70. Täysiä pyöreitä.. ja politiikkaa

Tässä sunnuntai aamun ratoksi ajattelin kirjoitella taas. Lapsi lähti isänsä kanssa käymään munamarkkinoilla. Siellä on Mimi ja Kuku esiintymässä ja lapsi oli ihan innoissaan. Itse jäin nauttimaan hetkeksi hiljaisuudesta ja myöhemmin suuntaankin jälleen iltavuoroon. Sen jälkeen onkin tämä työviikko ohi ja edessä kaksi hyvin ansaittua vapaapäivää!

En yleensä ole kovin kiinnostunut politiikasta. Miehen kiinnostuttua aiheesta enemmän olen kuitenkin ajautunut mukaan keskusteluihin kyseisestä aiheesta tavallista useammin. Eilen kuulin hämmentävän uutisen, jossa kerrottiin että Stubbista tuleekin pääministeri. Eikös se juuri äsken ollut menossa europarlamenttiin? Mikä ihmeen takinkääntöhomma tämä nyt on? Hirveet äänimäärät ja sitten kaveri ilmoittaa et joo, emmänysittenkää. Minun mielestä tuommoinen on äänestäjien petkuttamista. Eipä sillä, rehellisesti myönnän, että meikäläinen ei äänestänyt Stubbia edellisissä vaaleissa.

-Jenna

69. Kuulumisten päivittelyä

Kuten jo eilen totesin, edellisestä kerrasta on jokseenkin paljon aikaa. Syksyllä taisi olla viimeksi. Olin jonkun haasteenkin saanut ja palaan siihen hieman myöhemmin.

Ensimmäinen lukuvuosi opiskeluja käytynä, kaksi työssäoppimista takana ja koulutusohjelma valittu. KOulu jatkuu taas elokuussa. Tämän kuun teen ahkerasti töitä ja heinäkuun lomailen murunuppusen kanssa ja keikkailen jos tarve vaatii.

Syksy koulussa meni nopeasti, opiskelun ja perhe-elämän yhdistäminen oli välillä haastavaa, lähinnä niiden opiskeluiden kannalta, koska perhe menee aina kaiken edelle. Mutta selvittiinpäs kuitenkin! Heti vuoden vaihteen jälkeen alkoi ensimmäinen työssäoppiminen. Mielenterveys- ja päihdekuntoutujien paikka, mielenkiintoinen jakso oli, ei juurikaan pahaa sanottavaa. Huono puoli oikeastaan tuossa työssäoppimisessa oli se, että kesken jakson oli nielurisojen poisto josta seurasi 3 viikkoa sairaslomaa. Jouduin siis sumplimaan näyttöjen ja lisäpäivien kanssa.

Tammikussa nöpökkä täytti 4 vuotta ja en voi kuin ihmetellä, että aika kuluu niin nopeasti. Meidän pieni vauveli on jo niin iso tyttö! Kasvaa ja oppii koko ajan! Kohtahan tuo menee jo kouluunkin ja voi apua!

Synttärisankari puhaltaa kynttilöitä.

Leikkaus meni varsin vaivattomasti. Mitä nyt jännitin niin paljon että paruin vaan koko ajan. Ennen nukahtamista muistan vaan itkeneeni ja kun heräsin itkin. Se oli hämmentävää. Lisäksi herätessäni olin kammottavan kiukkuinen kun kukaan ei antanut minulle vettä, vaikka jano oli ihan kamala! Melkoisessa tokkurassa meni monta tuntia. Aluksi oli tarkoitus, että olisin jäänyt sairaalaan yöksi, mutta lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että voin hyvin lähteä kotiin. Seuraava viikko menikin ihan kuutamolla suurimmaksi osaksi. Kipu pysyi siedettävänä kun otti tarpeeksi panacodia ja buranaa. Voin kertoa että noi Panacodit meni paljon helpommin alas, vaikka maistuikin poreena kamalan pahalta, kuin pieneksi nyrhitty Burana (josta ei olisi ollut toivoakaan saada menemään edes puolikkaana). Selvisin kuitenkin. Hankalinta oli, kun puhuminen tuotti vaikeuksia todella turvonneen uvulan takia. Suu parani kyllä hyvin. Edelleen näkyvissä on hienoiset valkoiset arvet kitarisojen kohdalla ja tuntuu vielä välillä hassun kireältä tuo suu, mutta elo on muuten jo helpompaa.

                 Tältä näytti ensimmäinen ateria leikkauksen jälkeen. Mukissa Panacod poretta.

