56. On viikonloppu eessä taas

Muistaakseni niin lauletaan jossain laulussa, en ole kyllä varma.

Edessä on tosiaan siis taas viikonloppu. Luvassa on vierailua miehen veljen perheen luona ja mukavaa oleskelua vain. Tänään pitäisi olla siivouspäivä, mies kuitenkin kotiutuu vasta illalla ja kiinnostus alkaa siivoamaan koko huushollia kaksin lapsen kanssa on lähempänä pakkasasteita. Tämä oma vointi vaikuttaa hirveästi mihinkään jaksamiseen ja odotan vain postia TYKSistä.

Pian pitäisi tulla myös tiedot koulujen pääsykoetuloksista, jännittää nekin hieman.

Olen saanut tässä muutaman päivän aikana aikaiseksi jälleen yhdet bambuiset junasukat ystäväni vauvalle, sekä puolitoista tiskirättiä, bambulangasta nekin.

Me taidetaan lähteä Ainon kanssa nauttimaan aurinkoisesta aamupäivästä vielä ennen lounasaikaa.

55. Aurinko paistaa ja kirjoittamisesta ei tuu mitään

No pitihän se arvata, ettei siitä kirjoittamisesta tule tänään mitään tuon Buzzauksen suhteen. En ole edes saanut omaa konetta päälle ja kuvat on tietenkin siellä. Olen koko aamupäivän odotellut, että eräs ihminen tulisi hakemaan raparperia, kun meillä on sitä yli oman tarpeen. Äskettäin sain kuitenkin tekstiviestin, ettei tarvitsekaan, kun mies oli tuonut tullessaan ison nivaskan. Noh, näin käy joskus.

Pitäisi motivoitua pakkailemaan viikonlopun kamppeita, mutta kiinnostus on jossain nollan tietämillä. En vain saa aikaiseksi, en ylipäätään ole saanut tänään mitään aikaiseksi. Pyykit odottavat koneessa, että ripustaisin ne kuivumaan, lapsen mummilaviikonloppu tavarat on pakkaamatta ja niistä omista on turha puhuakkaan. Omien tavaroiden lisäksi pitäisi metsästää Ainon loput pienet vaatteet ja sulloa ne muovipussiin, että saadaan toimitettua seuraaville käyttäjille ne.

Kaiken tämän päälle nielu vaivaa aina vaan. Olen jo niin totaalisen kypsä siihen, että välillä tuntuu kuin nielussa olisi roska tai muuta ylimääräistä ja toisinaan taas tuntuu, että risat ottaa toisiinsa kiinni. Mitä tahansa teenkin, syön tai juon niin ärsyttää. Syömisen aikana ei tosin tunnu ja nieleminenkin sujuu, mutta kyllä ottaa ihmisen lasta kuuppaan tämmönen tunne! Onneksi maanantaina tohtorilla konsultaatiota tämän nieluni tiimoilta, ehkä siihen saadaan jotain tolkkua. Ärsyttää vaan niin kovin, kun vaikuttaa omaan mielialaan ja pinna on kireällä koko ajan ja mikään ei jaksa huvittaa kun kaiken aikaa on hankala olla.

Ainiin, kuka käski alkaa pelaamaan naamakirjassa candy crush sagaa? Selkään pitäisi antaa sille! Jokohan mulla on taas elämiä niin pääsis pelaamaan...

54. Saamattomuutta ilmassa jälleen

Kaikista lupauksistani huolimatta päivitystahti on edelleen todella nihkeä. Buzzador-tekstin kuvat on otettu ja katsottu, mutta en ole saanut aikaiseksi vielä kirjoittaa, ehkä huomenna kun lapsi on päiväkodissa. Ulkona on ollut niin hienot ilmat, että ollaan vietetty paljon aikaa pihassa. Toissapäivänä leikkasin puolet pihan heinikosta, joka valehtelematta oli n.30cm pitkää voikukkaniittyä. Varsinaista riemua oli se. Tänään sitten leikkasin toisen puolen ja oli sekin melkoista takkuamista. Nyt kuitenkin nurmi on lyhyempi, joten helpompi leikata ensi kerralla nuo muutamat törröttäjät mitä tuolla toissapäivänä leikkaamallani pihanpuoliskolla huomasin.

