81. Syksy tulee

Tänään se oli selkeästi ensimmäistä kertaa ilmassa. Syksy nimittäin. Tänä aamuna minusta tuntui ekan kerran oikeasti syksylle, kun katselin aamulla auringon nousevan ja peittyvän pian pilvien taakse. Sitten alkoi sataa.

Vein tyttöä päiväkotiin ja ilma tuoksui syksylle. Ballerinoissa olevia varpaitani ei vielä ihan paleltanut, eikä ihan vielä ole tarvetta sormikkaille, mutta syksy on selkeästi havaittavissa jo. Lehdet kellastuvat, pihlajanmarjat näyttävät ihanan hehkuvan oransseilta ja maassa näkyy sieniä siellä täällä.

On vielä eräs muukin seikka joka kertoo syksyn tulleen. Nimittäin perunannosto alkoi eilen. Tämä toinen syksy kun en ole tekemässä nostomiehille eväitä ja viemässä niitä pellolle Ainon kanssa. Tuntuu kovin omituiselta edelleen. Se oli monta syksyä niin vakiintunut kuvio. Ehkä taas joskus.

Nyt tämä perunannosto vaikuttaa niin, että minä olen perunaleskenä. Leikin yh-äitiä, kun mies ei tule kotiin. Kyllä se sujuu, kun tietää että se kestää vain muutaman viikon.

Tänään alkaa taas työssäoppiminen. Menen iltavuoroon, kyseessä kun on ryhmis. Jännittävää!



-Jenna

80. Kuusi vuotta

Niin kauan siitä on kun sanoimme tuon ukkokullan kanssa toisillemme tahdon. Aika menee uskomattoman nopeasti. Mitä kaikkea onkaan ehtinyt tapahtumaan tuossa ajassa, mitä kaikkea olemme kokeneet. Ostimme ensimmäisen oman asunnon, ihanan omakotitalon. Saimme ensimmäisen lapsemme, ihanan Aino tytön joka ilahduttaa meitä olemassa olollaan joka päivä, vaikka välillä onkin hiusten repimistä ja hampaiden kiristelyä tuon temperamentin kanssa. Pääsin opiskelemaan, jonka seurauksena myimme ihanan talomme ja muutimme uudelle paikkakunnalle kerrostaloon. Viimeiset kuukaudet olemme likan kanssa olleet ihan kypsiä kerrostaloasumiseen, mutta näillä nyt mennään ainakin vuosi vielä. Ehkä pääsen kerrostalosta pois, kun valmistun.

Kuudettä hääpäiväämme vietimme tylsän suomalaisesti risteilyllä Viking Gracella. Yllättävän vähän oli ihmisiä perjantai iltalähdöllä. Se tosin ei meitä haitannut. Laiva sinänsä oli minun mielestäni ihan viihtyisä. Ruoka oli samallalailla hyvää kuin muillakin laivoilla (edellisestä kerrasta on aikaa jokunen vuosi), kylmät hyviä ja jälkkärit perus ok, mutta lämpimät ruuat tökkivät aina. Kaupoista, tai tässä tapauksessa yhdestä kaupasta täytyy sanoa, että valikoima oli melko suppea, lapselle oli vaikea löytää tuliaisia ja kaikki makeiset ovat jättipakkauksia. En oikein tykännyt.

Risteilyn päätteeksi saimme vielä viettää yhden yön kaksin kotona! Saimme siis rauhassa nukkua aamulla pitkään ilman että kukaan pomppi päällä.

Tällaista tänä vuonna, ensi vuonna on taas Laurin vuoro keksiä miten hääpäivää vietämme.

-Jenna

79. Paluu arkeen

Kuten otsikostakin voi päätellä, paluu arkeen on tapahtunut. En ole vielä ihan täysin päässyt takaisin koulumoodiin, päivät menee sekaisin ja vaikea saada rytmin päästä kiinni. Kai tämä pikkuhiljaa helpottaa.

Aino palasi ihan innoissaan päiväkotiin, vaikka välillä aamuisin ei huvittaisi mennä ollenkaan (tosin veikkaan että kyseessä on päiväkodin aamupala, meidän neiti kun ei pahemmin puurosta välitä).

Aamuisin väsyttää tolkuttomasti. Asialla voi toki olla tekemistä sen kanssa, etten ole malttanut mennä ajoissa nukkumaan. Kesken on monia käsitöitä ja kirja.

Pari viikkoa vielä koulua ja sitten alkaa ensimmäinen työssäoppimisjakso tälle lukuvuodella, päiväkotiin mennään. Olisin toki halunnut tavallaan tuohon meidän lähipäiväkotiin, mutta sattuneesta syystä (se syy on tällä hetkellä suihkussa leikkimässä) en voi sinne mennä. En kuitenkaan usko, että tuo päiväkoti mihin itse menen on sen huonompi vaihtoehto. Kiljuvia mukuloita sielläkin on.



-Jenna

78. Irtiotto perusarjesta II

Jatkan nyt kun viimeksi loppui aika kesken.

Alunperinkin tarkoituksena mennä äitin luokse oli se, että päästään Ainon kanssa mustikkaan. Päästiinhän me, saalis ei ollut kovin kummoinen ja likalla meni enempi suuhun kuin kippoon. Saatiin kuitenkin sen verran, että saatiin tehtyä pika-mustikkatorttu (kaupan valmispohja, kermavaahtoa ja mustikoita).

 Tässä näkyy likan mustikkasaldo, joka ei juurikaan tuosta kasvanut

Mustikkaretken päätteeksi löydettiin sopiva kivi, jolla huilata hetki

Mustikkatortusta ei kukaan ehtinyt ottaa kuvaa, kaikki olivat niin ahneita. Mutta hyvää se oli.

Mummilareissun päätteeksi keskiviikkona oli vielä lasten urheilukoulu, jossa Aino on käynyt kesäkuusta lähtien. Oli siis varsin mukava irtiotto tämä pienikin määrä. Nyt vielä olisi viikko kesälomaa jäljellä ja suunnitteilla on ainakin visiitti Turkuun, koska likalla on serkkuansa kova ikävä. Se onkin varsinainen seikkailu se, koska olen luvannut Ainolle, että mennään bussilla. Todennäköisesti kadun lupaustani hyvin paljon sinä päivänä kun lähdemme.

-Jenna

78. Irtiotto perusarjesta I

Lähdettiin eilen iltapäivällä Ainon kanssa minuun äidin luo, eli mummilaan/vaarilaan. Iltapäivä meni tyhjentäessä uima-allasta (oli pakko vaihtaa puhdas vesi), allasta pumpatessa (pari kerrosta vuotaa ilmaa) ja allasta täyttäessä (hanasta +4 asteista vettä). Oli ihana,  aurinkoinen iltapäivä. Tuunattiin pakastepitsoista syömäkelpoisempia (lisättiin tuoreita herkkusieniä, auraa, ja ananasta noin muunmuassa). Ihanan helppoa ja nopeaa ja stressitöntä ruokaa laiskaan päivään. Ainon mielestä altaaseen olisi pitänyt ehdottomasti päästä jo tänään, mutta tyytyi kuitenkin kohtaloonsa saada juoksennella vesisuihkua karkuun.

Illalla oli mukava istuskella ja ihmetellä maailman menoa, kun likka oli jo nukkkumassa. Kovasti väsytti, mutta kuitenkin juttua riitti. Ajantaju meinasi hukkua kokonaan, kun lopulta saatiin itsemme sohvalta ylös niin kello olikin jo 22.30!

Ongelma siinä, että lapsi nukkuu samassa huoneessa( ja tällä kertaa jopa samassa sängyssä!) on siinä, että kun lapsi nukkuu ei viitsi laittaa enää kattolamppua päälle voidakseen lukea hetken aikaa. Onneksi kuitenkin kun tuolla maalla oltiin niin tokihan sieltä löytyy otsalamppuja! Minä sitten yhden sellaisen kävin sosialisoimassa, jotta jokailtainen lukuhetki onnistuisi!

otsalampun valossa

76. Luovuus kukoistaa

Olemme Ainon kanssa viettäneet paljon aikaa leikkipuistoissa. Viimeisimpänä innostuksen kohteenamme on olleet hiekkalinnat. Lapsena rakensimme usein serkkujen (jotka asuivat samassa pihassa) hiekkakasalla isoja hiekkalinnoja, tai hotelleita tai milloin mitäkin. Minulla on edelleen selkeitä muistikuvia kuinka jonkin rakennelman katto piti saada hienoksi ja tasaiseksi, jotta sinne voisi rakentaa hienon uima-altaan. Ei sinne tietenkään mitään vettä saanut laitettua, mutta pitihän allas kuitenkin olla. Jokunen vuosi välissä edellisistä rakennelmista, joten harjoituksenpuutetta on havaittavissa. Seuraavaksi kuitenkin muutama kuva meidän hienoista rakennelmistamme.

Tämä on se ensimmäinen. Kaivettiin suuri vallihauta ympärille, mutta se valitettavasti sortuili jatkuvasti.

Nämä kaksi alempaa ovat toiselta päivältä. Tuosta pyramidista piti tulla linna myös niin, että olisi olltu silta kahden linnan välillä, mutta siitä tulikin pyramidi, johon Aino totesi "äiti tämä on sitten egypti". Linnassa on jopa läpikulku tunneli!

Ylemmät kuvat ovat meidän lähileikkipuistosta, tämä puisto taas on n.1-1,5km päässä meiltä. Sopiva paikka lähteä pyörän kanssa. Huono puoli vaan on se, ettei tuolla(kaan) ole oikein varjoista paikkaa, joten kuuma tulee!

Hiekkalinnoja rakennellessa sitä palaa jotenkin sinne lapsuuteen ja muistelee omia rakennelmiaan ja kehittää niiden kautta uutta. MIeltä virkistävää ja luovuutta kehittävää toimintaa vissiin tämäkin.

75. Piipahdus töissä

Lupasin kesäkuussa mennä tekemään tämän viikonlopun töitä. Olen viimeksi ollut töissä 5.7. Joten tämän aamun herääminen on vaatinut aikalailla orientaatiota. Luvassa pitkä, 12 tunnin työpäivä, kevyt aloitus. Huomenna sitten iltavuoro ja viikko vapaata, sitten kaksi yövuoroa. Kohta alkaa taas koulu. Kesät menevät niin nopeasti. Olisi vielä monta asiaa, jotka haluaisin ehtiä Ainon kanssa tekemään. ehkä me vielä ehditään?

Eilen kävin tämän kylän lankakaupan loppuunmyynnissä (toista kertaa). Surettaa, kun ihana lankakauppa joutuu lopettamaan. Ihmiset eivät vain ole valmiita maksamaan laadukkaista langoista. Surullista. Hyllyt olivat jo todella tyhjiä, kun kerkesin paikalle hieman klo.16 jälkeen. Mukaan tarttui kuitenkin mukavasti lankoja, ja aivan naurettavalla hinnalla.

Galaxy on akryyli-villasekoite lankaa, ihanan pehmoinen. Kolme sini-musta sävyssä, yksi musta ja ja yksi violetti-musta.

Katian Merino Baby lankaa vaaleansinisenä ja tuollaisena beigenä

Lisäksi vielä Katian puuvillalankaa, joka on liukuvärjättyä, ajattelin kokeilla milta näyttää tiskirätissä tms.

Tässä ovat edellisen kerran ostokseni. Sukkalankaa ja Merinoa. Tuo petroolinvärinen (kuva vääristää todellista väriä) ja melkein sinapinkeltainen (väri myös väärä tässä kuvassa) näyttivät niin ihanilta yhdessä, että oli pakko ostaa. Lisäksi vielä tuo yksinäinen riemunkirjava lankakerä, jonka Aino halusi, että teen nukelle siitä jotain.

Saatoin myös tuossa päviänä eräänä tilata lankaa Tapion Lankakaupasta  ajatellen sekä joululahjoja (kyllä myös niitä täytyy jo ajatella!) ja Aino tarvitsee uudet villaleggingsit syksyksi/talveksi (nuo vaaleanpunaiset on sitä varten).

Nyt minulla on sitten lankaa joksikin aikaa taas. Eikä tarvitse vähään aikaan ostella (siis ei ennenkuin saan lankalaatikoihini lisää tilaa).  Tässä onkin syntynyt jos jonkinlaista juttua pikkuhiljaa, mutta kuitenkin mukavalla tahdilla. Olen tehnyt pieniä villasukkia 2 paria, kolmannet tulossa, sekä Ainolle ihanan värisestä seiskaveikasta kunnon polvisukat. Lanka on niin ihanan värinen, että huolimatta siitä etten hirveästi ko. langasta pidä niin minun on pakko ostaa sitä itselleni, jotta saan tehtyä myös omaan käyttöön villasukat.

Nyt täytyy alkaa pakkaamaan eväitä reppuun ja alkaa suuntaamaan työmaata kohti.