Olen viime aikoina ollut todella onnellinen eräästä vanhasta ystävästäni. Meni monta vuotta ettemme juurikaan pitäneet yhteyttä. Kummallakin oma elämänsä ja omat juttunsa, varsinkin minun puolellani ratkaisevaa on ollut äidiksi tuleminen sekä muutto aivan toiselle paikkakunnalle kuin useat meidän ystävistäni. Äitiys muutti minua monella tapaa. Elämä pyöri vain sen pienen ihmisen ympärillä ja kiinnostuksen kohteet olivat lähinnä lapseen liittyviä. Eräällä tapaa tuntuu kuin olisin hukannut jonkin osan itsestäni ja olen tässä rakentanut itseäni uudelle pohjalle, mutta samaksi ihmiseksi.
Tänään puhuin taas yhtä maratonipuhelua tämän ihmisen kanssa ja hän totesi minulle "sinusta on tulossa taas minun ystäväni, se sama ihana Nenna joka olit silloin Kouvolan aikoina". Totesin ystävälleni, että samat fiilikset löytyy täältäkin päästä.
Olemme nähneet viimeksi omissa häissäni ja niistä on hieman yli 4 vuotta. Nyt olemme päässeet suunnitelmissa siihen, että tämä ihana ihminen on tulossa meille muutaman viikon kuluttua! Ihan mielettömän hyvä mieli tästä!
Kuromme nyt yhteen sitä vuosien taukoa joka aktiivisen yhteydenpitämisen välillä on ollut.
Minulla on monia kavereita, mutta vain muutama sellainen ihminen jota pidän ystävänäni. Äitiyden myötä olen myös pyrkinyt pitämään entistä enemmän kiinni näistä ihmisistä jotka koen itselleni tärkeiksi. Toisten kanssa yhteydenpitäminen on jäänyt tasolle joka käsittää facebookin "moi mitä kuuluu, ihan hyvää, mitä sinulle, no ihan hyvää" eikä mitään sen enempää. Oikeita kuulumisia tulee vaihdettua hirveen harvan ihmisen kanssa. Toisten kanssa se jää omalta osaltani siihen ja toisten osalta taas heidän puoleltaan. Joidenkin perään suren, toisten en. Valitettavasti eräs vanha koulukaverini suuttui minulle ilmeisen lopullisesti poistettuani mm. hänet kaverilistaltani. Syynä juurikin se, ettei yhteyttä ole tullut pidettyä. Koitin korjata asiaa, mutta ilmeisesti anteeksipyyntöni ynnä muut eivät olleet hänelle tarpeeksi.
Minulla on edelleen tämän ihmisen puhelinnumero tallennettuna kännykkääni, en vain ole uskaltautunut lähettämään hänelle viestiä. Ehkä jonain päivänä uskallan tehdä senkin. Nähtäväksi jää, onko sekin taas yksi turha yritys korjata sitä mikä on jo tapahtunut.
Mikähän siinä on, että nykyään tuntuu olevan tärkeintä se, että ollaan facebook-kavereita, eikä mikään muu enää ratkaise? Facebook on kuitenkin vain yksi nettiyhteisö eikä mitään sen kummempaa.
Mä olen miettinyt ihan samaa. Toisaalta fb:n kautta on "löytänyt" uudestaan ihmisiä joihin oli jo kadottanut yhteyden, ja viestitellään nykyään paljonkin (kommentoidaan statuksia tms.) mutta toisaalta taas yhteys ennen läheisiin ystäviin on heikentynyt, kun "FB:n kautta on niin helppo pitää yhteyttä". Kävin jokin aika sitten tampereella kaverin luona, jonka olen nähnyt viimeksi pari vuotta sitten. Ennen soiteltiin lähes viikottain, nyt ei oltu juteltu koko aikana ja fb:nkin kautta viestittely oli aika vähäistä kun nykyiset kiinnostuksen kohteet ovat niin erilaisia.
VastaaPoistaKumma kyllä menneet pari vuotta olivat kuin pois pyyhkäistyt ja juttu luisti mainiosti, toivottavasti ei mene ihan yhtä kauaa seuraavaan tapaamiseen :)
Minä tunnustan, olen huono, huono ihminen. Minulla on sinua ikävä (tai teitä.) Olit niin läheinen aikoinaan ja vaikka nykyään oletkin kaukana eikä minusta kuulu sinulla on aina paikka minun sydämessä. Ja FB pilaa kaiken! Laiskistuttaa ihmiset, kuten minut.
VastaaPoista