Tämän viikon lopussa on työssäoppimisen näyttöpäivät, onneksi vain kolme kappaletta tällä erää. Työssäoppiminen lähestyy siis pikkuhiljaa loppuaan. Tämän viikon jälkeen jäljellä on enää kaksi viikkoa.
Mieleni on jo ihan talvessa. Tykkään kovasti myös syksystä vuodenaikana, mutta kaipaan jo talvea. Toivoisin oikeaa talvea, paljon lunta ja sopivasti pakkasta. Tai noh, kun olisi edes sitä lunta. Tai edes pieni pakkasen purema. Piristäisi tätä syksyä kovasti.
Se aika mitä jää työssäoppimisen, koulutehtävien ja kotiarjen pyörittämisen väliin kuluu tällä hetkellä pääsääntöisesti joko nukkuen (uskomattoman paljon energiaa tämä päiväkotijakso syö!) tai puikot kädessä. Joulupukin pikkuapulainen on saanut jo jonkin verran täytettä korin pohjalle. Olen ihan tyytyväinen siihen.
-Jenna
maanantai 29. syyskuuta 2014
torstai 18. syyskuuta 2014
83. Perunannosto ohi!
Mies palasi tänään kotiin. Perunat on nostettu ennätysajassa, 1,5 viikkoa! Se kertoo monenlaista: ei ole ollut sadepäiviä (aina plussaa), mutta sato on ollut kehnompi (miinusta). Mutta on se vaan ihanaa, että jokasyksyinen urakka on nyt ohi ja mieskin saa kerrankin hieman kesälomaa.
Viikonloppuna suuntaamme Turku Prideen. Ollaan miehen kanssa innoissamme! Toivomme, että selviämme tuon tättähäärän kanssa siellä.
-Jenna
Viikonloppuna suuntaamme Turku Prideen. Ollaan miehen kanssa innoissamme! Toivomme, että selviämme tuon tättähäärän kanssa siellä.
-Jenna
torstai 11. syyskuuta 2014
82. Vuorokauteen lisää tunteja, kiitos.
Siltä tuntuu juuri nyt.
Tällä hetkellä meidän päivät menee jotenkin näin: Kello soittaa 6.10-6.20. Parhaassa tapauksessa saan nousta rauhassa ja hoitaa aamutoimeni ja jopa syödä aamupalanikin rauhassa. Kello 6.45-7.00 Herättelen lasta, jos se ei ole herännyt jo aikaisemmin, jos on herännyt en todennäköisesti ole saanut edes aamupalaa vielä syötyä. 7.15 alamme tekemään lähtöä päiväkodille, josta pääsen lähtemään joskus 7.30 jälkeen. 8-16 menee työssäoppimispaikalla ja sen jälkeen haen likan päiväkodista. Sen jälkeen alkaakin se kotirumban pyörittäminen, pyykkiä (sekä koneeseen, että kaappiin), ruokaa, tiskikoneen tyhjennystä ja täyttämistä, siivoamista, lapsen viihdyttämistä (nyt istutin likan pikkukakkosta katsomaan, onneksi se vielä kelpaa) ja iltapalaa ja pesuja ja satua ym. Sitten ravataan lapsen luona parhaimmassa tapauksessa 20.30-22. ja koitetaan saada pyykit kuivumaan ja muuta. Missä ihmeen välissä tässä pitäisi vielä ehtiä tekemään lääkehoidon verkkokurssin tehtävää..
Koska pikkukakkosta tulee vielä hetki, taidan alkaa etsimään vastauksia.
-Jenna
Tällä hetkellä meidän päivät menee jotenkin näin: Kello soittaa 6.10-6.20. Parhaassa tapauksessa saan nousta rauhassa ja hoitaa aamutoimeni ja jopa syödä aamupalanikin rauhassa. Kello 6.45-7.00 Herättelen lasta, jos se ei ole herännyt jo aikaisemmin, jos on herännyt en todennäköisesti ole saanut edes aamupalaa vielä syötyä. 7.15 alamme tekemään lähtöä päiväkodille, josta pääsen lähtemään joskus 7.30 jälkeen. 8-16 menee työssäoppimispaikalla ja sen jälkeen haen likan päiväkodista. Sen jälkeen alkaakin se kotirumban pyörittäminen, pyykkiä (sekä koneeseen, että kaappiin), ruokaa, tiskikoneen tyhjennystä ja täyttämistä, siivoamista, lapsen viihdyttämistä (nyt istutin likan pikkukakkosta katsomaan, onneksi se vielä kelpaa) ja iltapalaa ja pesuja ja satua ym. Sitten ravataan lapsen luona parhaimmassa tapauksessa 20.30-22. ja koitetaan saada pyykit kuivumaan ja muuta. Missä ihmeen välissä tässä pitäisi vielä ehtiä tekemään lääkehoidon verkkokurssin tehtävää..
Koska pikkukakkosta tulee vielä hetki, taidan alkaa etsimään vastauksia.
