maanantai 18. helmikuuta 2013

41. Inhottava vieras, se josta kukaan ei oikeasti tykkää

Sellainen tapaus tuli meille kylään perjantaina. Ilta sujui mukavasti, hienoista levottomuutta aistin lapsessa, ruokahalua ei juurikaan ollut, mikään ei oikein kelvannut ja niitä suosikkeja ei tietenkään ollut kotona. Perjantaihan on meillä yleensä kauppapäivä, mutta kaupassakäynti oli jäänyt välistä, kun mies oli ollut huitelemassa koko päivän, oli tarkoitus mennä lauantaina.

Mies kotiutui iltasella, lapsi oli jo nukkumassa. Sitten se alkoi. Levoton heräily ja itkeskely, kun ei rauhoittunut omaan sänkyyn, kannettiin meidän sänkyyn nukkumaan. Sama jatkui vaan, lopulta se tuli, nimittäin oksennus, ja suoraan meidän sänkyyn. Tämän sänkysotkun seurauksena mies petasi petiä meille olohuoneeseen sohvalle. Se yö menikin sitten tytön oksennellessa ja minun torkkuessa istuma-asennossa, lapsi sylissä (koska se oli ainoa paikka mihin tyttö suostui nukahtamaan).

Aamulla, ei ollut enää mitään. Virtaa oli lapsella kuin pienessä kylässä ja kaksi väsynyttä vanhempaa. Oltiin toki helpottuneita, meni yön aikana ohi. Lauantai otettiin rauhallisesti ja torkuttiin ja katsottiin paljon lastenohjelmia. Oli mukavaa vanua.

Sunnuntaina, oltiin reippaita ja käytiin koko perhe pitkällä lenkillä, lapsi pulkassa suuren osan matkaa ja osan jopa kävelikin, oli reipas. Kaupan kautta kotiin. Sitten, tunti, pari myöhemmin mies istui vessassa pää pöntössä ja antoi kuulua, oikein urakalla. Sekin meni ohi, yhden illan aikana.

Minulla ei vielä ole mitään oireita. Liekö sitten kyse jostain mitä nuo kaksi ovat syöneet? Vai onko kyseessä kuitenkin joku oikea vatsapöpö? Toivon kuitenkin vilpittömästi säästyväni tältä ikävältä pöpöltä. Oksentaminen on nimittäin ihan varmasti kaikkein viheliäisin pöpösairastamisen muoto.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti