60. Ensiesittely

Tänään oli talomme ensiesittely, vaikka perjantaina täällä kyllä kävi jo Kuopiolainen pariskunta katsastelemassa ja olivat viihtyneet yli tunnin välittäjän kanssa rupatellen ja paikkoja katsellen. Tänään oli kuulemma ollut ennätyksellisen paljon katsojia paikalla siihen nähden, että on heinäkuu (kuulemma harvoin on tähän aikaan kesästä niin paljon kävijöitä) ostajaehdokkaita oli siis jopa 9! Nyt odottelemme mielenkiinnolla ensi viikkoa joka toivottavasti tuo tullessaan kohtuullisia tarjouksia ja meille suotuisia tuulia uuden asunnon tiimoilta.

Lapsikin sai hoitopaikan. Päiväkodista soitettiin heti seuraavana päivänä siitä kun olin hakemuksen laittanut, että lapsi pääsee siihen päiväkotiin mihin ensisijaisesti olin paikkaa hakenutkin. Asiat siis rullaavat mukavasti eteenpäin.

Palantunne kurkussa on muuttunut äärimmäisen ärsyttäväksi kurkkukivuksi, mutta vaihteluahan tämäkin, ainakin ihan selkeästi oirehtii flunssamaisesti eikä mitään muuta epäilyttävää!

56. On viikonloppu eessä taas

Muistaakseni niin lauletaan jossain laulussa, en ole kyllä varma.

Edessä on tosiaan siis taas viikonloppu. Luvassa on vierailua miehen veljen perheen luona ja mukavaa oleskelua vain. Tänään pitäisi olla siivouspäivä, mies kuitenkin kotiutuu vasta illalla ja kiinnostus alkaa siivoamaan koko huushollia kaksin lapsen kanssa on lähempänä pakkasasteita. Tämä oma vointi vaikuttaa hirveästi mihinkään jaksamiseen ja odotan vain postia TYKSistä.

Pian pitäisi tulla myös tiedot koulujen pääsykoetuloksista, jännittää nekin hieman.

Olen saanut tässä muutaman päivän aikana aikaiseksi jälleen yhdet bambuiset junasukat ystäväni vauvalle, sekä puolitoista tiskirättiä, bambulangasta nekin.

Me taidetaan lähteä Ainon kanssa nauttimaan aurinkoisesta aamupäivästä vielä ennen lounasaikaa.

55. Aurinko paistaa ja kirjoittamisesta ei tuu mitään

No pitihän se arvata, ettei siitä kirjoittamisesta tule tänään mitään tuon Buzzauksen suhteen. En ole edes saanut omaa konetta päälle ja kuvat on tietenkin siellä. Olen koko aamupäivän odotellut, että eräs ihminen tulisi hakemaan raparperia, kun meillä on sitä yli oman tarpeen. Äskettäin sain kuitenkin tekstiviestin, ettei tarvitsekaan, kun mies oli tuonut tullessaan ison nivaskan. Noh, näin käy joskus.

Pitäisi motivoitua pakkailemaan viikonlopun kamppeita, mutta kiinnostus on jossain nollan tietämillä. En vain saa aikaiseksi, en ylipäätään ole saanut tänään mitään aikaiseksi. Pyykit odottavat koneessa, että ripustaisin ne kuivumaan, lapsen mummilaviikonloppu tavarat on pakkaamatta ja niistä omista on turha puhuakkaan. Omien tavaroiden lisäksi pitäisi metsästää Ainon loput pienet vaatteet ja sulloa ne muovipussiin, että saadaan toimitettua seuraaville käyttäjille ne.

Kaiken tämän päälle nielu vaivaa aina vaan. Olen jo niin totaalisen kypsä siihen, että välillä tuntuu kuin nielussa olisi roska tai muuta ylimääräistä ja toisinaan taas tuntuu, että risat ottaa toisiinsa kiinni. Mitä tahansa teenkin, syön tai juon niin ärsyttää. Syömisen aikana ei tosin tunnu ja nieleminenkin sujuu, mutta kyllä ottaa ihmisen lasta kuuppaan tämmönen tunne! Onneksi maanantaina tohtorilla konsultaatiota tämän nieluni tiimoilta, ehkä siihen saadaan jotain tolkkua. Ärsyttää vaan niin kovin, kun vaikuttaa omaan mielialaan ja pinna on kireällä koko ajan ja mikään ei jaksa huvittaa kun kaiken aikaa on hankala olla.

Ainiin, kuka käski alkaa pelaamaan naamakirjassa candy crush sagaa? Selkään pitäisi antaa sille! Jokohan mulla on taas elämiä niin pääsis pelaamaan...