-Jenna
maanantai 8. syyskuuta 2014
81. Syksy tulee
Tänään se oli selkeästi ensimmäistä kertaa ilmassa. Syksy nimittäin. Tänä aamuna minusta tuntui ekan kerran oikeasti syksylle, kun katselin aamulla auringon nousevan ja peittyvän pian pilvien taakse. Sitten alkoi sataa.
Vein tyttöä päiväkotiin ja ilma tuoksui syksylle. Ballerinoissa olevia varpaitani ei vielä ihan paleltanut, eikä ihan vielä ole tarvetta sormikkaille, mutta syksy on selkeästi havaittavissa jo. Lehdet kellastuvat, pihlajanmarjat näyttävät ihanan hehkuvan oransseilta ja maassa näkyy sieniä siellä täällä.
On vielä eräs muukin seikka joka kertoo syksyn tulleen. Nimittäin perunannosto alkoi eilen. Tämä toinen syksy kun en ole tekemässä nostomiehille eväitä ja viemässä niitä pellolle Ainon kanssa. Tuntuu kovin omituiselta edelleen. Se oli monta syksyä niin vakiintunut kuvio. Ehkä taas joskus.
Nyt tämä perunannosto vaikuttaa niin, että minä olen perunaleskenä. Leikin yh-äitiä, kun mies ei tule kotiin. Kyllä se sujuu, kun tietää että se kestää vain muutaman viikon.
Tänään alkaa taas työssäoppiminen. Menen iltavuoroon, kyseessä kun on ryhmis. Jännittävää!
-Jenna
Vein tyttöä päiväkotiin ja ilma tuoksui syksylle. Ballerinoissa olevia varpaitani ei vielä ihan paleltanut, eikä ihan vielä ole tarvetta sormikkaille, mutta syksy on selkeästi havaittavissa jo. Lehdet kellastuvat, pihlajanmarjat näyttävät ihanan hehkuvan oransseilta ja maassa näkyy sieniä siellä täällä.
On vielä eräs muukin seikka joka kertoo syksyn tulleen. Nimittäin perunannosto alkoi eilen. Tämä toinen syksy kun en ole tekemässä nostomiehille eväitä ja viemässä niitä pellolle Ainon kanssa. Tuntuu kovin omituiselta edelleen. Se oli monta syksyä niin vakiintunut kuvio. Ehkä taas joskus.
Nyt tämä perunannosto vaikuttaa niin, että minä olen perunaleskenä. Leikin yh-äitiä, kun mies ei tule kotiin. Kyllä se sujuu, kun tietää että se kestää vain muutaman viikon.
Tänään alkaa taas työssäoppiminen. Menen iltavuoroon, kyseessä kun on ryhmis. Jännittävää!
-Jenna
maanantai 1. syyskuuta 2014
80. Kuusi vuotta
Niin kauan siitä on kun sanoimme tuon ukkokullan kanssa toisillemme tahdon. Aika menee uskomattoman nopeasti. Mitä kaikkea onkaan ehtinyt tapahtumaan tuossa ajassa, mitä kaikkea olemme kokeneet. Ostimme ensimmäisen oman asunnon, ihanan omakotitalon. Saimme ensimmäisen lapsemme, ihanan Aino tytön joka ilahduttaa meitä olemassa olollaan joka päivä, vaikka välillä onkin hiusten repimistä ja hampaiden kiristelyä tuon temperamentin kanssa. Pääsin opiskelemaan, jonka seurauksena myimme ihanan talomme ja muutimme uudelle paikkakunnalle kerrostaloon. Viimeiset kuukaudet olemme likan kanssa olleet ihan kypsiä kerrostaloasumiseen, mutta näillä nyt mennään ainakin vuosi vielä. Ehkä pääsen kerrostalosta pois, kun valmistun.
Kuudettä hääpäiväämme vietimme tylsän suomalaisesti risteilyllä Viking Gracella. Yllättävän vähän oli ihmisiä perjantai iltalähdöllä. Se tosin ei meitä haitannut. Laiva sinänsä oli minun mielestäni ihan viihtyisä. Ruoka oli samallalailla hyvää kuin muillakin laivoilla (edellisestä kerrasta on aikaa jokunen vuosi), kylmät hyviä ja jälkkärit perus ok, mutta lämpimät ruuat tökkivät aina. Kaupoista, tai tässä tapauksessa yhdestä kaupasta täytyy sanoa, että valikoima oli melko suppea, lapselle oli vaikea löytää tuliaisia ja kaikki makeiset ovat jättipakkauksia. En oikein tykännyt.
Risteilyn päätteeksi saimme vielä viettää yhden yön kaksin kotona! Saimme siis rauhassa nukkua aamulla pitkään ilman että kukaan pomppi päällä.
Tällaista tänä vuonna, ensi vuonna on taas Laurin vuoro keksiä miten hääpäivää vietämme.
