39. Ensimmäinen päiväkotipäivä

Ainolla alkoi tänään päiväkotiura. Olisi alkanut jo maanantaina, mutta tyttö oli niin kipeä, että oli parempi jättää väliin, ehtipähän olla muutama kuumeeton ja lämmötönkin päivä välissä ennen tarhailua.

Aamu meni hienosti, herättiin ajoissa, kaikki sujui muutenkin ajallaan eikä ollut yhtään kiukuttelua! Päiväkotiin kun päästiin sisälle niin likka hädintuskin vilkutti kun meni jo innoissaan mukaan toisten lasten kanssa touhuilemaan.

Päivä kului aviomiehen kanssa NCIS:n ensimmäistä kautta dvd:ltä katsellessa ja teetä juodessa. Ei varsinaisesti siis tarvinnut pelätä ajan käyvän pitkäksi. Sopiva pehmeä aloitus siis myös tälle äiti-ihmiselle, ei tarvinnu pyöritellä peukaloita koko päivää.

Vähän ennen klo.14 lähdettiin sitten kävelemään kohti päiväkotia ja lapsen hakuun. Oltiin hieman etuajassa (kumma miten tuota matka-aikaa on vaikea arvioida) ja lapsi olikin vielä välipalalla kun saavuimme. Hyvin pian meidän tulemisen jälkeen alkoi karjuntaesitys Aino-neitimme toimesta. "Minä en tahdo kotiin!!!!!" "Minä haluan jäädä päiväkotiin!!!" Aino pisti semmosen esityksen pystyyn, että toiset mukulatkin tulivat katsomaan, että mistäs nyt tuulee. Noh, tulipahan kerralla selväksi millainen temperamentti meidän neidillä on.

Vähän jäi harmittamaan, että kukaan ei oikein kertonut miten päivä oli mennyt. Hyvin lyhyesti vain, että leikivät isossa huoneessa nukkekodilla ja junaradalla, ulkoilivat, ja ei syönyt pahemmin lounasta. Suurin numero tuli oikeastaan siitä, kun Aino oli pyytänyt apua vessanpöntölle nostamisessa, mutta sekin kuitattiin "kai sekin siitä pikkuhiljaa". Ja tosiaankin tämä tapahtui vielä niin, että lastentarhanopettaja sulki heidän puolensa oven kun Lauri puki Ainolle vaatteita ja minä olisin kyllä ollut kiinnostunut kuulemaan paremmin päivästä. Jotain tyttö oli itkeskellytkin, mutta en oikein ymmärtänyt, että missä tilanteessa ja miksi. Niin ja olisi toki ollut kiva tietää, että missä ne likan rukkaset olivat, kun saatiin niitäkin etsiä monta minuuttia ennenkuin huomattiin kuivatuskaappi, jossa rukkaset sitten olivat. Olisihan senkin voinut kertoa.

Mutta kaikenkaikkiaan, yllättävän hyvä alku noin ensimmäiseksi päiväkotipäiväksi. Koko kotimatkan lapsi huusi ja kiukkusi ettei hän tahdo kotiin. Kotona vajaa tunti oltuamme tyttö yllättäen nukahti isänsä kainaloon sohvalle. Oli vissiin hieman rankkaa.

Reipas tyttönen matkalla päiväkotiin