41. Inhottava vieras, se josta kukaan ei oikeasti tykkää

Sellainen tapaus tuli meille kylään perjantaina. Ilta sujui mukavasti, hienoista levottomuutta aistin lapsessa, ruokahalua ei juurikaan ollut, mikään ei oikein kelvannut ja niitä suosikkeja ei tietenkään ollut kotona. Perjantaihan on meillä yleensä kauppapäivä, mutta kaupassakäynti oli jäänyt välistä, kun mies oli ollut huitelemassa koko päivän, oli tarkoitus mennä lauantaina.

Mies kotiutui iltasella, lapsi oli jo nukkumassa. Sitten se alkoi. Levoton heräily ja itkeskely, kun ei rauhoittunut omaan sänkyyn, kannettiin meidän sänkyyn nukkumaan. Sama jatkui vaan, lopulta se tuli, nimittäin oksennus, ja suoraan meidän sänkyyn. Tämän sänkysotkun seurauksena mies petasi petiä meille olohuoneeseen sohvalle. Se yö menikin sitten tytön oksennellessa ja minun torkkuessa istuma-asennossa, lapsi sylissä (koska se oli ainoa paikka mihin tyttö suostui nukahtamaan).

Aamulla, ei ollut enää mitään. Virtaa oli lapsella kuin pienessä kylässä ja kaksi väsynyttä vanhempaa. Oltiin toki helpottuneita, meni yön aikana ohi. Lauantai otettiin rauhallisesti ja torkuttiin ja katsottiin paljon lastenohjelmia. Oli mukavaa vanua.

Sunnuntaina, oltiin reippaita ja käytiin koko perhe pitkällä lenkillä, lapsi pulkassa suuren osan matkaa ja osan jopa kävelikin, oli reipas. Kaupan kautta kotiin. Sitten, tunti, pari myöhemmin mies istui vessassa pää pöntössä ja antoi kuulua, oikein urakalla. Sekin meni ohi, yhden illan aikana.

Minulla ei vielä ole mitään oireita. Liekö sitten kyse jostain mitä nuo kaksi ovat syöneet? Vai onko kyseessä kuitenkin joku oikea vatsapöpö? Toivon kuitenkin vilpittömästi säästyväni tältä ikävältä pöpöltä. Oksentaminen on nimittäin ihan varmasti kaikkein viheliäisin pöpösairastamisen muoto.

37. Niin jumissa, ettei oo tosikaan

Nimittäin minä ja minun hartiani. En ole kahteen päivään neulonut yhtään, koska kädet eivät enää kestäneet. Lopulta kyllästyin siihen, kun mikään hieronta ja särkylääke ei auttanut ja varasin ajan tohtorilaan tänään. Sain vielä ilta-ajan Maskuun tälle päivää ja hyvä niin, ensi yönä varmasti nukuttaa, sain sen verran hyvät tropit.

Tästä jumituksesta seuraa väistämättä nyt se, että minä en hetkeen pahemmin koneen ääressä istuskele, joten aikaisemmin suunnittelemani aktiivisempi bloggaustahti jää nyt toistaiseksi odottamaan otollisempia aikoja. Nimittäin tällä hetkellä tätäkin kirjoittaessani ranteisiini koskee.. lievästi sanottuna paljon.

On tämä ihmisen elämä täynnä vaivaa ja vaikerrusta.

21. Enterorokosta selvitty

Nyt ehkä uskallan jo sanoa, että päästiin enterorokosta helpolla. Aino oli ainoa jolle tuli näppyjä, miehelle ei tullut mitään ja minulla oli kolme päivää aivan jäätävä päänsärky johon ei auttanut mitkään napit. Näppyjä ei onneksi tullut kovin paljoa tytöllekkään, pahimmat lienee suun ympärys sekä oikean käden pikkurillin ja nimettömän sormien välinen alue.

Enterorokkoinen pikku potilas

Minuun iski jokin aika sitten ihan hirmuinen ompeloosi (eli siis hirmuinen hinku ommella) ja ompelinkin muutaman pikkujutun (joista ei nyt voi laittaa kuvaa, koska menevät pukinkonttiin joulua odottelemaan), silloinen ompeluhinkuni tyssäsi kuitenkin siihen, että minulta puuttui erittäin oleellinen tarvike, nimittäin tarranauha, jota olisin tarvinnut. Kovin muistelin, että sitä olisi ollut, mutta olinkin sitten käyttänyt jo kaikki tyynynpäällisiin, joista löytyy kuvaa vanhasta blogistani tästä linkistä. Tänään kuitenkin kiltti aviomies tuli töiden jälkeen kotiin Kodin1 kautta ja toi metrin verran tarranauhaa.

Tänään siis sain aikaiseksi muutaman pikkujutun ja sitten yhden hieman isomman ompelujutun. Olen kovin tyytyväinen. Samalla teen edelleen tutustumista kesällä hankkimaani uuteen ompelukoneeseeni, josta löytyy kaikenlaisia juttusia joita pitäisi vähän kokeilla ja kerrata ja muuta. Viime vuoden ompeluni kun on rajoittunut lähinnä verhoihin ja nyt on kiinnostukset muissakin ompelutöissä.