Saamattomuuteen vaikuttaa hyvin pitkälti myös se pääsykokeiden tulos. En saa aikaiseksi ryhtyä mihinkään järkevään. Neulominen ei ole maistunut oikein kunnolla moneen viikkoon, olen  kyllä saanut valmiiksi yhdet kirkkaanpunaiset Junasukat ystävän pienelle tyttövauvalle sekä vajaa puolikkaan tiskirätin. Huivittais hirveästi, mutta jotenkin mikään malli ei nyt kuitenkaan ole vielä natsannut niin, että oisin innostunut ihan tosissaan.

Aikaa on vienyt myös naamakirjan kirpparihommat, meillä on menossa hankkiudutaan turhasta tavarasta eroon-projekti. Ärsyttää kun on nurkat väärällään tavaroita joille ei oo mitään järkevää käyttöä tai ovat muuten vain tarpeettomia.

Huomenna on Ainolla viimeinen päiväkotipäivä ja sitten koittaa kahden kuukauden kesäloma. Suunnitteilla n mm. isomummilla vierailua, ompelutreffejä meillä miehen veljen vaimon kanssa, mummilatouhuja, mahdollisesti reissu Puuhamaahan (kuka lähtee mukaan??) ja sen sellaista. Eniten meillä likka taitaa kuitenkin odottaa, että järvien vedet lämpenevät niin paljon, että pääsee uimaan. Meillä asustaa hirmuisa vesipeto!

50. Meidän päiväkotilainen

"Minä olen päiväkotilainen" sanoo meidän Aappa-neiti varsin usein, kun tulee puhetta hänestä ja muista lapsista, "minä olen iso tyttö, minä olen päiväkotilainen" hän sanoo. Aino on päiväkodin alkamisen jälkeen kehittynyt vielä hurjasti lisää, leikit ovat saaneet nimiä, on tullut uusia lauluja joita tyttö laulaa meille ja tekee esityksiä. Hän on lähes oppinut kirjoittamaan nimensä, tällä hetkellä se tulee useimmiten mudossa Aoni/Anio, mutta  kyllä se siitä!

Välillä sitä on itse ihan hämmennyksissä siitä, että miten se lapsi kasvaakin niin kovin nopeasti, vastahan tuo maisteli ekoja kertoja perunaa 3 vuotta sitten vappuna! Eihän 3 vuotta aikuisen elämässä ole paljon mitään, mutta siinä ajassa tuo lapsi on kasvanut ruokaan totuttelevasta kääryleestä reippaaksi päiväkotilaiseksi, joka ei millään tahtoisi lähteä kotiin klo.14 kun äiti tulee hakemaan.

Toisinaan sitä unohtaa, että tuo meidän pirpana on vasta kolme vuotias, kun puhe on selkeää ja muutenkin vaikuttaa niin isolta tytöltä. Onneksi silti välillä tuotakin alkaa vähän vauvattamaan ja syli- ja halipula iskee, niin saa tuon elohiiren joskus syliinkin asti! Ja joka yö, aamupuolella, tuo edelleen kapuaa meidän väliin nukkumaan, tulee lähelle ja haluaa pitää kädestä kiinni. Kyllä, hän on vielä pieni, minun rakkaani.

48. Joskus tauko tekee hyvää.

Maaliskuun alun jälkeen minulta katosi lähes kokonaan kaikki into kirjoittaa. Ilmeisesti lähes kahden kuukauden tauko teki tehtävänsä, kun vihdoin sain tartuttua hommaan. Kahden kuukauden aikana on ehtinyt tapahtumaan hyvin paljon kaikkea ja päivät ovat menneet todella nopeasti. Viimeiset viikot ovat tosin menneet lähinnä flunssassa.

