikinaansa keskittynyt jauhonaama

32. Kiireisiä päiviä

Niitä meillä on riittänyt tässä koko joulukuun alun ajan. Ensin oli serkkuni perheineen käymässä ja nyt oli ystäväni perheineen viettämässä itsenäisyyspäivää. Huomenna suuntaamme pikkuveljen tupareihin.

Viikonloppu meni nopeasti. Serkku perheineen saapui aika myöhään illalla, ja Aappa-neiti olikin jo nukkumassa. Lämmitimme kuitenkin saunan, koska siitä oli puhetta ja sitä olin kovin lupaillut pitkän ajomatkan päälle. Minähän siis en ole mitenkään voinut tulla omaan sukuuni tuon saunomisen suhteen, yleensä ehdoton maksimi on 20minuuttia ja sitten pois (ja siihen sisältyy vilvottelut ja pesut). Serkun vaimon kanssa rupatellessa ja löylytellessä hurahtikin yllättäen puolitoistatunia!  Koskaan en muista saunoneeni yhtä kauan! Vaan hyvin se aika kului, kun oli paljon juteltavaa. Tämä maratonisaunomisen takia mies joutuikin sitten menemään yksin saunaan, koska serkkuni oli nukahtanut viimeisellä kerralla kun oli ylhäällä käynyt vauvaansa hiljentämässä.

Lauantaina mies suuntasi Helsinkiin "kreisibailaamaan" erään vanhan kaverimme kanssa ja me sitten suunnistettiin Äitini luokse heppailemaan. Illansuussa tultiin takaisin tänne kotiin, serkku lämmitti itselleen saunan ja paistettiin pitsaa puuhellan uunissa, kun tuvan lämpötila oli +15 astetta ja puuhellassa sopivasti tuli lämmittämässä. Onnistuivat mainiosti.

Sunnuntaina sitten, kuten yleensä, oli pakkailut ja muut päälimmäisenä. Mieskin kotiutui iltapäivällä.

Keskiviikkona ystäväni perheineen tuli. Lapset riekkuivat ja leikkivät, vuorotellen sopuisasti ja vuorotellen ei niin sopuisasti. Oman lapseni päälle puskenut uhmaikä alkaa näkymään entistä enemmän, kuten myös likan temperametti joka ei missään nimessä voi olla äitiltään peräisin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita kyllä riitti!

Torstai meni vauhdilla ulkoilun, saunottelun ja illalla tietenkin neulomisen ja linnanjuhlien merkeissä.

Meinasi keskiviikkona illalla iskeä jo epätoivo joululahjojen suhteen, mutta kun katselin valmiiden töiden koriani niin huomasin etten olekkaan ehkä ihan niin suuressa pinteessä kuin pelkäsin ensin olevani. Hyviä uutisia siis.

Huomisen juhlinnan jälkeen alankin entistä ahkerammin vain heiluttelemaan puikkoja ja suristelemaan ompelukoneella, jotta saadaan jouluksi lahjoja "pukinkonttiin".

31. Marraskuu kääntyy joulukuuksi

Huomenna sitten alkaakin jo joulukuu. Taas aika on kulunut ihan huikaisevaa vauhtia. Joulukuu tuo toki mieleen myös sen kovin lupaillun (ja vissiin muutamaan kertaan jo perutunkin) maailmanlopun, mielenkiinnolla odottelen siis mitä tulee tapahtumaan. En kuitenkaan ole luottanut maailmanlopun tuloon niin paljon, että olisin jättänyt joululahjat tekemättä. Tähän laittaisin nyt muutamia kuvia, mutta koska oma läppärini on kiinni tällä hetkellä niin en pääse kuviini käsiksi. Toisella kertaa sitten.

Tämä joulunalusaika menee meillä varsin kiireisissä merkeissä. Alkoi oikeastaan jo eilen, kun käytiin likan ja veljeni kanssa tapaamassa meidän mummiamme, tänään tulee serkkuni vaimonsa ja lapsensa kanssa ja itsenäisyyspäivää saamme viettää ihanan ystäväni Nanni D.n kanssa. Erityisesti itsenäisyyspäivää odotan innolla!

Tänään sain pitkästä aikaa jotain oikeaa postia! Nimittäin tuolta samaiselta ystävältäni joulukalenterin! Olin hyvin otettu, koitan laittaa siitä vielä kuvaa myöhemmin tänään!

Ulkona pyryttää lunta vaakatasossa, tuuli on ihan hillitön ja , tällä hetkellä nukkuva, lapsoseni ihmetteli miksi emme mene ulos.. Niin miksiköhän.. Ehkäpä siksi että tätä äiti-ihmistä ei todellakaan nappaa lähteä pihamaalle, johon tuulee aina, siis ihan aina  . Ehkä lapsen isä sitten illalla?

Nyt jatkan tonttuilua, siivoilua ja muuta aktiivitouhuilua.

30. Neuletakki ja muuta Purosta

Ystäväni lapsi täytti vuoden syyskuun loppupuolella. Pikkuneiti sai syntymäpäivä lahjansa pienellä viiveellä, koska lanka loppui kesken ja sen tähden tuli pieni tenkkapoo lahjansuhteen. Onneksi lankavarastoni on kohtalaisen laaja ja löysin sitten sopivaa lankaa että sain koko setin valmiiksi.

 Neuletakki koko 74cm

Malli: Novitan sivuilta, löytyy myös lehdestä syksy 2009

Lanka: Novita Puro Takkatuli.

Napit ovat kirpputorilta

Villasukat ja tumput

Malli molempiin omasta päästä

Lanka: Novita Puro Takkatuli ja lapasissa varsi Novita Kelo musta.

Lisäksi syntymäpäiväsankarille lähti nuppipalapeli, jonka löysin Lohjan ABC:lla olevasta Elämys-myymälästä (kannattaa muuten käydä tutustumassa, huima kauppa jossa on vaikka mitä!).

29. Nimiäislahja Veeti-pojalle

No nyt kun on kuvat saatu koneelle, niin voin ladata kokonaisen kuvan Veeti-pojan nimiäislahjasta. Lahja meni siis lapsemme kummitusten suloiselle poikavauvalle, jonka nimiäisjuhlaa vietettiin marraskuun alussa. Valitettavasti emme flunssaisen lapsosen takia päässeet lähtemään itse kemuihin, mutta lahja tokikin lähti pientä poikaa muistamaan.

Tässä siis lopputulos siitä pienestä kuvasta, josta bloggasin aikaisemmin. 

Kankaana on Finlaysonin Muumi-kangasta, jonka olen ostanut jo monta vuotta sitten

Toisella puolella on harmaa fleece-kangas.

Viltin lisäksi pienelle lähti Junasukat ja samaan henkeen sopivat lapaset.

Lankana on Viking Baby Ull ja värinä vaalean vihreä.

Palaute lapasista oli todella positiivinen, lapsen äiti totesi heittäneensä kaikki muut lapaset jemmaan ja otti nämä käyttöön. Tilaukseksi tuli siis lisää tämmöisiä, jee!

28. Ankeeta harmaata

Minua alkaa tosissaan masentamaan tämä ainainen harmaus. Harmaata aamulla kun herätään, harmaata päivällä kun ulkoillaan, harmaata illansuussa ennen pimeää ja taas koko rinki alusta. Ja olen ihan varma, että jos yöllä ei olisi pimeää, olisi aivan yhtä harmaata kuin aamulla, päivällä ja illansuussa.

