63. Uusi koti!

Noniin, nyt alkaa olemaan pikkuhiljaa asiat sillä mallilla, että saan ehkä kirjoitettuakin jotain. Nettiähän meillä ei edelleenkään ole kiinteänä, mutta Lauri kävi jokin aika sitten ostamassa nettitikun, että pystytään hoitamaan asioita. Minulla sen sijaan on tässä käynyt niin, että elämää ja touhua on niin paljon, etten ole pahemmin ehtinyt istumaan läppärin äärellä. Nyt siihen on sopiva hetki. Mies iltavuorossa ja Aappa-neiti värittää värityskirjaa (jota olin pantannut kaapissa jemmassa melkein pari viikkoa odottamassa oikea hetkeä).

Mistähän lähtisi purkamaan näitä viime aikaisia tapahtumia.

Saatiin kaupat tehtyä. Täyteen hintaan vieläpä! Melkoista luksusta. Ollaan pari viikkoa jo asuttu täällä uudessa asunnossa ja tähän mennessä ollaan oltu vain tyytyväisiä. Seinät on paksut, ei kuulu naapureiden ääniä, paitsi ne mitä rappukäytävästä joskus kuuluu. Aniharvoin saattaa naapureiden äänistä kuulua jotain, meilläkin seinänaapurina kuitenkin lapsiperhe, jossa kaksi pientä lasta. Tähän tolkuttomaan kuumuuteen on ollut vaikea tottua. Sisälämpö näyttää koko ajan 23-25 astetta. Aika kova korotus siihen omakotitalon n.20 asteeseen. Voi toki olla, että olen talvella tyytyväinen siihen ettei tarvitse sisällä värjötellä vilttien alla, toisaalta sitä myös varmasti tulen kaipaamaan.

Koulukin lähti oikein mukavasti käyntiin. Ensimmäinen viikko oli ryhmäytymistä, eli käytiin kaikenmaailman temppuratoja ja sokkoleikkejä ja ties mitä leikkimässä, kyllä meillä ihan hauskaa oli, tai minulla ainakin! Ryhmäytymisestä päästäänkin loistavalla "aasinsillalla" siihen, kuinka mahtava luokka meillä on! Kaikkien kanssa tulee juttuun ja muutenkin ryhmähenki tuntuu olevan oikein hyvä. Tykkään, paljon! Kouluun on kiva mennä ja siellä ei ole kurja olla, se on hienoa! Se on myös sellainen mitä en ole pitkään aikaan kokenutkaan.

Aappanen on sopeutunut päiväkotiin hienosti. Hänellä tuntuu kaveria riittävän ja hoitopäivät ovat hoitajienkin mukaan menneet oikein kivasti, kehuvat reippaaksi ja kivaksi kaveriksi. Sanovat likkaa myös rauhalliseksi mikä saa usein naurut aikaiseksi sellaisten ihmisten parissa, jotka tytön paremmin tuntevat.

Kodista laitan kuvia kunhan saan sellaisia otettua. Kamera on tällä hetkellä teillä tiettymättömillä, niinkuin aika moni muukin tavara! Rullamittaakin olisin tänään kaivannut, mutta enpä löytänyt. Parveke muistuttaa enemmän kaatopaikkaa kuin viihtyisää kesähuonetta ja vaatehuone on täynnä tavaraa, joka ei sinne kuulu, koska ne eivät ole mahtuneet mihinkään muualle, tai niille ei ole vielä olemassa omaa paikkaa. Osa vaatteista on pahvilaatikoissa ja laatikot pinossa makuuhuoneen nurkassa (4 laatikkoa) ja osa sitten vaaterekin päällä epämääräisissä pinoissa, koska edelleenkään meillä ei ole makuuhuoneeseen vaatekaappia. Keittiönpöytä on liian suuri ja vielä pitää odotella reilu viikko, että saadaan uusi pöytä (haluaako joku muuten ostaa edullisesti tummanruskean 6hlö pöydän tuoleineen?)  

Semmoista meidän elämään. Koitan parhaani mukaan skarpata kirjottteluiden kanssa.

62. Odottavan aika on pitkä!

Taas ollaan välitilassa, odottelua ja odottelua. Muutto on varma, kunhan ensin vain joku ostaisi tämän meidän talon pois! Ostakaa ihana talo pois kuleksimasta!

Tehtiin tarjous eräästä aivan ihanasta kerrostalokolmiosta, ei se ihan suoriltaan mennyt läpi, mutta hyvään hintaan silti saadaan! Ainon päiväkoti on ihan lähellä, melkein samassa pihassa! Ja merenrantaan on parisataa metriä matkaa. Tulevan kotimme ikkunoista ei merelle näy, mutta ei se ole kovin suuri asia. Koulu alkaa pian ja sitä ennen pitäisi ryhtyä Uusikaupunkilaiseksi! Niinpä niin, sinne muutetaan ja tuskin maltan odottaa!

Tässä vielä linkki siihen talon myynti-ilmoitukseen!

61. Mustikkametsässä

Eilen vietimme leppoisaa sunnuntaipäivää Äitini nurkissa, kun kerran täällä meillä oli se ensiesittely.
Vielä viime vuonna kun mustikoita kävimme poimimassa, suurin osa ajasta kului siihen, että nti.Aappanen kiukkusi hankalaa liikkumista ynnä muuta. Tänä vuonna suuntasimme helppoon paikkaan perunahallin taakse. Vaikka paikka oli helpon matkan päässä ja valtavat risukot puuttuivat olin varma ettei reissusta mitään tulisi. Tulihan siitä! Likka oli todella reipas ja mustikoitakin saatiin yhteen piirakkaan ja kotiinviemisiksi myös!
Koska silmät lupsuu niin seuraavaksi kuvia!