Toukokuukin on täynnä ohjelmaa! Eräs ystäväni saa vauvan ihan näillä näppäimillä ja olen aivan tohkeissani tästä! Puita pitää käydä tekemässä jossemme halua ensi talvena palella ja puolenkuun jälkeen on kahdet pääsykokeet, joista toiseen pitäisi tehdä portfolio (en ala raahaamaan jotain tekemääni tuotetta koululle) kaikesta mitä olen tehnyt. Vielä kun saisi jostain inspiraation sen tekemiseen. Olen siis hakenut tänne oman kylän käsi-ja taideteolliseen tekstiililinjalle. Se oli lähinnä viimeinen vaihtoehto, olisipa sitten jotain. Olen hakenut myös muualle kouluun. Siitä kerron myöhemmin jos se vaikka kävisikin toteen.

Viikonloppu vietetään Äitini luona puuhommia tehden.

40. Kiirettä pukkaa

Lapsen päiväkotiuran alkaminen on aiheuttanut sellaisen tilanteen, että kokoajan tuntuu että olisi kiire. Päätin olla tarmokas ja käydä joka päivä lenkillä kun olen vienyt lapsen päiväkotiin. Tietenkin, koska kun ei tarvitse itse huolehtia lapsen ulkoilusta päivän aikana ihan yhtä suurella määrällä kuin ennen, niin se oma ulkoilu jää myös vähiin. Tätä tilannetta helpottaisi koira, jota meille ei todellakaan ole kuitenkaan tulossa.

No, lenkkiin olen satsannut aikaani 30-60minuuttia päivässä, riippuen vähän siitä, että missä päin tätä kylää tulee tallattua. Täällä ei oo mitkään ihan mahtavimmat reittivaihtoehdot nimittäin. No sitten pitäisi ehtiä vielä mielellään ompelemaan kesävaatetta sekä tytölle, että itselle ja muutamia muitakin käsityöprojekteja olisi menossa. Yleensä vaan tuntuu käyvän niin, että juuri kun on päässyt hyvään vauhtiin niin kello onkin jo sen verran vajaa 14, että on pakko jättää hommat kesken ja suunnata lapsenhakuun. Lisäksi vielä tietenkin on tämä flunssan jämä, joka vie voimia edelleen ja tekisi oikeastaan mieli vain istuksia sohvan nurkassa ja katsoa telkkaria. Ehkä tämä tästä lähtee.

No, lapsen päiväkotiura, se on lähtenyt oikein hyvin käyntiin. Eilen, torstaina, päiväkodissa vietettiin pyjamabileitä ystävänpäiväteemalla. Oli muuten ensimmäinen kerta kun lapsi ei karjunut kurkkusuorana "minä en tahdo kotiin!". Oli muuten ehdottomasti paras ystävänpäivälahja meikäläiselle.

Ensi viikolla on päiväkodin hiihtoloma, joten päiväkotitouhuiluja ei ole, mutta eiköhän me selvitä ihan hyvin ilman sitäkin.

Piakkoin pitäisi alkaa miettimään kevään yhteishakua ja kaikkia niitä avoimia mahdollisuuksia joita minulla on tulevaisuuteni suhteen tarjolla.

Viikonloppu on edessä, mies kotiutuu joskus illalla vasta ja meillä on likan kanssa (joka muuten nukahti viereeni sohvalle aivan yllättäen) edessä pyykkien viikkausta kaappiin, nukenvaatteiden kaavojen piirtelyä ja ehkä muitakin kaavoja tulee piirrettyä.

Juju-kirjakerhosta nimittäin tupsahti viikolla paketti joka piti sisällään mm. Mekkotehdas-kirjan!

36. Katsaus vuoteen 2012 ja uuden vuoden alkua

Lämmittelen tätä bloggailua tekemällä pienen katsauksen menneeseen vuoteen, nyt kun tätäkin vuotta on jo kohta mennyt kuukausi.