-Jenna

68. Nestlé Shredded Wheat - Vadelmaa, mansikkaa ja Karpaloa

Kirjoitusblokki alkaa olemaan ohi. Olen jo useamman päivän suunnitellut kirjoittavani ja tässä sitä ollaan. Tämä ensimmäinen bloggaus pitkän tauon jälkeen alkaakin heti buzzauksella. lisää Buzzadorista voit lukea tästä.

Tuossa jokin aika sitten pääsin pitkästä aikaa mukaan Buzzador kampanjaan ja tällä kertaa kampanjan kohteena oli juurikin tuo otsikossa oleva muro. Meillä ei hirveästi muroja syödä ja jos syödään niin ne ovat yleensä vähäsokerisia ja mahdollisimman vähän lisäaineita sisällään pitäviä. Ei meillä lapselle maistu oikein mikään muu, meistä vanhemmista nyt puhumattakaan.

  Tämännäköiset muropaketit tuli

Paketti on toki hauskan näköinen ja herättää positiivisen odotuksen. Lapsi oli ihan intopiukassa odottamassa, että pääsisi maistamaan.

Tältä murot näyttivät

Sitä on kyllä tottunut, että murot ovat jos jonkin näköisiä, mutta keskustelu joka heräsi Facebookissa näiden murojen ulkonäöstä yllätti kyllä totaalisesti. En todellakaan ollut ainoa, joka piti näiden murojen ulkonäköä jokseenkin epäilyttävänä. Ulkonäköä verrattiin mm. rottinkikoriin, pärekoriin,  kuivaan näkkäriin, nuuskapusseihin ja verisiin sideharsotaitoksiin. "nam", ei siis kovin herkullisia mielikuvia herättänyt.

Seuraavaksi päästiinkin maistelemaan, siitä minulla ei valitettavasti ole teille kuvamateriaalia, mutta voin kertoa, että allekirjoittanut ei syönyt näitä muroja kuin tämän yhden kipollisen ja senkin lähinnä koska ei päässyt sisäistämään suutuntumaa, joka oli monin tavoin epämiellyttävä, mutta kuitenkin jostain syystä koukuttava.

Lapsi söi näitä muroja myös maidon kanssa. Huono puoli siinä vain oli se, että nämä murot lösähtävät tahmamössöksi samantien kun niihin maitoa lisää. Lisäksi maku on tolkuttoman makea sisällä olevan "hillon" takia.

Vilpittömästi sanon, että odotin näiltä muroilta enemmän, eikä näitä todellakaan meidän talouteen ole tulossa enää. Yksi paketti niitä kaikenkaikkiaan saatiin syödyksi ja toinen paketti on avattu sen verran, että veljeni sai maistaa niitä myös. Hänkään ei varsinaisesti lämmennyt näille muroille. 

Meillä pysytellään siis edelleenkin murolinjalla Elovenan tyynymuroissa, silloin joskus kun meillä muroja syödään, eli ei kovin usein.

-Jenna

67. Odottelun aiheuttama hupsista

Tuossa päivänä eräänä, taisi olla viime lauantaina, olin äitini kanssa kauppareissulla. Tarkoitukseni oli vain hakea miehen syntymäpäivälahja kirjakaupasta. Äiti lähti sillä välin piipahtamaan läheisessä ruokakaupassa, sovittiin että nähdään pian. No minulla se pian oli nopeammin kuin äidilläni, joten kirjakauppaa vastapäätä oleva lankakauppa suorastaan huusi minun nimeäni.
Kyllähän sen nyt arvaa miten siinä käy, kun pakkoneuloosikko saa tyhjää aikaa ja pankkikortin ja lankakauppa on naapurissa. Pyrin kyllä hillitsemään itseäni ja mukaan tarttuikin vain kolmea eri lankaa, sekä "kaupanpäälisinä" metalliset neliskanttiset puikot.
Tosin, kyllä ne lankaostokset olivat ihan hyvin perusteltujakin. Ystäväni sai poikavauvan, eikä minulla ollut kuin selkeästi tyttömäisiä lankoja. Tosin, eipä sillä värillä liene niin suurta merkitystä, mutta olipahan hyvä vedota siihen ;)
No, olihan siellä yksi neonpinkkikin.. hups.