Nyt, kun ollaan jo marraskuun loppupuolella sitä jotenkin odottaisi, että maassa olisi edes hiukan jotain kuuraa. Tai että lämpömittari näyttäisi edes hivenen pakkasen puolelle. Nyt mittari nimittäin näyttää +7,5 astetta. Ei ihan marraskuinen sää minun mielestäni.

Selasin kuvia koneelta etsiäkseni kuvia edellisiltä marraskuilta, mutta meillähän hajosikin tietokone silloin ja meillä ei juurikaan ole tallessa kuvia tällä meidän varsinaisella tietokoneella. Löysin kuitenkin muutaman.

Pikkuinen tutustuu lumeen marraskuussa 2010.

Marraskuussa 2010 tirppana oppi myös seisomaan ilman tukea!

Tämä kuva on otettu isänpäivänä 2010.

Niin se aika vaan kuluu. Yllä olevissa kuvissa likka ei ole vielä vuottakaan ja piakkoin hän täyttää jo kolme! Aika minne olet kadonnut?

27. Kirjoitusblokki

Viimeaikoina on tuntunut hirveän vaikealta alkaa kirjoittamaan. Johtuuko se siitä, että on tapahtunut niin paljon? Vai kuun ja tähtien asennosta? Hiljaisesta pohdinnasta? En kyllä tiedä.

Päivät ovat kuluneet vauhdikkaasti. Viikonloppukin tuli ja meni ja sujahti ohi niin, että sen hädin tuskin huomasi. Ensin oli perjantaiaamu ja yhtäkkiä sunnuntai iltapäivä, mitä kummaa? Se täytyy kyllä sanoa, että hauskaa oli.

Päivät ovat kuluneet pitkälti kodinhoidollisissa asioissa ja lapsen kanssa touhuamisessa, siinä lomassa olen koittanut saada joululahjoja aikaiseksi.

Muistatteko muuten sen "arvuutuskuvan" jonka laitoin jokin aika sitten. Se oli osa lapsen kummitusten lapsen nimiäislahjaa, laitan siitä kuvaa kunhan saan kuvat siirrettyä koneelle. Tämä tapahtuu toivottavasti parin päivän sisään.

26. Hiljaisuutta ja kiuaskivien sihinää

Tänään koin taas niitä hetkiä, jotka  auttavat jaksamaan perusarkea. Pääsin nimittäin käymään saunassa ihan yksin, omassa rauhassa. Hekumoin ajatuksella jo pitkin iltapäivää, kun mies ja hänen veljensä tekivät puita. Mies kävi veljensä ja meidän pirpanan kanssa saunassa, jonka jälkeen laitoin lapsen yöpuulle ja mies lähti viemään veljeään takaisin Turkuun. Lapsi nukahti ilman mitään taisteluita ja sain jopa nauttia hetken ihan omasta ajasta jo ennen saunaan menoa. Kyllä olin onnekas.

Pakkasin saunakamppeet koriin ja suuntasin ulos saunalle. Jo kävellessäni sinne minut valtasi ihana rauhallisuuden tunne, kun kuuluu vain ympäristön kohinaa (joka voi olla välillä ärsyttäväkin, nimittäin naapurissa olevan Valintatalon ilmastointilaitteet pitävät aikamoista hurinaa!).  Otin parit löylyt ja kävin vilvottelemassakin muutamaan otteeseen saunan ovella ja ihana pieni sateenropina ei häirinnyt ollenkaan.

Oli ihanaa!

Huomenna onkin isänpäivä. Omani on tuolla jossain, enkä pääse käymään haudalla, mutta ajatuksissa hän on varmasti huomennakin. Aamusta suuntaamme heti äitini luokse siivoilemaan ja sitten syödään ja kakutellaan ja niinpoispäin.

Meidän perheen isille on lahja valmiina ja likan kanssa väsättiin perhekerhossa tiistaina.

Kohta voikin saunanraikkaana suunnata nukkumaan.

25. Minihevonen nimeltä Katriina

Äitini on puhunut jo muutaman vuoden siitä, että pitäisi hankkia tytöille poni. Kun ovat kuitenkin vielä jonkin aikaa liian pieniä menemään ison hevosen selkään. Jokin aika sitten Äitin talliin oli sitten ilmestynyt miniatyyrikarsina ja viime viikolla sinne muutti myös minihevostamma Katriina. Hassu, pieni ja pörröinen otus, todella rauhallinen ja ilmeisen tottunut lapsiin.

Eilen suuntasimme auton nokan kohti mummilaa, pitihän sitä minihevosta käydä ihmettelemässä ja samalla Aino jäi sinne yökyläilemään. Ennenkuin jätimme lapsen isovanhempien hellään huomaan kävimme kuitenkin Uudessakaupungissa hevostarvikekirppiksellä joka oli eräällä tallilla. Tallin yhteydessä on myös loppumetreillään oleva hevostarvikeliike, josta löytyi Ainolle sopiva kypärä.

Kypärää piti tietenkin päästä mahdollisimman pian koeajamaan, siitä tässä kuvamateriaalia, olkaa hyvät.

Katriina-tamma ja Aino harjailuhommissa

Kypärä päässä, kohta mennään

 Taitaa tyttöä pikkasen jännittää

 Hienostihan se sujuu!

Ennen heppareissua, perjantai-iltana, teimme Ainon kanssa tämän vuoden ensimmäiset joulutortut, tänä vuonna Ainokin osallistui aktiivisesti torttujen tekemiseen, kuten seuraavista kahdesta kuvasta voi helposti päätellä.

24. Vuosien välin kursimista

Olen viime aikoina ollut todella onnellinen eräästä vanhasta ystävästäni. Meni monta vuotta ettemme juurikaan pitäneet yhteyttä. Kummallakin oma elämänsä ja omat juttunsa, varsinkin minun puolellani ratkaisevaa on ollut äidiksi tuleminen sekä muutto aivan toiselle paikkakunnalle kuin useat meidän ystävistäni. Äitiys muutti minua monella tapaa. Elämä pyöri vain sen pienen ihmisen ympärillä ja kiinnostuksen kohteet olivat lähinnä lapseen liittyviä. Eräällä tapaa tuntuu kuin olisin hukannut jonkin osan itsestäni ja olen tässä rakentanut itseäni uudelle pohjalle, mutta samaksi ihmiseksi.

Tänään puhuin taas yhtä maratonipuhelua tämän ihmisen kanssa ja hän totesi minulle "sinusta on tulossa taas minun ystäväni, se sama ihana Nenna joka olit silloin Kouvolan aikoina". Totesin ystävälleni, että samat fiilikset löytyy täältäkin päästä.

Olemme nähneet viimeksi omissa häissäni ja niistä on hieman yli 4 vuotta. Nyt olemme päässeet suunnitelmissa siihen, että tämä ihana ihminen on tulossa meille muutaman viikon kuluttua! Ihan mielettömän hyvä mieli tästä!

Kuromme nyt yhteen sitä vuosien taukoa joka aktiivisen yhteydenpitämisen välillä on ollut.