Alkuvuotta 2012 siivittivät angiinat ja muut pöpöilyt, sekä miehen otsaontelontulehdukset. Puolella mielellä mietin, että pitäisi varmaan opiskeluitakin miettiä, mutta ne jäivät pohdinnan tasolle. Putket pysyivät sulina koko talven, mikä tietenkin lämmitti mieltä kovin. 

Kesä oli kolea ja märkä. Kahteen edelliseen vuoteen verrattuna tuntui todella kylmältä. Teimme reissun Kouvolaan miehen isän luokse. Mies valoi myös veljeni kanssa grillille paikan meidän pihaan ja muutenkin petasimme grillille sopivaa paikkaa. Pihajuttuja tuli tehtyä enemmän kuin aikaisempina kesinä. Johtunee hyvin pitkälti siitä, että Aino on jo niin iso tyttö, että hän ymmärtää pysyä pois tieltä tai hänet voi ottaa mukaan puuhiin.

Loppuvuodesta Aino vielä oppi yökuivaksikin, joten hyvin menee. Pääsääntöisesti oltiin terveitä, eikä viime vuoteen oikein mahtunut mitään ihan ehdottoman erikoista ja mieleenpainuvaa asiaa.

Tätä vuotta on vauhdittanut jo Ainon 3-vuotissynttärit, oma työttömän urani alku sekä päiväkoteiluun liittyvät seikat. Päälimmäisinä myös tähän alkuvuoteen on kuulunut suunnitelmat siitä, mikä minusta sitten isona tulee. Suunnitelmia on reippaasti ja nyt vain odotellaan kevään edistymistä ja hakujen alkamista ynnä muuta. Fiksuimmat tuosta osasivatkin päätellä sen, että olen hakemassa kouluun. Mitä alaa sitten, sen kerron joskus myöhemmin.

Käsitöiden saralla olen kunnostautunut heti alkuvuodesta oikein urakalla ja tälläkin hetkellä on kesken kolme työtä, joista yksi on käänteidenompelua vaille valmis. Lankoihin olen jo ehtinyt sijoittamaan hyvän määrän rahaa, mutta toistaiseksi kaikki langat joita olen ostanut ovat olleet myös sellaisia joille minulla on selkeä visio.

Koitan tässä lähipäivinä saada purettua kameralta kuvia joululahjoista ja muista, että saan niitä tänne teidän lukijoidenkin suureksi riemuksi.

32. Kiireisiä päiviä

Niitä meillä on riittänyt tässä koko joulukuun alun ajan. Ensin oli serkkuni perheineen käymässä ja nyt oli ystäväni perheineen viettämässä itsenäisyyspäivää. Huomenna suuntaamme pikkuveljen tupareihin.

Viikonloppu meni nopeasti. Serkku perheineen saapui aika myöhään illalla, ja Aappa-neiti olikin jo nukkumassa. Lämmitimme kuitenkin saunan, koska siitä oli puhetta ja sitä olin kovin lupaillut pitkän ajomatkan päälle. Minähän siis en ole mitenkään voinut tulla omaan sukuuni tuon saunomisen suhteen, yleensä ehdoton maksimi on 20minuuttia ja sitten pois (ja siihen sisältyy vilvottelut ja pesut). Serkun vaimon kanssa rupatellessa ja löylytellessä hurahtikin yllättäen puolitoistatunia!  Koskaan en muista saunoneeni yhtä kauan! Vaan hyvin se aika kului, kun oli paljon juteltavaa. Tämä maratonisaunomisen takia mies joutuikin sitten menemään yksin saunaan, koska serkkuni oli nukahtanut viimeisellä kerralla kun oli ylhäällä käynyt vauvaansa hiljentämässä.

Lauantaina mies suuntasi Helsinkiin "kreisibailaamaan" erään vanhan kaverimme kanssa ja me sitten suunnistettiin Äitini luokse heppailemaan. Illansuussa tultiin takaisin tänne kotiin, serkku lämmitti itselleen saunan ja paistettiin pitsaa puuhellan uunissa, kun tuvan lämpötila oli +15 astetta ja puuhellassa sopivasti tuli lämmittämässä. Onnistuivat mainiosti.

