26. Hiljaisuutta ja kiuaskivien sihinää

Tänään koin taas niitä hetkiä, jotka  auttavat jaksamaan perusarkea. Pääsin nimittäin käymään saunassa ihan yksin, omassa rauhassa. Hekumoin ajatuksella jo pitkin iltapäivää, kun mies ja hänen veljensä tekivät puita. Mies kävi veljensä ja meidän pirpanan kanssa saunassa, jonka jälkeen laitoin lapsen yöpuulle ja mies lähti viemään veljeään takaisin Turkuun. Lapsi nukahti ilman mitään taisteluita ja sain jopa nauttia hetken ihan omasta ajasta jo ennen saunaan menoa. Kyllä olin onnekas.

Pakkasin saunakamppeet koriin ja suuntasin ulos saunalle. Jo kävellessäni sinne minut valtasi ihana rauhallisuuden tunne, kun kuuluu vain ympäristön kohinaa (joka voi olla välillä ärsyttäväkin, nimittäin naapurissa olevan Valintatalon ilmastointilaitteet pitävät aikamoista hurinaa!).  Otin parit löylyt ja kävin vilvottelemassakin muutamaan otteeseen saunan ovella ja ihana pieni sateenropina ei häirinnyt ollenkaan.

Oli ihanaa!

Huomenna onkin isänpäivä. Omani on tuolla jossain, enkä pääse käymään haudalla, mutta ajatuksissa hän on varmasti huomennakin. Aamusta suuntaamme heti äitini luokse siivoilemaan ja sitten syödään ja kakutellaan ja niinpoispäin.

Meidän perheen isille on lahja valmiina ja likan kanssa väsättiin perhekerhossa tiistaina.

Kohta voikin saunanraikkaana suunnata nukkumaan.

23. Lunta

Unohdin kokonaan hehkuttaa sitä ihanuutta, kun torstaina alkoi illalla satamaan lunta. Lunta tuli paljon ja suurina hiutaleina. Olo oli hetken todella kevyt ja tuntui, että kaikki murheet hävisivät jonnekin. Talvenriemua oli ilmassa perjantaina heti aamusta, kun Aino-neiti kurkisti ikkunasta ulos. Koko viikonlopun saimmekin viettää ihanassa talvisessa säässä, vaan nyt on jo nähtävissä se että tuo ihana valkoinen talventuoja sulaa tuolta pois. Vettä sataa ja ulkolämpömittari on plussan puolella.

Tässä on kuva torstai-illalta kun lunta oli sadellut tunnin verran. Ei muuten jäänyt tuohon, lunta tuli varmaan vajaa 10cm, ainakin jos on uskominen siihen mitä kaiteen päällä oli lunta.

4. Pieni hetki hiljaisuutta

Koin suurta autuutta tänään, ihan tuossa hetki sitten. Täällä Mummilassa pääsee nauttimaan sellaisesta kotiäidin arjen luksuksesta kuin naistenlehdet, tai no lehdet ylipäätään. Lounasta lämmittäessäni silmäilin jo kaihoisana uusinta MeNaiset-lehteä, jonka olin vain hieman aikaisemmin napannut muun postin kanssa postilaatikosta. Lapsi sai syötyä ja kirmaisi samantien omiin leikkeihinsä ja jäin kaksin tuon tuoreen lehden kanssa, lehden jota kukaan muu ei ollut vielä lukenut.

Mikään ei häirinnyt minua. Ainoat äänet olivat tuulehn humina avonaisesta keittiön ikkunasta, sekä palikoiden kasailun ääni olohuoneesta. Tätä ihanaa hiljaisuutta kesti ehkä 10-15 minuuttia, mutta se riitti virkistämään mieltä. Nautin täysin sydämin tuosta pienestä hetkestä yksin, omassa pienessä kuplassa.

Mutta, niinkuin kaikki aina kaikki kiva, sekin hiljainen hetki loppui ja oli taas aika palata tähän todellisuuteen. Todellisuuteen joka pitää tällä hetkellä sisällään sen, että pian pitää alkaa taas keittämään kahvia ja teetä ja tekemään voileipiä pellolle viemistä varten, sekä tiskit ja kaiken muun kodinhoidollisen homman.