Minulla on monia kavereita, mutta vain muutama sellainen ihminen jota pidän ystävänäni. Äitiyden myötä olen myös pyrkinyt pitämään entistä enemmän kiinni näistä ihmisistä jotka koen itselleni tärkeiksi. Toisten kanssa yhteydenpitäminen on jäänyt tasolle joka käsittää facebookin "moi mitä kuuluu, ihan hyvää, mitä sinulle, no ihan hyvää" eikä mitään sen enempää. Oikeita kuulumisia tulee vaihdettua hirveen harvan ihmisen kanssa. Toisten kanssa se jää omalta osaltani siihen ja toisten osalta taas heidän puoleltaan. Joidenkin perään suren, toisten en. Valitettavasti eräs vanha koulukaverini suuttui minulle ilmeisen lopullisesti poistettuani mm. hänet kaverilistaltani. Syynä juurikin se, ettei yhteyttä ole tullut pidettyä. Koitin korjata asiaa, mutta ilmeisesti anteeksipyyntöni ynnä muut eivät olleet hänelle tarpeeksi.

Minulla on edelleen tämän ihmisen puhelinnumero tallennettuna kännykkääni, en vain ole uskaltautunut lähettämään hänelle viestiä. Ehkä jonain päivänä uskallan tehdä senkin. Nähtäväksi jää, onko sekin taas yksi turha yritys korjata sitä mikä on jo tapahtunut.

Mikähän siinä on, että nykyään tuntuu olevan tärkeintä se, että ollaan facebook-kavereita, eikä mikään muu enää ratkaise? Facebook on kuitenkin vain yksi nettiyhteisö eikä mitään sen kummempaa.

23. Lunta

Unohdin kokonaan hehkuttaa sitä ihanuutta, kun torstaina alkoi illalla satamaan lunta. Lunta tuli paljon ja suurina hiutaleina. Olo oli hetken todella kevyt ja tuntui, että kaikki murheet hävisivät jonnekin. Talvenriemua oli ilmassa perjantaina heti aamusta, kun Aino-neiti kurkisti ikkunasta ulos. Koko viikonlopun saimmekin viettää ihanassa talvisessa säässä, vaan nyt on jo nähtävissä se että tuo ihana valkoinen talventuoja sulaa tuolta pois. Vettä sataa ja ulkolämpömittari on plussan puolella.

Tässä on kuva torstai-illalta kun lunta oli sadellut tunnin verran. Ei muuten jäänyt tuohon, lunta tuli varmaan vajaa 10cm, ainakin jos on uskominen siihen mitä kaiteen päällä oli lunta.

22. Sadonkorjuujuhla

Vietimme siis lauantaina sadonkorjuujuhlaa Palkkisissa, äitini ja hänen miehensä luona. Meitä oli siellä naapurin isäntä vaimonsa kera, tietenkin äitini ja hänen miehensä, me, pikkuveli, äidin miehen tytär ja poika vaimonsa kanssa, sekä vielä lisäksi oman mieheni veli vaimonsa ja lapsensa kanssa. Lapsia oli siis Aino jaa hänen serkkunsa A.

Syötiin hyvin ja nautittiin saunomisesta hyvässä seurassa ja oli pääsääntöisesti varsin mukavaa. Vaan kuten aina paikassa missä ihmiset ovat vahvoja mielipiteiltään ja saavat tuota voimajuomaa, niin syntyy varsin kovaäänisiä keskusteluita. Keskusteluissa ei sinällään ollut mitään vikaa, päinvastoin hyviä aiheita, mutta kun kaksi kovaäänistä huutaa toistensa päälle ja eivät anna muille suunvuoroa niin koko hommasta menee pointti.

Koska emme saaneet lapsenvahtia niin minä en tänä vuonna ottanut alkoholia alkumaljaa ja yhtä glögiä lukuunottamatta. Kiittelin taas alkoholiongelmaani (mikään ei maistu), koska puolesta yöstä alkaen Aino-neiti karjui kurkku suorana ettei tahdo nukkua ja että häntä ei ollenkaan väsytä. Olin juuri saanut iltapalani lautasele kun huuto alkoi. Aino onneksi suostui jäämään sänkyyn pötköttämään ja Lauri lauloi tuutulaulua ja kertoili vissiin tarinoita, että lapsi olisi hiljaa ja antaisi serkkunsa nukkua. Iltapalan jälkeen suuntasin itse nukkumaan Ainon viereen ja mylläystä ja höpöttelyä jatkui jonnekkin 2.30 saakka. Ja lapsi heräsi aamulla kesäaikaa hivenen ennen 6. Hieman väsytti. Onneksi kukaan ei nukkunut työhuoneessa joten saatoin laittaa yle areenasta pikkukakkosen lapselle ja koomailla itsekseni sen aikaa.

Ja tässä vielä lopuksi saunareissun varrella otettu kuva Äitini kovertamasta kurpitsalyhdystä.

21. Enterorokosta selvitty

Nyt ehkä uskallan jo sanoa, että päästiin enterorokosta helpolla. Aino oli ainoa jolle tuli näppyjä, miehelle ei tullut mitään ja minulla oli kolme päivää aivan jäätävä päänsärky johon ei auttanut mitkään napit. Näppyjä ei onneksi tullut kovin paljoa tytöllekkään, pahimmat lienee suun ympärys sekä oikean käden pikkurillin ja nimettömän sormien välinen alue.

Enterorokkoinen pikku potilas

Minuun iski jokin aika sitten ihan hirmuinen ompeloosi (eli siis hirmuinen hinku ommella) ja ompelinkin muutaman pikkujutun (joista ei nyt voi laittaa kuvaa, koska menevät pukinkonttiin joulua odottelemaan), silloinen ompeluhinkuni tyssäsi kuitenkin siihen, että minulta puuttui erittäin oleellinen tarvike, nimittäin tarranauha, jota olisin tarvinnut. Kovin muistelin, että sitä olisi ollut, mutta olinkin sitten käyttänyt jo kaikki tyynynpäällisiin, joista löytyy kuvaa vanhasta blogistani tästä linkistä. Tänään kuitenkin kiltti aviomies tuli töiden jälkeen kotiin Kodin1 kautta ja toi metrin verran tarranauhaa.

Tänään siis sain aikaiseksi muutaman pikkujutun ja sitten yhden hieman isomman ompelujutun. Olen kovin tyytyväinen. Samalla teen edelleen tutustumista kesällä hankkimaani uuteen ompelukoneeseeni, josta löytyy kaikenlaisia juttusia joita pitäisi vähän kokeilla ja kerrata ja muuta. Viime vuoden ompeluni kun on rajoittunut lähinnä verhoihin ja nyt on kiinnostukset muissakin ompelutöissä.

Tässä vielä sneak peak siitä yhdestä isommasta ompelusta.

20. Voihan Novita

Tänään tupsahti postilaatikkoon uusin Novitan lehti. Talvinumero, sehän on selvää. Kansi näytti kivalta, ei mitään ihmeellistä. Kannessa oleva pipo herätti mielenkiintoni ja todennäköisesti aion kokeillakin sitä. Lehdestä yllättäen löytyi jopa muutama mielenkiintoinen malli ja varsin toteutuskelpoinen idea, käänsin ne sivut hiirenkorville.

No, en kuitenkaan lähtenyt kirjoittamaan tätä tekstiä hehkuttaakseni muutamaa ihan kivaa mallia, vaan jakaakseni totaalisen tyrmistykseni Sisko-mallistosta ja sen jäätävän rumista vaatteista! Valitettavasti en voi jakaa tätä tyrmistystä teille, lukijani, koska kuvia ja ohjeita ei ole vielä nähtävissä Novitan sivuilla, enkä tiedä kameramme tämän hetkistä sijaintia jotta voisin kuvat vaatteista napata. Ehkä lisään ne myöhemmin. 