Sunnuntaina sitten, kuten yleensä, oli pakkailut ja muut päälimmäisenä. Mieskin kotiutui iltapäivällä.

Keskiviikkona ystäväni perheineen tuli. Lapset riekkuivat ja leikkivät, vuorotellen sopuisasti ja vuorotellen ei niin sopuisasti. Oman lapseni päälle puskenut uhmaikä alkaa näkymään entistä enemmän, kuten myös likan temperametti joka ei missään nimessä voi olla äitiltään peräisin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita kyllä riitti!

Torstai meni vauhdilla ulkoilun, saunottelun ja illalla tietenkin neulomisen ja linnanjuhlien merkeissä.

Meinasi keskiviikkona illalla iskeä jo epätoivo joululahjojen suhteen, mutta kun katselin valmiiden töiden koriani niin huomasin etten olekkaan ehkä ihan niin suuressa pinteessä kuin pelkäsin ensin olevani. Hyviä uutisia siis.

Huomisen juhlinnan jälkeen alankin entistä ahkerammin vain heiluttelemaan puikkoja ja suristelemaan ompelukoneella, jotta saadaan jouluksi lahjoja "pukinkonttiin".

31. Marraskuu kääntyy joulukuuksi

Huomenna sitten alkaakin jo joulukuu. Taas aika on kulunut ihan huikaisevaa vauhtia. Joulukuu tuo toki mieleen myös sen kovin lupaillun (ja vissiin muutamaan kertaan jo perutunkin) maailmanlopun, mielenkiinnolla odottelen siis mitä tulee tapahtumaan. En kuitenkaan ole luottanut maailmanlopun tuloon niin paljon, että olisin jättänyt joululahjat tekemättä. Tähän laittaisin nyt muutamia kuvia, mutta koska oma läppärini on kiinni tällä hetkellä niin en pääse kuviini käsiksi. Toisella kertaa sitten.

Tämä joulunalusaika menee meillä varsin kiireisissä merkeissä. Alkoi oikeastaan jo eilen, kun käytiin likan ja veljeni kanssa tapaamassa meidän mummiamme, tänään tulee serkkuni vaimonsa ja lapsensa kanssa ja itsenäisyyspäivää saamme viettää ihanan ystäväni Nanni D.n kanssa. Erityisesti itsenäisyyspäivää odotan innolla!

Tänään sain pitkästä aikaa jotain oikeaa postia! Nimittäin tuolta samaiselta ystävältäni joulukalenterin! Olin hyvin otettu, koitan laittaa siitä vielä kuvaa myöhemmin tänään!

Ulkona pyryttää lunta vaakatasossa, tuuli on ihan hillitön ja , tällä hetkellä nukkuva, lapsoseni ihmetteli miksi emme mene ulos.. Niin miksiköhän.. Ehkäpä siksi että tätä äiti-ihmistä ei todellakaan nappaa lähteä pihamaalle, johon tuulee aina, siis ihan aina  . Ehkä lapsen isä sitten illalla?

Nyt jatkan tonttuilua, siivoilua ja muuta aktiivitouhuilua.

28. Ankeeta harmaata

Minua alkaa tosissaan masentamaan tämä ainainen harmaus. Harmaata aamulla kun herätään, harmaata päivällä kun ulkoillaan, harmaata illansuussa ennen pimeää ja taas koko rinki alusta. Ja olen ihan varma, että jos yöllä ei olisi pimeää, olisi aivan yhtä harmaata kuin aamulla, päivällä ja illansuussa.

Nyt, kun ollaan jo marraskuun loppupuolella sitä jotenkin odottaisi, että maassa olisi edes hiukan jotain kuuraa. Tai että lämpömittari näyttäisi edes hivenen pakkasen puolelle. Nyt mittari nimittäin näyttää +7,5 astetta. Ei ihan marraskuinen sää minun mielestäni.