-Jenna
Kuudettä hääpäiväämme vietimme tylsän suomalaisesti risteilyllä Viking Gracella. Yllättävän vähän oli ihmisiä perjantai iltalähdöllä. Se tosin ei meitä haitannut. Laiva sinänsä oli minun mielestäni ihan viihtyisä. Ruoka oli samallalailla hyvää kuin muillakin laivoilla (edellisestä kerrasta on aikaa jokunen vuosi), kylmät hyviä ja jälkkärit perus ok, mutta lämpimät ruuat tökkivät aina. Kaupoista, tai tässä tapauksessa yhdestä kaupasta täytyy sanoa, että valikoima oli melko suppea, lapselle oli vaikea löytää tuliaisia ja kaikki makeiset ovat jättipakkauksia. En oikein tykännyt.
Risteilyn päätteeksi saimme vielä viettää yhden yön kaksin kotona! Saimme siis rauhassa nukkua aamulla pitkään ilman että kukaan pomppi päällä.
Tällaista tänä vuonna, ensi vuonna on taas Laurin vuoro keksiä miten hääpäivää vietämme.
-Jenna
perjantai 22. elokuuta 2014
79. Paluu arkeen
Kuten otsikostakin voi päätellä, paluu arkeen on tapahtunut. En ole vielä ihan täysin päässyt takaisin koulumoodiin, päivät menee sekaisin ja vaikea saada rytmin päästä kiinni. Kai tämä pikkuhiljaa helpottaa.
Aino palasi ihan innoissaan päiväkotiin, vaikka välillä aamuisin ei huvittaisi mennä ollenkaan (tosin veikkaan että kyseessä on päiväkodin aamupala, meidän neiti kun ei pahemmin puurosta välitä).
Aamuisin väsyttää tolkuttomasti. Asialla voi toki olla tekemistä sen kanssa, etten ole malttanut mennä ajoissa nukkumaan. Kesken on monia käsitöitä ja kirja.
Pari viikkoa vielä koulua ja sitten alkaa ensimmäinen työssäoppimisjakso tälle lukuvuodella, päiväkotiin mennään. Olisin toki halunnut tavallaan tuohon meidän lähipäiväkotiin, mutta sattuneesta syystä (se syy on tällä hetkellä suihkussa leikkimässä) en voi sinne mennä. En kuitenkaan usko, että tuo päiväkoti mihin itse menen on sen huonompi vaihtoehto. Kiljuvia mukuloita sielläkin on.
-Jenna
Aino palasi ihan innoissaan päiväkotiin, vaikka välillä aamuisin ei huvittaisi mennä ollenkaan (tosin veikkaan että kyseessä on päiväkodin aamupala, meidän neiti kun ei pahemmin puurosta välitä).
Aamuisin väsyttää tolkuttomasti. Asialla voi toki olla tekemistä sen kanssa, etten ole malttanut mennä ajoissa nukkumaan. Kesken on monia käsitöitä ja kirja.
Pari viikkoa vielä koulua ja sitten alkaa ensimmäinen työssäoppimisjakso tälle lukuvuodella, päiväkotiin mennään. Olisin toki halunnut tavallaan tuohon meidän lähipäiväkotiin, mutta sattuneesta syystä (se syy on tällä hetkellä suihkussa leikkimässä) en voi sinne mennä. En kuitenkaan usko, että tuo päiväkoti mihin itse menen on sen huonompi vaihtoehto. Kiljuvia mukuloita sielläkin on.
-Jenna
maanantai 4. elokuuta 2014
78. Irtiotto perusarjesta II
Jatkan nyt kun viimeksi loppui aika kesken.
Alunperinkin tarkoituksena mennä äitin luokse oli se, että päästään Ainon kanssa mustikkaan. Päästiinhän me, saalis ei ollut kovin kummoinen ja likalla meni enempi suuhun kuin kippoon. Saatiin kuitenkin sen verran, että saatiin tehtyä pika-mustikkatorttu (kaupan valmispohja, kermavaahtoa ja mustikoita).
Alunperinkin tarkoituksena mennä äitin luokse oli se, että päästään Ainon kanssa mustikkaan. Päästiinhän me, saalis ei ollut kovin kummoinen ja likalla meni enempi suuhun kuin kippoon. Saatiin kuitenkin sen verran, että saatiin tehtyä pika-mustikkatorttu (kaupan valmispohja, kermavaahtoa ja mustikoita).
Tässä näkyy likan mustikkasaldo, joka ei juurikaan tuosta kasvanut
Mustikkaretken päätteeksi löydettiin sopiva kivi, jolla huilata hetki
Mustikkatortusta ei kukaan ehtinyt ottaa kuvaa, kaikki olivat niin ahneita. Mutta hyvää se oli.
Mummilareissun päätteeksi keskiviikkona oli vielä lasten urheilukoulu, jossa Aino on käynyt kesäkuusta lähtien. Oli siis varsin mukava irtiotto tämä pienikin määrä. Nyt vielä olisi viikko kesälomaa jäljellä ja suunnitteilla on ainakin visiitti Turkuun, koska likalla on serkkuansa kova ikävä. Se onkin varsinainen seikkailu se, koska olen luvannut Ainolle, että mennään bussilla. Todennäköisesti kadun lupaustani hyvin paljon sinä päivänä kun lähdemme.
-Jenna
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)