88. Ohi on!

Työssäoppiminen loppui. Selvisin kuudesta viikosta hengissä. Viikkoihin sisältyi kyllä itkua ja hampaiden kiristystä, hirveästi stressiä ja ahdistusta, mutta myös paljon naurua ja hauskoja hetkiä. Viikoista jäi paljon hyviä muistoja, joista päälimmäisenä ehkä kuitenkin se, että tuollainen paikka missä on eri-ikäisiä samassa ryhmässä isolla ikähaarukalla ei taida olla ihan minun juttuni.

Nyt mennään sitten kohti uusia tuulia, kun maanantaina alkaa koulutusohjelmat ja meidän luokka hajoaa kolmeen osaan. Onneksi kuitenkin pysytään samassa rakennuksessa, niin joskus varmasti törmäilläänkin. Huomenna olisi tarkoitus mennä muutaman ihanan naisen kanssa viettämään iltaa ja juhlistamaan työssäoppimisjakson päättymistä, odotan innolla.

87. Viimeinen viikko

Tänään on 2/5. Sitten loppuu työssäoppiminen. Yllättävää kyllä, aika tuntui lopulta menneen aika nopeasti. Vaikka ei tämä yhtään liian aikaisin loppunut kuitenkaan. Olen viimeisen viikon kunniaksi tulossa kipeäksi. Yskin keuhkonkappaleita (tai siltä se siis tuntuu) ja pää humisee. Tunnollisena työntekijänä sairastun tietenkin sitten vasta joko viikonloppuna tai viikon päästä keskiviikkona kun alkaa syysloma.

Meillä on avattu glögikausi, ja se jatkuu hyvillä mielin varmaan ainakin tammikuun loppuun saakka!

86. Näytön arviointi

Tänään se oli. Kauhee jännitys, että menikö se ollenkaan edes sinnepäin mitä itse ajatteli. Olen kamalan kriittinen oman osaamiseni suhteen ja olinkin itsearviointia tehdessäni ollut lähes liiankin tiukka itselleni. Lopputulos oli kuitenkin erittäin hyvän palautekeskustelun jälkeen K3, eli kiitettävä 3, eli paras mitä olisi voinut edes saada.

Työssäoppimista on jäljellä vielä puolitoista viikkoa, mutta uskon että se aika menee nopeasti. Sen jälkeen alkaakin koulutusohjelmat ja opinnäytetyön tekeminen. Jälkimmäiseen minulla ei ole vielä minkään sortin hataraakaan ideaa. Kauhistuttaa.

-Jenna

85. Näyttöviikko alkaa

Ahdistaa. Ihan hulluna. Tästä seuraavat kolme päivää on ammattiosaamisen näyttöä ja oon ihan pihalla kaikesta. Tuntuu, että puolet suunnittelemistani asioista on ihan retuperällä. Varmaan kertaakaan aikaisemmin ei ole jännitänyt tämä näyttö näin paljon kuin nyt. Ohjaajani on varsin vaativa nainen ja on luonut paljon paineita minulle jo pelkästään sillä kun puhelee "kiva kun on aikuisopiskelija, kiva kun ei tarvitse hirveästi stressata arvostelua". Minusta tuntuu, että näyttöä voisi siirtää vaikka viikolla eteenpäin tästä päivästä alkaen. Olen todella stressaantunut.

Ainiin. Lokakuu alkoi, se on kivaa. Ollaan taas vähän lähempänä joulua.


-Jenna

84. Hektistä arkea

Tämän viikon lopussa on työssäoppimisen näyttöpäivät, onneksi vain kolme kappaletta tällä erää. Työssäoppiminen lähestyy siis pikkuhiljaa loppuaan. Tämän viikon jälkeen jäljellä on enää kaksi viikkoa.

Mieleni on jo ihan talvessa. Tykkään kovasti myös syksystä vuodenaikana, mutta kaipaan jo talvea. Toivoisin oikeaa talvea, paljon lunta ja sopivasti pakkasta. Tai noh, kun olisi edes sitä lunta. Tai edes pieni pakkasen purema. Piristäisi tätä syksyä kovasti.

Se aika mitä jää työssäoppimisen, koulutehtävien ja kotiarjen pyörittämisen väliin kuluu tällä hetkellä pääsääntöisesti joko nukkuen (uskomattoman paljon energiaa tämä päiväkotijakso syö!) tai puikot kädessä. Joulupukin pikkuapulainen on saanut  jo jonkin verran täytettä korin pohjalle. Olen ihan tyytyväinen siihen.


-Jenna

83. Perunannosto ohi!

Mies palasi tänään kotiin. Perunat on nostettu ennätysajassa, 1,5 viikkoa! Se kertoo monenlaista: ei ole ollut sadepäiviä (aina plussaa), mutta sato on ollut kehnompi (miinusta). Mutta on se vaan ihanaa, että jokasyksyinen urakka on nyt ohi ja mieskin saa kerrankin hieman kesälomaa.

Viikonloppuna suuntaamme Turku Prideen. Ollaan miehen kanssa innoissamme! Toivomme, että selviämme tuon tättähäärän kanssa siellä.


-Jenna

82. Vuorokauteen lisää tunteja, kiitos.

Siltä tuntuu juuri nyt.

Tällä hetkellä meidän päivät menee jotenkin näin: Kello soittaa 6.10-6.20. Parhaassa tapauksessa saan nousta rauhassa ja hoitaa aamutoimeni ja jopa syödä aamupalanikin rauhassa. Kello 6.45-7.00 Herättelen lasta, jos se ei ole herännyt jo aikaisemmin, jos on herännyt en todennäköisesti ole saanut edes aamupalaa vielä syötyä. 7.15 alamme tekemään lähtöä päiväkodille, josta pääsen lähtemään joskus 7.30 jälkeen. 8-16 menee työssäoppimispaikalla ja sen jälkeen haen likan päiväkodista. Sen jälkeen alkaakin se kotirumban pyörittäminen, pyykkiä (sekä koneeseen, että kaappiin), ruokaa, tiskikoneen tyhjennystä ja täyttämistä, siivoamista, lapsen viihdyttämistä (nyt istutin likan pikkukakkosta katsomaan, onneksi se vielä kelpaa) ja iltapalaa ja pesuja ja satua ym. Sitten ravataan lapsen luona parhaimmassa tapauksessa 20.30-22. ja koitetaan saada pyykit kuivumaan ja muuta. Missä ihmeen välissä tässä pitäisi vielä ehtiä tekemään lääkehoidon verkkokurssin tehtävää..

Koska pikkukakkosta tulee vielä hetki, taidan alkaa etsimään vastauksia.



-Jenna