Tässä vielä sneak peak siitä yhdestä isommasta ompelusta.

19. Selkävaivainen kiittää jumppapallosta ja pohtii sairastamisia

Minulla on maailman ihanin Pikkuveli, ja aivan mahtava Äiti. Pikkuveli tuli eilen käymään ennen reissuun lähtöään. Tokikin oman etunsa nimissä, sillä toi meille avaimensa, jotta hänen kissansa eivät joudu viikoksi aivan heitteille. Pikkuveli toi myös tullessaan särkylääkettä selkääni varten sekä upo uuden jumppapallon! Äiti oli kuulemma käskenyt myös pumppaamaan sen, mutta me likan kanssa kaksissa naisin saimme sen pumpattua kyllä ilman veljeni apua. nyt pystyn istumaan koneella ilman suurempia kiputiloja ja istuminen muutenkin on alkanut olemaan helpompaa, jes!Olen siis asettanut jumppapallon tietokonepöydän ääreen ja tässä minä istuessani heiluttelen ja pyörittelen edestakaisin, hauskaa.

Edellisen jumppapallon kohtaloksihan kävi mitä ilmeisimmin lapsi, joka opettelee käyttämään saksia, ainakin reiän muodosta päätellen,

Tässä taloudessa on kyllä taas vain vaivaisia ihmisiä. Miehellä on ilmeisesti nivelrikosta johtuvaa polvivaivaa ja sormivaivaa jotka eivät millään helpota. Lapsella on mitäilmeisimmin enterorokko. Ensin epäilin märkärupea, kun siitä oli lapsen serkun vanhempien kanssa puhetta, mutta serkun äitikin jo totesi lääkärin tehneen väärän diagnoosin, koska näpyt eivät missään vaiheessa alkaneet märkimään ja suurimmalla osalla niistä lapsista joiden kanssa olivat olleet samassa tapaamisessa, on nyt myös enterorokkoa. Tätä teoriaa tukee myös se, että meidän lapsosella on koko päivän ollut reipas 38 astetta kuumetta. Sain kätevästi likan kuumeen laskemaan alemmaksi laittamalla hänelle ammeen kylpyhuoneeseen ja lapsen leikkimään sinne. Olikin muuten ainoa hetki koko päivän aikana kun lapsi ei kitissyt parin minuutin välein. Okei, ei hän kitissyt juurikaan nukkuessaan ne kahdet päiväunet tänään.

Lapsen osalta syöminen on ollut tänään varsin heikkoa, mutta kai se on pääasia, että lapsi syö edes jotain. Tänään se on ollut muutama pala paahtoleipää, kananmunan valkuainen ja kaksi Paula-vanukasta. Olen miettinyt millä saisi lapsen juomaan enemmän vettä tai mehua. Meidän tyttö kun ei oikeasti halua juoda mitään muuta kuin maitoa. Mehuista hän ei tykkää, äärimmäisen harvoin menee esimerkiksi kokonainen pillimehutötsä. Kyllä hän terveenä juo vettä janojuomana, mutta kuinka saada kipeä lapsi juomaan vettä, kun pelkkä ehdotuskin saa aikaan hillittömän porun?

18. Selkävaivainen nainen

Ei varmaan tule vähään aikaan kirjoiteltua mitään. Koneella istuminen 5-10minuuttia pidempään on tällä hetkellä tyystin mahdotonta. Tai siis istuminen ylipäätään. Aamulla istahdin tavan mukaan koneelle lukeakseni uutiset ja blogipäivitykset ynnämuut. Olin istunut n. 5 minuuttia kun tuntui yhtäkkiä siltä, että joku olisi kiertänyt selkärankaani ja parkaisin miehelle, että nyt sattuu selkään tule auttamaan! Sen jälkeen koko päivä kuluikin enemmän ja vähemmän pystyssä tai maaten. Voi jumppapalloni, kuinka sinua olenkaan kaivannut tänään. Jumppapallon kohtaloksihan tuli lapsi, joka opettelee käyttämään saksia, ainakin reiän muodosta päätellen.

Kohta syön iltapalaa ja otan vähän troppia ja toivon josko saisin nukuttua yöllä ja että selkä olisi aamulla parempi.

Ainiin, ja lapsella on riski saada märkärupea. Lapsi oli viikonloppuna serkkunsa luona yökylässä ja aamulla tuli lapsen serkun äidiltä viesti, että saattaisi olla entero-/vesirokkoa. Lapsi käytettiin lääkärissä ja siellä oli todettu että märkärupea, ja tämä tietohan ei ilahduttanut meitä juuri sen enempää kuin tieto entero-/vesirokosta. Nyt sitten odotellaan ja katsellaan, että mikä on lapsen kohtalo. Toivon kovin ettei tulisi meille.