Selasin kuvia koneelta etsiäkseni kuvia edellisiltä marraskuilta, mutta meillähän hajosikin tietokone silloin ja meillä ei juurikaan ole tallessa kuvia tällä meidän varsinaisella tietokoneella. Löysin kuitenkin muutaman.

Pikkuinen tutustuu lumeen marraskuussa 2010.

Marraskuussa 2010 tirppana oppi myös seisomaan ilman tukea!

Tämä kuva on otettu isänpäivänä 2010.

Niin se aika vaan kuluu. Yllä olevissa kuvissa likka ei ole vielä vuottakaan ja piakkoin hän täyttää jo kolme! Aika minne olet kadonnut?

16. Lapsille

Nyt kun sain järjesteltyä kuvia koneella parempaan järjestykseen, päätin blogata muutamat neulomukseni. Nämä ovat valmistuneet ennen kesää tai kesän aikana.

Ainolle kaksi perus kolmiohuivia

Langat: vaalea Novita Butterfly

punainen: Novita Nalle Aloevera

Virkattu lipallinen myssy Ainolle, pylväitä ja kiinteitä silmukoita

Lanka: Novita Kide, vaaleanpunainen

Virkattu myssy Ainolle, pylväitä ja kiinteitä silmukoita

Lanka: Novita Butterfly

Neulottu Siksak-viltti serkun poika-vauvalle

Lanka: Novita Puro Batik

Pääsääntöisesti langat ovat jämälankoja, paitsi alimmaisessa viltissä. Butterfly-langan sain kummitädiltäni tammikuussa ja siitä on nyt muodostunut  (ainakin) kaksi myssyä ja huivi. Nalle Aloevera taas on peräisin itselleni tekemistä lapasista, niistä lisää toisella kertaa.

Nyt suuntaamme likan kanssa haravointi-hommiin. Kesäisin nautin siitä, että pihassa on lehtipuita ja lehdet suhisevat tuulessa ihanasti. Tälleen syksyllä taas.. No voitte vain kuvitella, että kun pihassa on 4 vaahteraa, kolme koivua, ja pihaa kiertävä syreenipensasaita sekä erinäisiä muita lehtensä tiputtavia pensaita  ja puita, millainen homma täällä on syksyllä. 

13. Maalia,maalia, enemmän maalia

Ilta kului tänään maalailuhommissa. Nyt on ensimmäinen kerros valkoista maalia vedetty seinään. Oli kyllä aikamoista maalailua, kun hyvistä suunnitelmista ja ajoituksesta huolimatta lapsi hillui yläkerrassa minun riemunani, ei kelvannut lapselle pikkukakkonen ja isin seura. Maalailua säesti siis Machinae Supremacyn lisäksi vähän väliä "Aino, älä tule tänne" "Aino, älä koske seinään" "Aino älä hölmöile rappusissa" komennot. Noh, pohja on nyt kuitenkin maalattu ja huomenna toivon ehtiväni maalaamaan toisen kerroksen ja myös ensimmäisen kerroksen tehosteseinään.

Huomenna on luvassa uutta kuosia hiuksistoon, ei vain mitään hajua, että mitä minä tälle päälleni haluan. Tällä hetkellä on ehkä maailman tyylikkäin mcgyver-takatukka ja oon ihan rauniona sen takia. Onneksi siitä pääsee huomenna eroon.

Tiedättekö muuten mikä on epämiellyttävää. Herätä siihen, että korvassa pörisee kärpänen. Ja vaikka kuinka huidot, se ruoja ei lähde minnekkään. Näin minulle kävi tänä aamuna ja lopulta jouduin painelemaan alakertaan koska se pörisi suoraan minun korvaani sisälle, tai ainakin se tuntui siltä. Onneksi mies ei ollut vielä siinä vaiheessa lähtenyt koulutukseen vaan tuli vessaan vääntelemään ja kääntelemään korvaani ja lopulta kaivoi vanupuikon avulla sen "suunnattoman suuren ja kamalan pörisijän" (lue: hedelmäkärpänen) pois minun korvastani. Oli muuten hieman hankaluuksia saada unta enää sen jälkeen.

