Koin suurta autuutta tänään, ihan tuossa hetki sitten. Täällä Mummilassa pääsee nauttimaan sellaisesta kotiäidin arjen luksuksesta kuin naistenlehdet, tai no lehdet ylipäätään. Lounasta lämmittäessäni silmäilin jo kaihoisana uusinta MeNaiset-lehteä, jonka olin vain hieman aikaisemmin napannut muun postin kanssa postilaatikosta. Lapsi sai syötyä ja kirmaisi samantien omiin leikkeihinsä ja jäin kaksin tuon tuoreen lehden kanssa, lehden jota kukaan muu ei ollut vielä lukenut.
Mikään ei häirinnyt minua. Ainoat äänet olivat tuulehn humina avonaisesta keittiön ikkunasta, sekä palikoiden kasailun ääni olohuoneesta. Tätä ihanaa hiljaisuutta kesti ehkä 10-15 minuuttia, mutta se riitti virkistämään mieltä. Nautin täysin sydämin tuosta pienestä hetkestä yksin, omassa pienessä kuplassa.
Mutta, niinkuin kaikki aina kaikki kiva, sekin hiljainen hetki loppui ja oli taas aika palata tähän todellisuuteen. Todellisuuteen joka pitää tällä hetkellä sisällään sen, että pian pitää alkaa taas keittämään kahvia ja teetä ja tekemään voileipiä pellolle viemistä varten, sekä tiskit ja kaiken muun kodinhoidollisen homman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti