23. Lunta

Unohdin kokonaan hehkuttaa sitä ihanuutta, kun torstaina alkoi illalla satamaan lunta. Lunta tuli paljon ja suurina hiutaleina. Olo oli hetken todella kevyt ja tuntui, että kaikki murheet hävisivät jonnekin. Talvenriemua oli ilmassa perjantaina heti aamusta, kun Aino-neiti kurkisti ikkunasta ulos. Koko viikonlopun saimmekin viettää ihanassa talvisessa säässä, vaan nyt on jo nähtävissä se että tuo ihana valkoinen talventuoja sulaa tuolta pois. Vettä sataa ja ulkolämpömittari on plussan puolella.

Tässä on kuva torstai-illalta kun lunta oli sadellut tunnin verran. Ei muuten jäänyt tuohon, lunta tuli varmaan vajaa 10cm, ainakin jos on uskominen siihen mitä kaiteen päällä oli lunta.

22. Sadonkorjuujuhla

Vietimme siis lauantaina sadonkorjuujuhlaa Palkkisissa, äitini ja hänen miehensä luona. Meitä oli siellä naapurin isäntä vaimonsa kera, tietenkin äitini ja hänen miehensä, me, pikkuveli, äidin miehen tytär ja poika vaimonsa kanssa, sekä vielä lisäksi oman mieheni veli vaimonsa ja lapsensa kanssa. Lapsia oli siis Aino jaa hänen serkkunsa A.

Syötiin hyvin ja nautittiin saunomisesta hyvässä seurassa ja oli pääsääntöisesti varsin mukavaa. Vaan kuten aina paikassa missä ihmiset ovat vahvoja mielipiteiltään ja saavat tuota voimajuomaa, niin syntyy varsin kovaäänisiä keskusteluita. Keskusteluissa ei sinällään ollut mitään vikaa, päinvastoin hyviä aiheita, mutta kun kaksi kovaäänistä huutaa toistensa päälle ja eivät anna muille suunvuoroa niin koko hommasta menee pointti.

Koska emme saaneet lapsenvahtia niin minä en tänä vuonna ottanut alkoholia alkumaljaa ja yhtä glögiä lukuunottamatta. Kiittelin taas alkoholiongelmaani (mikään ei maistu), koska puolesta yöstä alkaen Aino-neiti karjui kurkku suorana ettei tahdo nukkua ja että häntä ei ollenkaan väsytä. Olin juuri saanut iltapalani lautasele kun huuto alkoi. Aino onneksi suostui jäämään sänkyyn pötköttämään ja Lauri lauloi tuutulaulua ja kertoili vissiin tarinoita, että lapsi olisi hiljaa ja antaisi serkkunsa nukkua. Iltapalan jälkeen suuntasin itse nukkumaan Ainon viereen ja mylläystä ja höpöttelyä jatkui jonnekkin 2.30 saakka. Ja lapsi heräsi aamulla kesäaikaa hivenen ennen 6. Hieman väsytti. Onneksi kukaan ei nukkunut työhuoneessa joten saatoin laittaa yle areenasta pikkukakkosen lapselle ja koomailla itsekseni sen aikaa.

Ja tässä vielä lopuksi saunareissun varrella otettu kuva Äitini kovertamasta kurpitsalyhdystä.

21. Enterorokosta selvitty

Nyt ehkä uskallan jo sanoa, että päästiin enterorokosta helpolla. Aino oli ainoa jolle tuli näppyjä, miehelle ei tullut mitään ja minulla oli kolme päivää aivan jäätävä päänsärky johon ei auttanut mitkään napit. Näppyjä ei onneksi tullut kovin paljoa tytöllekkään, pahimmat lienee suun ympärys sekä oikean käden pikkurillin ja nimettömän sormien välinen alue.