Mutta nyt, teevesi on jo kiehunut tovi sitten ja sekä mies että veljeni ovat keittiössä juomassa iltateetä, taidanpa liittyä heidän seuraansa.

Ainiin, toiset uusista silmälaseistani ovat tulleet Myllyn Instruun, nyt vielä toista viestiä odottelen!

6. Totuttelemista kotiarkeen

Perunannosto loppui lauantaina. Sunnuntaina puolenpäivän jälkeen aloimme pakkaamaan tavaroita autoon ja suuntasimme Kauppakeskus Myllyn kautta kotiin. kaupoille lähdettiin, koska lapseni astui sunnuntai aamuna silmälasieni päälle. Siitä, miten silmälasini olivat päätyneet noin puolimetriä kauemmaksi kuin missä niiden kuului olla, minulla ei ole aavistustakaan. Todennäköisesti Sylvi-kissamme oli siihen syyllinen. Onneksi lasini ovat kuitenkin edelleen käyttökelpoiset, vaikka ovatkin hieman vintallaan. Ensimmäiseksi asioimme siis Instrussa, sain näöntarkastusajan torstaille ja samalla sitten valitsen uudet lasit, koska optikko sanoi, ettei näitä uskalla vääntää enempää, koska on suuri riski, että sanka menee poikki. Onnekseni siellä on tarjous kahdet lasit yksien hinnalla! Aurinkolasit minulla jo onkin omilla vahvuuksilla, joten minusta tulee pian kaksien uusien lasien omistaja. Hämmentävää.

Kauppareissulta tarttui mukaan myös lapselle kolmet uudet velour-housut, koska totesin suurimman osan lapsen housuista joko olevan jo liian lyhyitä tai pian jäävän liian lyhyiksi. Mukaan tarttui myös aivan ihana PikkuMyy-aiheinen tunika lapselle! Oli melkoista kun päädyin ostamaan kokoa 104, koska mittailtuani lasta totesin 98 koon olevan sellainen, että jää aivan kohta pieneksi. Kotona pyykkejä ripustellessani tein koko vertailua Lindexin velour-housujen (104) ja Tuttan college-housujen (92) välillä ja pituuseroa oli tasan velour-housujen resorin verran, ei siis kovin paljoa. Tosin, kyllähän olen tiennyt jo viimeiset reilut pari vuotta, että Lindexin vaatekoot ovat niukkoja.

Lapsesta (ja kyllä myös jonkin verran itsestäni) huomaa kyllä, että vielä ei olla päästy kotirytmiin tuon kolem viikon perunannoston jälkeen. Jos lapsi olisi viime viikkojen aikana herännyt 7.30 häntä ei olisi saanut päikkäreille mitenkään, vaan likka olisi posottanut ilta 19 saakka samoilla silmillä täynnä virtaa. Tänä aamuna lapsi heräsi noilla main ja ajattelin että tuskin menee päiväunille, kun ei edes vaikuttanut väsyneeltä, noh, lapsi meinasi nukahtaa sohvalle klo. 18 aikaan pikkukakkosen loppupuolella. Lopulta lapsi nukahtikin kesken ruokailun keittiönpöydän ääreen hieman 18 jälkeen. Voi raasua! Nukkui reilu 5minuuttia ja kun aloimme pukemaan pyjamaa päälle hän heräsi ja alkoi kiukkuamaan, että hänellä on vielä nälkä. Noh, kyllähän hän söikin! Ja oli nukkumassa sopivasti klo.20.

Oli suunnitteilla, että oltaisiin huomenna menty MLL:n perhekahvilaporukan kanssa huomenna metsäretkelle, mutta todennäköisesti jää meiltä väliin juurikin tuon epämääräisen rytmin hakemisen takia, en halua kantaa lasta kotiin metsäretkeltä, vaikka kantoliinakin löytyisi. Ehkä menemme vasta ensi viikolla ja siihen saakka vain haemme tätä arkirytmiä täällä kotosalla.