Siis jos suunnitellaan isokokoisille vaatteita/neuleita, niin miksi ihmeessä niiden pitää olla aina niin järkyttävän rumia? Isoja kukka-/eläinkuoseja, klovninoksennusväreissä tai muuten vain kerrassaan käsittämättömän näkösiä? On aivan käsittämätöntä, että isokokoisille on tarjolla sellaisia riepuja, kun taas pienille ja normaalikokoisille on tarjolla varsin kivan näköistä mekkoa, takkia etc. ja vielä kivoilla kuoseilla, tai mikä parasta ei kuoseilla lainkaan!

19. Selkävaivainen kiittää jumppapallosta ja pohtii sairastamisia

Minulla on maailman ihanin Pikkuveli, ja aivan mahtava Äiti. Pikkuveli tuli eilen käymään ennen reissuun lähtöään. Tokikin oman etunsa nimissä, sillä toi meille avaimensa, jotta hänen kissansa eivät joudu viikoksi aivan heitteille. Pikkuveli toi myös tullessaan särkylääkettä selkääni varten sekä upo uuden jumppapallon! Äiti oli kuulemma käskenyt myös pumppaamaan sen, mutta me likan kanssa kaksissa naisin saimme sen pumpattua kyllä ilman veljeni apua. nyt pystyn istumaan koneella ilman suurempia kiputiloja ja istuminen muutenkin on alkanut olemaan helpompaa, jes!Olen siis asettanut jumppapallon tietokonepöydän ääreen ja tässä minä istuessani heiluttelen ja pyörittelen edestakaisin, hauskaa.

Edellisen jumppapallon kohtaloksihan kävi mitä ilmeisimmin lapsi, joka opettelee käyttämään saksia, ainakin reiän muodosta päätellen,

Tässä taloudessa on kyllä taas vain vaivaisia ihmisiä. Miehellä on ilmeisesti nivelrikosta johtuvaa polvivaivaa ja sormivaivaa jotka eivät millään helpota. Lapsella on mitäilmeisimmin enterorokko. Ensin epäilin märkärupea, kun siitä oli lapsen serkun vanhempien kanssa puhetta, mutta serkun äitikin jo totesi lääkärin tehneen väärän diagnoosin, koska näpyt eivät missään vaiheessa alkaneet märkimään ja suurimmalla osalla niistä lapsista joiden kanssa olivat olleet samassa tapaamisessa, on nyt myös enterorokkoa. Tätä teoriaa tukee myös se, että meidän lapsosella on koko päivän ollut reipas 38 astetta kuumetta. Sain kätevästi likan kuumeen laskemaan alemmaksi laittamalla hänelle ammeen kylpyhuoneeseen ja lapsen leikkimään sinne. Olikin muuten ainoa hetki koko päivän aikana kun lapsi ei kitissyt parin minuutin välein. Okei, ei hän kitissyt juurikaan nukkuessaan ne kahdet päiväunet tänään.

Lapsen osalta syöminen on ollut tänään varsin heikkoa, mutta kai se on pääasia, että lapsi syö edes jotain. Tänään se on ollut muutama pala paahtoleipää, kananmunan valkuainen ja kaksi Paula-vanukasta. Olen miettinyt millä saisi lapsen juomaan enemmän vettä tai mehua. Meidän tyttö kun ei oikeasti halua juoda mitään muuta kuin maitoa. Mehuista hän ei tykkää, äärimmäisen harvoin menee esimerkiksi kokonainen pillimehutötsä. Kyllä hän terveenä juo vettä janojuomana, mutta kuinka saada kipeä lapsi juomaan vettä, kun pelkkä ehdotuskin saa aikaan hillittömän porun?

18. Selkävaivainen nainen

Ei varmaan tule vähään aikaan kirjoiteltua mitään. Koneella istuminen 5-10minuuttia pidempään on tällä hetkellä tyystin mahdotonta. Tai siis istuminen ylipäätään. Aamulla istahdin tavan mukaan koneelle lukeakseni uutiset ja blogipäivitykset ynnämuut. Olin istunut n. 5 minuuttia kun tuntui yhtäkkiä siltä, että joku olisi kiertänyt selkärankaani ja parkaisin miehelle, että nyt sattuu selkään tule auttamaan! Sen jälkeen koko päivä kuluikin enemmän ja vähemmän pystyssä tai maaten. Voi jumppapalloni, kuinka sinua olenkaan kaivannut tänään. Jumppapallon kohtaloksihan tuli lapsi, joka opettelee käyttämään saksia, ainakin reiän muodosta päätellen.

Kohta syön iltapalaa ja otan vähän troppia ja toivon josko saisin nukuttua yöllä ja että selkä olisi aamulla parempi.

Ainiin, ja lapsella on riski saada märkärupea. Lapsi oli viikonloppuna serkkunsa luona yökylässä ja aamulla tuli lapsen serkun äidiltä viesti, että saattaisi olla entero-/vesirokkoa. Lapsi käytettiin lääkärissä ja siellä oli todettu että märkärupea, ja tämä tietohan ei ilahduttanut meitä juuri sen enempää kuin tieto entero-/vesirokosta. Nyt sitten odotellaan ja katsellaan, että mikä on lapsen kohtalo. Toivon kovin ettei tulisi meille.

17. Viimeiset tuoksuttelut

Kuten jo aikaisemmin olen kirjoittanut olen ollut mukana Buzzadorin  järjestämässä kampanjassa, jossa testaillaan näitä tuoksutikkuja, joista kirjoitin jo aikaisemmassa blogitestissä.

Kampanja lähenee loppuaan ja olen saanut jaettua lähes kaikki tuoksupaketit, pari jäi yli joten jos joku on vielä halukas saamaan tuommoisen tuoksutikku-hässäkän itselleen niin täällä on.

Yleinen asenteeni tuohon tuotteeseen on tällä hetkellä varsin negatiivinen. Asenteeni ei johdu siitä, että se olisi kammottavan tuoksuinen tai epämieluisan näköinen kuten monet muut ilmanraikastimet ovat. Tässä ongelma tulee siinä, että se on järjettömän myrkyllinen ja haitallinen vesieliöstölle.

Haluaisin todellakin tietää, miten tämä tuote kuuluu hävittää?

16. Lapsille

Nyt kun sain järjesteltyä kuvia koneella parempaan järjestykseen, päätin blogata muutamat neulomukseni. Nämä ovat valmistuneet ennen kesää tai kesän aikana.

Ainolle kaksi perus kolmiohuivia

Langat: vaalea Novita Butterfly

punainen: Novita Nalle Aloevera

Virkattu lipallinen myssy Ainolle, pylväitä ja kiinteitä silmukoita

Lanka: Novita Kide, vaaleanpunainen

Virkattu myssy Ainolle, pylväitä ja kiinteitä silmukoita

Lanka: Novita Butterfly

Neulottu Siksak-viltti serkun poika-vauvalle

Lanka: Novita Puro Batik

Pääsääntöisesti langat ovat jämälankoja, paitsi alimmaisessa viltissä. Butterfly-langan sain kummitädiltäni tammikuussa ja siitä on nyt muodostunut  (ainakin) kaksi myssyä ja huivi. Nalle Aloevera taas on peräisin itselleni tekemistä lapasista, niistä lisää toisella kertaa.