Isä ja tytär matkalla metsää kohti.

Pieni mustikanpoimija

Mustikkasaalis

60. Ensiesittely

Tänään oli talomme ensiesittely, vaikka perjantaina täällä kyllä kävi jo Kuopiolainen pariskunta katsastelemassa ja olivat viihtyneet yli tunnin välittäjän kanssa rupatellen ja paikkoja katsellen. Tänään oli kuulemma ollut ennätyksellisen paljon katsojia paikalla siihen nähden, että on heinäkuu (kuulemma harvoin on tähän aikaan kesästä niin paljon kävijöitä) ostajaehdokkaita oli siis jopa 9! Nyt odottelemme mielenkiinnolla ensi viikkoa joka toivottavasti tuo tullessaan kohtuullisia tarjouksia ja meille suotuisia tuulia uuden asunnon tiimoilta.

Lapsikin sai hoitopaikan. Päiväkodista soitettiin heti seuraavana päivänä siitä kun olin hakemuksen laittanut, että lapsi pääsee siihen päiväkotiin mihin ensisijaisesti olin paikkaa hakenutkin. Asiat siis rullaavat mukavasti eteenpäin.

Palantunne kurkussa on muuttunut äärimmäisen ärsyttäväksi kurkkukivuksi, mutta vaihteluahan tämäkin, ainakin ihan selkeästi oirehtii flunssamaisesti eikä mitään muuta epäilyttävää!

59. Ihana koti myytävänä!

Nyt se sitten on siellä, etuovi.comissa, meidän talo nimittäin. Kohdenumerohakuun 681327 niin sieltä löytyy.

Haikein mielin tästä ollaan luopumassa, mutta nyt on uudet tuulet puhaltamassa tässä elämässä ja muutoksetkin ovat sen mukaisia. Uutta kotia ollaan katseltu ja ainakin yksi oikeasti varteenotettava vaihtoehtokin on jo olemassa, tarjousta vaille valmiina.

Lapselle pitäisi metsästää päiväkotipaikka jostain, mieluiten saman asuinalueen päiväkodista kuin minne muutetaan, mutta entäs kun mikään ei ole vielä varmaa?

Talo on hyvällä vauhdilla tyhjennetty toistaiseksi tarpeettomista tavaroista, ne ovat saaneet väliaikaisen sijoituspaikan Äitini luota, kiitos hänelle ja hänen miehelleen siitä! Huoneet kaikuvat ja kaikki näyttää omituiselta. Mitään pakattavaa ei oikeastaan enää olekkaan ennen varsinaista muuttoa. Roskalavaa olen suunnitellut tuohon pihaan, että saadaan kaikki joutava ja kierrätykseen kelpaamaton pois.

Tänään kuitenkin eniten energiaa vie kesäflunssaan sairastunut pikku-pirpana, joka niin kovin odotti mummilaan menoa tänään ja ei sinne nyt pääsekkään. Viihdytystä on siis kaivattu tavallista enemmän tänään. 

58. Levoton mieli ei osaa rauhoittua.

Perjantaista, siis siitä päivästä, kun sain tietää että pääsen opiskelemaan, minun unirytmini on heittänyt häränpyllyä. Valvon liian myöhään ja herään liian aikaisin, enkä saa enää unta. Uskon kyllä, että miehen harvinaislaatuinen työviikko (hän on iltavuorossa) vaikuttaa asiaan myös, emme ole vielä kymmeneltä menossa nukkumaan niinkuin yleensä. Toinen syy kuitenkin on se, että mietin jatkuvasti mm. Mitä voisin jo pakata, mihin tungen kaiken tavaran, jotta ensi viikolla tuleva välittäjä saa mahdollisimman myyvät kuvat ja niinpoispäin. Aivoni pyörivät ylikierroksilla.

Tässä samaan aikaan kaiken muun kanssa on vielä lisäksi se, että pitkään takarsivossa kytenyt ompeluinnostus on nyt roihahtanut oikein urakalla liekkiin ja olisin mieluusti vain ompeluhommissa koko ajan. Samaan aikaan kuitenkin pitäisi miettiä aivan muita juttuja.

Juhannuksen aion kuitenkin pyhittää mahtavalle seuralle, sillä rakas ystäväni pesueensa kanssa on tulossa viettämään kanssamme yöttömän yön juhlaa Äitini luokse! Parit kutimet mukaan ja muuttostressit ynnämuut saavat lentää romukoppaan viikonlopun ajaksi.

Ensi viikko onkin kiireviikko pahimmasta päästä, kun pitää asioida te-toimistossa, tulevassa koulussa, välittäjä tulee ja menemme katsomaan niitä varteenotettavia asuntovaihtoehtoja tulevaan uuteen kotikaupunkiimme! Ja kaikki tämä keskiviikkoon mennessä! En edes uskalla ajatella mitä loppuviikko tuo tullessaan, sen tiedän, että viikon kruunaa pikkuisen prinsessan ristiäiset!

57. Muutoksen tuulia totisesti!

Niitä täällä nyt todellakin puhaltaa! Pääsin nimittäin siihen kouluun mihin halusin ja nyt edessä on talon myynti ja uuden asunnon ostaminen toisesta kaupungista! Omakotitalo vaihtuu rivitalo- tai kerrostaloasuntoon.

Päivät ovat kuluneet hämmentyneessä ilmapiirissä ja mielentilavaihtelut ovat ajamassa minua hermoraunioksi. Miljoona asiaa pitäisi saada tehtyä ja tämä ei ehkä ole maailman paras aika myydä taloa.

Pääni rullaa niin ylikierroksilla, ettei tämä kirjoittaminen nyt varsinaisesti suju.