Enterorokkoinen pikku potilas

Minuun iski jokin aika sitten ihan hirmuinen ompeloosi (eli siis hirmuinen hinku ommella) ja ompelinkin muutaman pikkujutun (joista ei nyt voi laittaa kuvaa, koska menevät pukinkonttiin joulua odottelemaan), silloinen ompeluhinkuni tyssäsi kuitenkin siihen, että minulta puuttui erittäin oleellinen tarvike, nimittäin tarranauha, jota olisin tarvinnut. Kovin muistelin, että sitä olisi ollut, mutta olinkin sitten käyttänyt jo kaikki tyynynpäällisiin, joista löytyy kuvaa vanhasta blogistani tästä linkistä. Tänään kuitenkin kiltti aviomies tuli töiden jälkeen kotiin Kodin1 kautta ja toi metrin verran tarranauhaa.

Tänään siis sain aikaiseksi muutaman pikkujutun ja sitten yhden hieman isomman ompelujutun. Olen kovin tyytyväinen. Samalla teen edelleen tutustumista kesällä hankkimaani uuteen ompelukoneeseeni, josta löytyy kaikenlaisia juttusia joita pitäisi vähän kokeilla ja kerrata ja muuta. Viime vuoden ompeluni kun on rajoittunut lähinnä verhoihin ja nyt on kiinnostukset muissakin ompelutöissä.

Tässä vielä sneak peak siitä yhdestä isommasta ompelusta.

20. Voihan Novita

Tänään tupsahti postilaatikkoon uusin Novitan lehti. Talvinumero, sehän on selvää. Kansi näytti kivalta, ei mitään ihmeellistä. Kannessa oleva pipo herätti mielenkiintoni ja todennäköisesti aion kokeillakin sitä. Lehdestä yllättäen löytyi jopa muutama mielenkiintoinen malli ja varsin toteutuskelpoinen idea, käänsin ne sivut hiirenkorville.

No, en kuitenkaan lähtenyt kirjoittamaan tätä tekstiä hehkuttaakseni muutamaa ihan kivaa mallia, vaan jakaakseni totaalisen tyrmistykseni Sisko-mallistosta ja sen jäätävän rumista vaatteista! Valitettavasti en voi jakaa tätä tyrmistystä teille, lukijani, koska kuvia ja ohjeita ei ole vielä nähtävissä Novitan sivuilla, enkä tiedä kameramme tämän hetkistä sijaintia jotta voisin kuvat vaatteista napata. Ehkä lisään ne myöhemmin. 

Siis jos suunnitellaan isokokoisille vaatteita/neuleita, niin miksi ihmeessä niiden pitää olla aina niin järkyttävän rumia? Isoja kukka-/eläinkuoseja, klovninoksennusväreissä tai muuten vain kerrassaan käsittämättömän näkösiä? On aivan käsittämätöntä, että isokokoisille on tarjolla sellaisia riepuja, kun taas pienille ja normaalikokoisille on tarjolla varsin kivan näköistä mekkoa, takkia etc. ja vielä kivoilla kuoseilla, tai mikä parasta ei kuoseilla lainkaan!

19. Selkävaivainen kiittää jumppapallosta ja pohtii sairastamisia

Minulla on maailman ihanin Pikkuveli, ja aivan mahtava Äiti. Pikkuveli tuli eilen käymään ennen reissuun lähtöään. Tokikin oman etunsa nimissä, sillä toi meille avaimensa, jotta hänen kissansa eivät joudu viikoksi aivan heitteille. Pikkuveli toi myös tullessaan särkylääkettä selkääni varten sekä upo uuden jumppapallon! Äiti oli kuulemma käskenyt myös pumppaamaan sen, mutta me likan kanssa kaksissa naisin saimme sen pumpattua kyllä ilman veljeni apua. nyt pystyn istumaan koneella ilman suurempia kiputiloja ja istuminen muutenkin on alkanut olemaan helpompaa, jes!Olen siis asettanut jumppapallon tietokonepöydän ääreen ja tässä minä istuessani heiluttelen ja pyörittelen edestakaisin, hauskaa.