Nyt suuntaamme likan kanssa haravointi-hommiin. Kesäisin nautin siitä, että pihassa on lehtipuita ja lehdet suhisevat tuulessa ihanasti. Tälleen syksyllä taas.. No voitte vain kuvitella, että kun pihassa on 4 vaahteraa, kolme koivua, ja pihaa kiertävä syreenipensasaita sekä erinäisiä muita lehtensä tiputtavia pensaita  ja puita, millainen homma täällä on syksyllä. 

15. Ne silmälasit

Tosiaan, olen tässä koittanut saada otettua edes etäisesti ihmistä muistuttavaa kuvaa itsestäni ja uusista silmälaseistani. Tälleen kotiäitinä vaan ei tule kovin usein laittauduttua, saati että muistaisi aina edes harjata hiuksiansa.

Tänään innostuin kokeilemaan hiustenlaittamista, koska ne sattuivat olemaan täysin pystyssä ja sekaisin yön jäljiltä. Sen sijaan siis, että olisin kastellut hiukseni ja koittanut saada ne alas ja siististi, lämmittelinkin vahaa käsissäni ja sudin sen hiuksistooni, kätevää. Tykkään tästä mallista oikeastaan juuri siksi, että sen saa laitettua monella eri tavalla,

 Tässä näkyy toisten lasieni sangassa oleva yksityiskohta.

 Sangat ovat laseissa mustat, kuten kuvasta näkyy ja edestä metallinväriset. 

Kovin ovat sirot ja kevyen näköiset verrattuna noihin arkilaseihini.

Tässä kuvassa on myös havaittavissa punainen raita muuten mustan hiuksistoni joukossa.

Hiuskuontaloa ja arkilasit sivulta

Arkilasit edestä

Seuraavaksi luvassa kuvia olohuoneesta, makuuhuoneesta ja likan leikkinurkkauksesta, joka siirtyi kokonaan pois olohuoneen puolelta!

14. Yltiöoptimismi käy omaan nilkkaan..

Kovin suunnittelin, että huomenna oltaisiin jo päästy sisustamaan vierashuonetta makuuhuoneeksi, mutta aina ei mene ihan niinkuin on suunniteltu.

Tarkoitushan oli, että tänään oltaisiin saatu maalailut päätökseen, lopputulos on kuitenkin se, että huomenna täytyy vetää vielä yksi kerros valkoista, sekä tehosteseinään vielä ainakin yksi kerros maalia lisää. Asioita vaikeutti hieman se, että parturivisiitin päätteeksi lähdimme vielä käymään Myllyn Instrussa hakemassa minun uudet silmälasit, koska tietenkin ne oli pakko saada heti kun siihen vain oli mahdollisuus. Eli eilen ei sitten maalailtu ollenkaan. Olimme kotona vasta 19 aikaan illalla ja siinä sitten oli lapsen iltatoimet ja muut, niin ei jäänyt aikaa maalailulle.

Tämän päivän maalailut sujuivat aamusella pääsääntöisesti ihan hyvin, sain maalailla rauhassa, kun lapsi oli isänsä kanssa alakerrassa ja musiikki raikasi miellyttävästi minun heilutellessa telaa ees-taas. Illansuussa päätin lähteä vähän riskillä maalailemaan, kaksin lapsen kanssa. Likka pomppikin huoneessa enemmän  ja vähemmän jaloissa ja suuttuikin minulle kerran, kun oli pakko komentaa. Mutta sain kuin sainkin sen ensimmäisen kerroksen siihen tehosteväriseinään sudittua.

Huomenna sitten aamusta maalailemaan taas ja patjat pitäisi käydä hakemassa, ellei joku ihana (eli äitini) viitsi tuoda niitä meille. Pitäisi piipahtaa IKEAssa hakemassa 2x2 Expedit hylly meille olohuoneeseen, että saadaan likan leluille uusi säilytyspaikka, kun tuo vanha kirjahylly lähtee palasina jonnekkin missä minun ei tarvitse sitä enää koskaan katsella.

Noh, onpahan jotain tekemistä ensi viikollekin, niin aika kuluu nopeammin. Odottelen kovin innoissani enoni vaimon 50v pirskeitä! Varsinkin, kun lapsi menee hoitoon ja ei tarvitse lähteä sen takia aikaisin pois.

Kävin tosiaan eilen siellä parturissakin, uusi hiuskuontalo on ihana, tykkään kovin. Punainen  tehosteraita saa minut äärimmäisen hyvälle mielelle ja mallissa on jujua, joka on aina ollut minulle tärkeä juttu. Ja se, että nämä saa laitettua kyllä varsin monella tapaa. Tarvinnee ensi viikon aikana vähän kokeilla ja miettiä, että mitä tälle sitten lauantaina tekee, on vähän taidot päässeet ruostumaan tälleen kotiäitinä ollessa.

Ja uudet silmälasit.. nämä on mahtavat. Vielä vaatii hieman totuttelemista, koska ovat isommat kuin edelliset ja siten myös aika erilaisen tuntuiset päässä. Suurimman erilaisuuden näissä arkilaseissa tekee se, ettei näissä ole ollenkaan nenätyynyjä, vaan on vain muovista muotoiltu tuo nenän päällä oleva osa.

Nyt taitaa olla sopiva hetki vielä kupposelle iltateetä ja sen jälkeen voikin suunnata nukkumaan.

13. Maalia,maalia, enemmän maalia

Ilta kului tänään maalailuhommissa. Nyt on ensimmäinen kerros valkoista maalia vedetty seinään. Oli kyllä aikamoista maalailua, kun hyvistä suunnitelmista ja ajoituksesta huolimatta lapsi hillui yläkerrassa minun riemunani, ei kelvannut lapselle pikkukakkonen ja isin seura. Maalailua säesti siis Machinae Supremacyn lisäksi vähän väliä "Aino, älä tule tänne" "Aino, älä koske seinään" "Aino älä hölmöile rappusissa" komennot. Noh, pohja on nyt kuitenkin maalattu ja huomenna toivon ehtiväni maalaamaan toisen kerroksen ja myös ensimmäisen kerroksen tehosteseinään.

Huomenna on luvassa uutta kuosia hiuksistoon, ei vain mitään hajua, että mitä minä tälle päälleni haluan. Tällä hetkellä on ehkä maailman tyylikkäin mcgyver-takatukka ja oon ihan rauniona sen takia. Onneksi siitä pääsee huomenna eroon.

Tiedättekö muuten mikä on epämiellyttävää. Herätä siihen, että korvassa pörisee kärpänen. Ja vaikka kuinka huidot, se ruoja ei lähde minnekkään. Näin minulle kävi tänä aamuna ja lopulta jouduin painelemaan alakertaan koska se pörisi suoraan minun korvaani sisälle, tai ainakin se tuntui siltä. Onneksi mies ei ollut vielä siinä vaiheessa lähtenyt koulutukseen vaan tuli vessaan vääntelemään ja kääntelemään korvaani ja lopulta kaivoi vanupuikon avulla sen "suunnattoman suuren ja kamalan pörisijän" (lue: hedelmäkärpänen) pois minun korvastani. Oli muuten hieman hankaluuksia saada unta enää sen jälkeen.

Mutta nyt, teevesi on jo kiehunut tovi sitten ja sekä mies että veljeni ovat keittiössä juomassa iltateetä, taidanpa liittyä heidän seuraansa.

Ainiin, toiset uusista silmälaseistani ovat tulleet Myllyn Instruun, nyt vielä toista viestiä odottelen!