66. Heräteostoksia

Koulukirjasotku on saatu selvitettyä. Kaikki tilasmani kirjat lähtivät palautuksena lähettäjälle, koska eivät pystyneet muuttamaan postitusosoitetta (lienee turha täsmentää, että olin jokseenkin turhautunut viikkojen odottelun jälkeen). Kun saimme selville, että kirjat on teillä tietämättömillä marssin kirjakauppaan ja tilasin koko satsin uudestaan. Tämä siis tiivistetysti kerrottuna.
Kun eräänä päivänä sitten viime (vai sittenkin sitä edellillä?) viikolla hain paikallisesta kirjakaupasta tilaamani koulukirjat, eksyin alun vastusteluyrityksistäni huolimatta tämän kylän lankakauppaan.
Minut paremmin tuntevat tietävätkin jo oikein hyvin minussa asuvan lankahamsterin. Oikeastaan olin menossa hakemaan puikkoja! Tarkastelemaan millainen valikoima niissä oli. Eksyin kuitenkin myös lankahyllyjen puolelle, miten olisin muka voinut vastustaa kauniita lankakeriä ja ihania vyyhtejä? Niin, en mitenkään!
Olen jo pitkän aikaa halunnut kokeilla hamppulangasta tehtyä tiskirättiä. Nyt löysin mieluisen värisen vyyhdin sopivaa lankaa. Vyyhtiä tutkaillessani ja tunnustellessani "ostoskoriini" (eli syliin) kertyi myös kaksi kerää "reumalankaa" mummini joululahjaa varten sekä lyhyet 2,5mm sukkapuikot.
Hamppulankakokeilu on edennyt koulussa ehkä n. 5cm korkuiseksi ja kokemuksena täytyy sanoa, että karheaa on! Se on toki hyvä ominaisuus rätissä, saa kuivuneet kaurapuurot hinkattua irti! Neuloessa se vaan ei ole miellyttävin vaihtoehto. Koekäyttötuloksia saakin vielä hetken odottaa.

65. Uusia kavereita

Aivan mahtavaa! Nimittäin tämä ihmisiin tutustuminen. Koko sinä aikana, kun asuttiin Mynämäessä, en oikein päässyt sisälle paikallisten ihmisten elämään. Toki tähän vaikuttaa se, että tutustun ihmisiin koulussa ja sitä kautta saa uuden verkoston. Mutta tämä teksti ei oikeastaan ole koulukavereista, vaikka he ovatkin aivan mahtavia tyyppejä! Tämä teksti koskee Ainoa ja hänen uusia kavereitaan. On ihana huomata, että päiväkodissa on ilahtuneita lapsia kun näkevät meidän neidin tulevan hoitoon. Yksi tuntuu tytöllä olevan ehdottomasti ylitse muiden näistä päiväkotikavereista. Tämä tyttö on samanikäinen kuin Aino ja kaikkein parasta tässä on se, että tämä tyttö äitinsä kanssa asuu aivan meidän naapurissa! Huippua! Eilen kävimme puistossa yhdessä ja sitten vielä leikittiin sisälläkin. Kohta ollaan taas lähdössä leikkimään heidän luokseen, vesisateessa ei huvita lähteä ulos.

Kaiken kaikkiaan, elämä on varsin mukavaa täällä päin ja kulkee tasaisella tahdilla eteenpäin. Täytyy sanoa, että olen varsin tyytyväinen elämääni tällä hetkellä. Onnea on...perhe, ystävät, lapsen ystävät.. ja aika moni muukin asia!

64. Voihan koulukirjat!

Tilasin toki ajoissa. Vaan ei ne koskaan tulleet, eivätkä tulekkaan. Menivät vanhan osoitteen mukaan (okei, se oli oma moka!), eivätkä pysty muuttamaan tilauksen osoitetta. Rahat saan takaisin, kunhan paketti joskus löytää lähettäjälle takaisin. Joudun tilaamaan siis kaikki koulukirjat uudestaan. "Onneksi ei yhtään harmita", no eipä! Kokeitakin tulossa pikkuhiljaa. Tehtäviä on vaikea tehdä ilman kirjaa. Suorastaan kihisen kiukusta! Onneksi, edes yksi kirja on tulossa, ja siitähän ne kokeet on ihan pian.

Koulukin on sujunut mukavasti. Päivät menee pääsääntöisesti varsin nopeaan. Eilen käytiin tutustumassa vanhainkodissa. Sinne olisi jotain virikepuuhaa tarkoitus keksiä. Varmasti ihan mielenkiintoista.

Tänään on sumuinen päivä.

Mietin myös blogin kannattavuutta. Ei tunnu olevan oikein aikaa.