53. Toipuilua

Tuli taas taukoa kirjoittamiseen. Tällä kertaa syytän pääsykokeita, jotka olivat viime perjantaina sekä tämän viikon maanantaina. Ensin tähän oman kylän käsi-ja taideteolliseen tekstiiliartesaani-linjalle ja maanantaina sitten Uuteenkaupunkiin lähihoitajakoulutukseen. Varsinkin jälkimmäinen oli todella rankka ja alan nyt vasta pikkuhiljaa toipumaan niin, että jaksan aiheesta jutellakin.

Perjantain pääsykoe oli mukavan leppoisa, oli mukavia ihmisiä ja hauskat pääsykoetehtävät (joskin vesivärien käyttö oli hivenen haasteellista siihen nähden, etten ole todellakaan ajatuksella maalannut moneen vuoteen). Haastattelukin meni varsin mukavasti. Sormiin iski kova syyhy ja mieleen into päästä mm. paukuttamaan kangaspuita.

Viikonloppu meni mukavasti äidin lihapatojen ääressä, lauantaina euroviisuja katsellen ja sunnuntaina hyvin väsyneenä nuokkuen (okei, nukuttiin Ainon kanssa reilu 2tunnin päikkärit). Lauantaina virikkeisiin kuului myös hillittömän kokoisen legämpärin tyhjentäminen olohuoneen lattialle, rakentelu ja pienimpien poislajittelu sekä roskien kerääminen sujuivat oikein hyvin pirpanan rakennellessa vieressä. Lapsen Vaarikin osallistui legohommiin ja sehän se olikin varsin viihdyttävää!

 Tässä on vain murto-osa legoista

Innokas legoilija nukenhattu päässä

Maanantaina aamusta varhain äiti tuli herättämään (ruoja, olisi ollut vielä 5min aikaa nukkua!) Näin vielä aivan mainiota unta, jossa olin pelastamassa Ironmania metallilootasta, valitettavasti en ehtinyt sitä tekemään. Ironman parka, sniff. Sitten reippaana vaatetta päälle ja naaman kampaamista ja 7.30 jälkeen suuntasimme pikkuveljen kanssa kohti Uuttakaupunkia ja Novidan koulukompleksia. Olimme paikalla juuri ennen nimenhuudon alkua. Saimme osaksemme kuulua ensimmäiseen haastateltavien ryhmään (n.24 henkeä) ja haastatteluihin mentäisiin siinä järjestyksessä missä ne kukin ehtisi listaan kirjoittaa. Tokikin me pääsimme loppupäähän, joka tarkoitti n.4 tuntia odottelua. Siinä oli kuulkaa istumalihakset kovilla! n.12.40 alkoi sitten psykologisten testien osuus ja se kesti kaikkinensa n.16 saakka., oli sekin varsin raskasta! Kaikenkaikkiaan voisi sanoa, että maanantain pääsykoe päivä kävi todellakin 8tunnin työpäivästä! Onneksi kuitenkin seura oli niin sanotusti kohdillaan ja aika kului ihan mukavasti. Päivän päätteeksi vain olin niin loppu, että puhuminenkin oli lähes ylivoimaista. Huh!

Mutta nyt kun alan palaamaan taas henkisesti tähän maailmaan ja olo alkaa olemaan muutenkin kohtalaisen normaali pääsykokeiden jälkeen, niin ehkä tämä kirjoitustahti taas hieman petraantuu! 

Lähiaikoina luvassa mm. Buzzausta ja muutamia valmistuneita käsitöitä.