12. Tuoksutikkuja vessassa

Olen nyt testaillut tuota Airwickiä jonkun aikaa, olen kovin mieltynyt tuohon Cool Linen & White Lilacin tuoksuun. Tikkujen määräksi meidän vessassa vakiintui kaksi tikkua ja siltikin tuoksu tulee sopivan mietona myös olohuoneeseen.

Eilen pääsin buzzaamaan, kun meillä oli vieraitakin ja jaoin tuoksupaketteja. Myös meille sopimaton Midnight Blackberry & Vanilla Silk sai uuden kodin.

Tähän mennessä olen käyttänyt vain tuoksukynttilöitä tai suitsukkeita, kun olen kaivannut jotain ilmanraikastusta. Nämä Airwickin tikut ovat kuitenkin huomattavasti huolettomammat, kun niitä ei tarvitse vahtia. Kuitenkin minua huolestuttaa se, että tuotteen tuoteselosteessa sanotaan, että tämä tuote on haitallista vesieliöstölle ja voi aiheittaa pitkäaikaisia haittavaikutuksia vesiympäristössä. miten tämä tuote sitten kuuluisi hävittää? Ja ennen kaikkea miksi tällaisia tuotteita tehdään?

En kyllä usko tulevaisuudessa ostavani tätä tuotetta, vaikka tuoksu onkin miellyttävä ja pitkäkestoinen, hävittämisongelmat kuitenkin mietityttävät aivan liikaa tällaisen tuotteen kohdalla. 

11. Ummessa on

Nimittäin se oviaukko. Kitattu myöskin, tosin mies lähti juuri ostamaan lisää kittiä, että saadaan seinä tasaiseksi (tai jotain, en oikein pysynyt kärryillä). Huolimatta siitä, että eräs ystäväni eilen illalla osoitti epäilyksensä sen suhteen mahtaako siitä valmista tullakaan (makuuhuoneesta siis), olen varsin luottavainen makuuhuoneemme valmistumisen suhteen. Itseasiassa uskon, että saamme sen valmiiksi vielä tämän viikon aikana. Koska tuon kittailun jälkeen puuttuu enää se hiominen ja maalaaminen. Sinälläänhän tuolla makuuhuoneella ei nyt niin hillitön hoppu ole, eihän meillä ole vielä edes patjoja meidän uuteen sänkyyn.

Ensi viikolla alkaa kirpparipöytä jollain Uudenkaupungin kirppiksellä. Yllättävää ehkä kun en tiedä mistä kirppiksestä on kyse, vaikka olen viemässä sinne omiakin tavaroita, mutta minä en itse varannut pöytää ja sinne on menossa myös äitini tavaroita sekä Isomummu-R:n tavaroita. Keräsin jo kaikki omat ja lapsen sellaisen vaatteet, jotka sinne joutavat, mutta vielä tuon miehen pitäisi käydä omat tavaransa läpi.

Ainiin, ja sain eilen aikaiseksi päätellä erään ystäväni lapsen syntymäpäivälahjankin ja meidän pirpanalle sain villasukat valmiiksi, on siis ollut melkoisen tuottelias viikonloppu. Vielä kun saisi jostain lisää sukkamotivaatiota niin hyvä olisi, miehellä taitaa nimittäin olla tällähetkellä ehkä yhdet ehjät ja parilliset villasukat. Inhoan parsimista, joten puran ja neulon niistä sitten uudestaan, vaan kun löytyisi se innostus edes siihen.

Likan kanssa ollaan molemmat melko flunssaisia tällä hetkellä, niin ei varmaan ihan hirveästi tule ulkoiltua, joten kyllähän tässä ehkä neulottua saa.

Nyt lisäämään puita uuneihin, ettei tule vilu!

10. Eihän se tietenkään ihan niin helppoa ollut..

Nimittäin se vierashuoneen make over. Koska tietenkin olin unohtanut huomioida, että vierashuoneen ja lapsen huoneen välissä on oviaukko, joka on peitetty molemmilta puolilta vaatekaapilla, ja se täytyy ensin sulkea. Teimme siis reipas vuosi sitten yläkerran käytävästä lapsen huoneeseen oman oven, ettei sinne tarvinnut kulkea vierahuoneen kautta ja vanhan oviaukon "suljimme" mollemilta puolilta vaatekaapeilla. Huomenna sitten päästään sulkemaan sitä oviaukkoa.

Tämä päivä kului huidellessa siellä ja täällä. Rahaa tuppasimme mm. K-Rautaan, Ikeaan, Bauhaussiin, Biltemaan ja ihan perus ruokakauppaan. Mukaan tarttui maalipurkki, sänky ja muuta pientä hyödyllistä, sekä lastulevyä. Näiden lisäksi kävimme vielä Mummin ja Vaarin tykönä hakemassa puutavaraa sekä villaa. Aikamoista ajelua koko päivä siis ollut. Vaan päivä sujui mukavasti ja lapsi oli pääsääntöisesti hyväntuulinen, oltiin koko perhe nukuttu melko hyvin koko yö ja herättiinkin ruhtinaallisesti vasta 8.20! Meidän perheessä se tarkoittaa todella myöhään.

Vielä tänään illalla pikkuveljeni tuo puutavaraa meille ja huomenna aamusta päästään aloittamaan remppahommat täysillä. Huomenna meitä tulee auttamaan myös perhe K-S, lapsetkin siis saavat seuraa toisistaan. Toivottavasti tällä kertaa pikku-S ei joudu niin syrjityksi kuin perunannoston aikaan isompien leikkiessä keskenään.

9. Makuuhuoneen make over

Noniin, tänään se alkaa! Nimittäin vierashuoneen muuttaminen makuuhuoneeksi. Vierashuoneesta täytyy vielä irroittaa koko huoneen ympärikulkeva tonttuaiheinen boordi ja sitten voikin alkaa maalaamishommiin. Onneksi siinä huoneessa ei ole tapettia!

Huomenna suuntaamme Ikeaan sänkyostoksille, sekä hakemaan vielä toisen maalin makuuhuoneeseen. Pääväriksihän sinne tulee valkoinen, mutta tulee toki vähän jotain tehostettakin. Lisäksi pidämme sormet ja varpaat ristissä ja toivomme, että saadaan patjat uuteen sänkyyn mahdollisimman pian.

Ihan villiinnyn kaikista mainioista sisustusideoista joita päässäni rullaa sinne tänne hurjaa vauhtia. Tässä on muutenkin paljon kivoja juttuja ihan lähiaikoina luvassa. Viikonloppu menee siis remppaillessa ja sisustellessa ja pohtiessa (eli vauhdikkaasti), ensi viikolla menen pääni kanssa kynittäväksi (voi, kun en edelleenkään tiedä mitä haluan!) ja sitten ne silmälasit tulevat joko ensi viikolla tai seuraavalla ja sitten 13.10 menemme kummienoni vaimon syntymäpäiville, niistä kyllä tulee varmasti aikamoiset pirskeet! Niin ja mekkoni, jonka tilasin varta vasten noita juhlia varten, senkin pitäisi saapua ensi viikon alussa viimeistään.

Paljon kaikkea mukavaa luvassa siis, vielä kun pysyttäisiin terveinä.

8. Puolentoistatunnin haasteellinen silmälasien metsästys

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, silmälasini saivat sunnuntaina hieman osumaa. Tänään oli sitten näöntarkastus Myllyn Instrumentariumissa ja samalla katsottiin uusia kehyksiä. Jo aamulla arvasin, että reissusta tulee haastava, Aino heräsi 6.30. Elättelin toiveita, että lapsonen nukkuisi puolituntisen ajomatkan kauppakeskukseen, mutta ei nukkunut ei. Onneksi rakas, ihana pikkuveli oli mukana ja katsoi lapsen perään, vaikka ei siinä hommassa mitenkään luonteva olekkaan ja menettää hermonsa nopeasti. Selvisivät kuitenkin hienosti, kerran kävin vaihtamassa lapselle vaatteet, kun ei ehtinyt potalle asti. Vaatteidenvaihto-operaatioon kului kuitenkin vain vajaa 10minuuttia.

Aika kauan meni kyllä pähkäilyssä lasien kanssa, ei oikein löytynyt mitään THE laseja, kuten kävi näiden tämänhetkisteni kanssa keväällä -09. Muoti silmälasien suhteen on muuttunut paljon kolmessa vuodessa.  PItkällisten pähkäilyjen jälkeen lopputuloksena oli tummanvioletit ja toiset lasit, kapeammat ja "korumaisemmat" ovat metallinväristä ja mustaa. Valitettavasti se, että minun linssejäni on pakko hioa niin paljon rajaa pois myös monia kivannäköisiä vaihtoehtoja, esimerkiksi kaikki sellaiset joissa ei ole alareunassa ollenkaan kehystä.

Uudet silmälasit tuovat aina tullessaan pienimuotoista identiteettikriisiä, aina joutuu miettimään mitä uudet lasit viestittävät ja miltä ne näyttävät ja millaisen kuvan noin yleisellätasolla ne antavat.  Koska olen muistaakseni toiselta luokalta saakka käyttänyt silmälaseja olen valmis panostamaan niihin paljon, ne ovat osa minua ja en koskaan kokenut piilolinssejä omaksi jutukseni. Haluan, että lasini ovat osa pukeutumistani ja toimivat samalla ikäänkuin koruna.

Minulla kävi kyllä hyvä tuuri siellä instrussa tänään, optikko jonka kanssa asioin oli kyllä nuori, mutta erittäin mukava ja teki paljon työtä löytääkseen minulle sopivat lasit. Ensimmäistä kertaa olin ostamassa laseja ilman omaa makutuomaria, en kyllä ihan lämmennyt tähän toimintamuotoon, kaipaan ehdottomasti jonkun sanomaan mielipiteensä, vaikka omani onkin se mikä ratkaisee.

7. Airwick-testailuja

Nyt kun olen muutaman päivän kokeillut uusinta Buzzador-tuotettani, Airwick Cool Linen & White Lilac ja Midnight Blackberry & Vanilla Silk- tuoksutikkuja, ilmanraikastimia, voisin kertoa siitä muutaman seikan.

Pääsin siis mukaan Buzzador- kampanjaan, jossa kokeillaan näitä Airwickin tuoksutikkuja. Ilmanraikastusta tyylikkäästi ja elegantisti, mainostavat. Sain siis yhden violetin paketin (Midnight Blackberry & Vanilla Silk) ja 11 valkoista pakettia (Cool Linen & White Lilac). 

Aloitin kokeilun Midnight Blackberry & Vanilla Silk tuksutikuilla ja aluksi se jopa tuntui miellyttävältä. Sijoitin sen kylpyhuoneeseemme, koska siellä se saisi olla turvassa lapselta ja kissalta. JOnkin ajan kuluttua mieheni laittoi vessan oven kokonaan kiinni ja totesi, että haisee kamalalta. Tästä vielä hieman myöhemmin totesin itse voivani jokseenkin pahoin. Tämä Midnight Blackberry & Vanilla Silk oli aivan liian imelä meidän makuumme, niinpä suljin sen pussiin ja laitoin kellariin odottamaan aikoja parempia. 

Päätin sitten kokeilla samaan syssyyn myös toista, Cool Linen & White Lilac- tuoksua ja tuolla se on saanut olla rauhassa vessassa. Ovi on raollaan, joten tuoksua tulee myös hieman muualle taloomme. Yksi tikku todellakin riittää meillä!

6. Totuttelemista kotiarkeen

Perunannosto loppui lauantaina. Sunnuntaina puolenpäivän jälkeen aloimme pakkaamaan tavaroita autoon ja suuntasimme Kauppakeskus Myllyn kautta kotiin. kaupoille lähdettiin, koska lapseni astui sunnuntai aamuna silmälasieni päälle. Siitä, miten silmälasini olivat päätyneet noin puolimetriä kauemmaksi kuin missä niiden kuului olla, minulla ei ole aavistustakaan. Todennäköisesti Sylvi-kissamme oli siihen syyllinen. Onneksi lasini ovat kuitenkin edelleen käyttökelpoiset, vaikka ovatkin hieman vintallaan. Ensimmäiseksi asioimme siis Instrussa, sain näöntarkastusajan torstaille ja samalla sitten valitsen uudet lasit, koska optikko sanoi, ettei näitä uskalla vääntää enempää, koska on suuri riski, että sanka menee poikki. Onnekseni siellä on tarjous kahdet lasit yksien hinnalla! Aurinkolasit minulla jo onkin omilla vahvuuksilla, joten minusta tulee pian kaksien uusien lasien omistaja. Hämmentävää.

Kauppareissulta tarttui mukaan myös lapselle kolmet uudet velour-housut, koska totesin suurimman osan lapsen housuista joko olevan jo liian lyhyitä tai pian jäävän liian lyhyiksi. Mukaan tarttui myös aivan ihana PikkuMyy-aiheinen tunika lapselle! Oli melkoista kun päädyin ostamaan kokoa 104, koska mittailtuani lasta totesin 98 koon olevan sellainen, että jää aivan kohta pieneksi. Kotona pyykkejä ripustellessani tein koko vertailua Lindexin velour-housujen (104) ja Tuttan college-housujen (92) välillä ja pituuseroa oli tasan velour-housujen resorin verran, ei siis kovin paljoa. Tosin, kyllähän olen tiennyt jo viimeiset reilut pari vuotta, että Lindexin vaatekoot ovat niukkoja.

Lapsesta (ja kyllä myös jonkin verran itsestäni) huomaa kyllä, että vielä ei olla päästy kotirytmiin tuon kolem viikon perunannoston jälkeen. Jos lapsi olisi viime viikkojen aikana herännyt 7.30 häntä ei olisi saanut päikkäreille mitenkään, vaan likka olisi posottanut ilta 19 saakka samoilla silmillä täynnä virtaa. Tänä aamuna lapsi heräsi noilla main ja ajattelin että tuskin menee päiväunille, kun ei edes vaikuttanut väsyneeltä, noh, lapsi meinasi nukahtaa sohvalle klo. 18 aikaan pikkukakkosen loppupuolella. Lopulta lapsi nukahtikin kesken ruokailun keittiönpöydän ääreen hieman 18 jälkeen. Voi raasua! Nukkui reilu 5minuuttia ja kun aloimme pukemaan pyjamaa päälle hän heräsi ja alkoi kiukkuamaan, että hänellä on vielä nälkä. Noh, kyllähän hän söikin! Ja oli nukkumassa sopivasti klo.20.

Oli suunnitteilla, että oltaisiin huomenna menty MLL:n perhekahvilaporukan kanssa huomenna metsäretkelle, mutta todennäköisesti jää meiltä väliin juurikin tuon epämääräisen rytmin hakemisen takia, en halua kantaa lasta kotiin metsäretkeltä, vaikka kantoliinakin löytyisi. Ehkä menemme vasta ensi viikolla ja siihen saakka vain haemme tätä arkirytmiä täällä kotosalla.

5. Koti-ikävän oireita

Niitä meillä on täällä selkeästi havaittavissa. Lapsi on herkästi levoton ja kiukkuisa, herää kammottavan aikaisin ja huutaa vain että hän ei voi/jaksa nukkua eikä missään tapauksessa suostu päiväunille. Tosi rentoa Mummilassa olemista. Itselläkin kyllä pikkuhiljaa alkaa mökkihöperyys iskemään, täältä korvesta kun on kovin vaikea lähteä minnekkään ilman autoa.

Aloin neulomaan tumppuja, pitkästä aikaa. Lankana on Gjestal Maija ja väri on punaisen kirjava. Tykkään langasta ja sen pehmeydestä. Pääsääntöisesti olen tehnyt kaikki (ei niitä pareja konvin montaa ole) lapaset peukalokiilalla, nyt ajattelin tehdä toisin, saa nähdä mitä tulee! Kämmenselän puolelle tulee vähän kalanruotomainen kuvio ihan vain oikeilla ja nurjilla silmukoilla.

Täällä Mummilassa on vintillä neulekone. En vain ole saanut sitä vielä kaivettua esiin sen kaiken muun ryjän joukosta mitä tuolta vintiltä löytyy. Olen varsin innostunut siitä ja on jo useampi suunnitelmakin. Vielä kun olisi aikaa perehtyä tuon neulekoneen toimintaan. Viimeksi olen neulekonetta käyttänyt koulussa ja tehnyt villapaidan (joka oli kamala).

Pää pursuaa ideoita ja suunnitelmia, valitettavasti niiden toteuttaminen vaatisi sen, että päästäisiin ensin kotiin täältä. Ja kotona tietenkin odottaa ensimmäisten asioiden joukossa makuuhuoneen remppa. Huhhuh.

4. Pieni hetki hiljaisuutta

Koin suurta autuutta tänään, ihan tuossa hetki sitten. Täällä Mummilassa pääsee nauttimaan sellaisesta kotiäidin arjen luksuksesta kuin naistenlehdet, tai no lehdet ylipäätään. Lounasta lämmittäessäni silmäilin jo kaihoisana uusinta MeNaiset-lehteä, jonka olin vain hieman aikaisemmin napannut muun postin kanssa postilaatikosta. Lapsi sai syötyä ja kirmaisi samantien omiin leikkeihinsä ja jäin kaksin tuon tuoreen lehden kanssa, lehden jota kukaan muu ei ollut vielä lukenut.

Mikään ei häirinnyt minua. Ainoat äänet olivat tuulehn humina avonaisesta keittiön ikkunasta, sekä palikoiden kasailun ääni olohuoneesta. Tätä ihanaa hiljaisuutta kesti ehkä 10-15 minuuttia, mutta se riitti virkistämään mieltä. Nautin täysin sydämin tuosta pienestä hetkestä yksin, omassa pienessä kuplassa.

Mutta, niinkuin kaikki aina kaikki kiva, sekin hiljainen hetki loppui ja oli taas aika palata tähän todellisuuteen. Todellisuuteen joka pitää tällä hetkellä sisällään sen, että pian pitää alkaa taas keittämään kahvia ja teetä ja tekemään voileipiä pellolle viemistä varten, sekä tiskit ja kaiken muun kodinhoidollisen homman.

3. Voi sänky, kunpa saisin sinut

Meillä on kotona sänky. Tietenkin meistä suurimmalla osalla on varmasti sänky kotonaan, mutta kirjoitanpa nyt tästä meidän sängystä. Se on - muistaakseni Sotkasta- -06 ostettu runkopatjasänky. Aika perus siis. Ei mikään superkallis, mutta ei ihan halpakaan. Monta vuotta se oli erinomainen, patja oli ihanan jämäkkä ja tukeva, eikä keskellä oleva rakokaan häirinnyt, kun oli hyvä petauspatja. Noh, kuten jokainen lukija varmasti osaa laskea, sänky on jo jokusen vuoden vanha. Petauspatjalla ei ole mitään vikaa, se ajaa asiansa varsin hyvin (vaikkakin, jos saisin valita ihan vapaasti, ostaisin ehkä vielä paksumman), mutta sängyn jousitus alkaa olemaan, miten sen nyt sanoisi, aikansa elänyt. Sänky pitää kamalaa natinaa ja nitinää ja saan selkäni aivan uskomattoman kipeäksi siinä.

Olemme jo jonkin aikaa kiikaroineet uutta sänkyä ja olemme jopa päättäneet minkä sängyn ostamme. Vielä kun olisi se raha, jolla ostaa se sänky. Suunnittelimme myös päätyä, mutta en ole varma, mahtuuko se korkeuden puolesta uuteen makuuhuoneeseemme (josta kerron myöhemmin lisää).

Selkävaivaani ei helpota lainkaan se, että olemme täällä Mummilassa ja täällä vierassänky jossa nukun on jotakuinkin ihan yhtä aikansa elänyt kuin meidän sänky kotonakin, vaan kyllä se ehdottomasti hakkaa sen vuodesohvanrohjon, jolla Mies joutuu nukkumaan.

Nyt elättelenkin vain toiveita siitä, että ehkä perunannoston jälkeen olisi rahaa sijoittaa uuteen sänkyyn ja pariin purkkiin maalia. Muutoin joudun odottamaan veronpalautuksiin saakka, oli mukava yllätys saada sekin kuori käteensä.

2. Laulupussi

Osallistuin alkuvuodesta FB:ssa luovuuteen kannustavaan haastetehtävään. No, omani ovat yhtä vaille valmiit. Ja valmiista toiset ovat jo toimitettukin uudelle omistajalleen. Pitäisikin muistaa laittaa eräät sukat postiin. No, jokatapauksessa siis eilen oli postilaatikkoon tupsahtanut iso paketti, ja kun pikkuveljeni tänään paketin toimitti minulle tänne Mummilaan, jossa koko perhe majailemme perunannoston ajan, sieltä löytyi laulupussi. Kiitokset siitä kuuluu eräälle tuttavalleni, jolla on saman ikäinen lapsi kuin meidän Aino.

Koko aamun laulupussi oli kovassa huudossa, varsinkin pehmoiset eläinhahmot joita pussista löytyi. Siinä tuli itsellekin muutama muistutus lastenlauluista, joten ehkä valikoimani nyt kasvaa ihahhahhaasta ja hämä-hämä-häkistä hieman laajemmaksi. Joukossa oli myös laulu kultakaloista, ja täytyy kyllä tunnustaa että en ole ikinä edes kuullut sitä. Mahtaakohan YouTubesta olla apua tässä tapauksessa?

Nyt menen nauttimaan hetkeksi hiljaisuudesta, kipeä lapsi nukkuu, miehet ovat pellolla ja minulla on aikaa vaikka neuloa.

1. Uusi alku

Koin edellisen blogini tulleen tiensä päähän. En päässyt siinä eteenpäin. Tämä uusi blogi kuitenkin jatkaa aika paljon samalla linjalla kuin edellinenkin.

Täältä voi lukea minun pakkoneuloosistani, Ainon tempauksista ja meidän haaveista.

Tervetuloa mukaan!