Edellisen jumppapallon kohtaloksihan kävi mitä ilmeisimmin lapsi, joka opettelee käyttämään saksia, ainakin reiän muodosta päätellen,

Tässä taloudessa on kyllä taas vain vaivaisia ihmisiä. Miehellä on ilmeisesti nivelrikosta johtuvaa polvivaivaa ja sormivaivaa jotka eivät millään helpota. Lapsella on mitäilmeisimmin enterorokko. Ensin epäilin märkärupea, kun siitä oli lapsen serkun vanhempien kanssa puhetta, mutta serkun äitikin jo totesi lääkärin tehneen väärän diagnoosin, koska näpyt eivät missään vaiheessa alkaneet märkimään ja suurimmalla osalla niistä lapsista joiden kanssa olivat olleet samassa tapaamisessa, on nyt myös enterorokkoa. Tätä teoriaa tukee myös se, että meidän lapsosella on koko päivän ollut reipas 38 astetta kuumetta. Sain kätevästi likan kuumeen laskemaan alemmaksi laittamalla hänelle ammeen kylpyhuoneeseen ja lapsen leikkimään sinne. Olikin muuten ainoa hetki koko päivän aikana kun lapsi ei kitissyt parin minuutin välein. Okei, ei hän kitissyt juurikaan nukkuessaan ne kahdet päiväunet tänään.

Lapsen osalta syöminen on ollut tänään varsin heikkoa, mutta kai se on pääasia, että lapsi syö edes jotain. Tänään se on ollut muutama pala paahtoleipää, kananmunan valkuainen ja kaksi Paula-vanukasta. Olen miettinyt millä saisi lapsen juomaan enemmän vettä tai mehua. Meidän tyttö kun ei oikeasti halua juoda mitään muuta kuin maitoa. Mehuista hän ei tykkää, äärimmäisen harvoin menee esimerkiksi kokonainen pillimehutötsä. Kyllä hän terveenä juo vettä janojuomana, mutta kuinka saada kipeä lapsi juomaan vettä, kun pelkkä ehdotuskin saa aikaan hillittömän porun?

18. Selkävaivainen nainen

Ei varmaan tule vähään aikaan kirjoiteltua mitään. Koneella istuminen 5-10minuuttia pidempään on tällä hetkellä tyystin mahdotonta. Tai siis istuminen ylipäätään. Aamulla istahdin tavan mukaan koneelle lukeakseni uutiset ja blogipäivitykset ynnämuut. Olin istunut n. 5 minuuttia kun tuntui yhtäkkiä siltä, että joku olisi kiertänyt selkärankaani ja parkaisin miehelle, että nyt sattuu selkään tule auttamaan! Sen jälkeen koko päivä kuluikin enemmän ja vähemmän pystyssä tai maaten. Voi jumppapalloni, kuinka sinua olenkaan kaivannut tänään. Jumppapallon kohtaloksihan tuli lapsi, joka opettelee käyttämään saksia, ainakin reiän muodosta päätellen.

Kohta syön iltapalaa ja otan vähän troppia ja toivon josko saisin nukuttua yöllä ja että selkä olisi aamulla parempi.

Ainiin, ja lapsella on riski saada märkärupea. Lapsi oli viikonloppuna serkkunsa luona yökylässä ja aamulla tuli lapsen serkun äidiltä viesti, että saattaisi olla entero-/vesirokkoa. Lapsi käytettiin lääkärissä ja siellä oli todettu että märkärupea, ja tämä tietohan ei ilahduttanut meitä juuri sen enempää kuin tieto entero-/vesirokosta. Nyt sitten odotellaan ja katsellaan, että mikä on lapsen kohtalo. Toivon kovin ettei tulisi meille.

17. Viimeiset tuoksuttelut

Kuten jo aikaisemmin olen kirjoittanut olen ollut mukana Buzzadorin  järjestämässä kampanjassa, jossa testaillaan näitä tuoksutikkuja, joista kirjoitin jo aikaisemmassa blogitestissä.

Kampanja lähenee loppuaan ja olen saanut jaettua lähes kaikki tuoksupaketit, pari jäi yli joten jos joku on vielä halukas saamaan tuommoisen tuoksutikku-hässäkän itselleen niin täällä on.

Yleinen asenteeni tuohon tuotteeseen on tällä hetkellä varsin negatiivinen. Asenteeni ei johdu siitä, että se olisi kammottavan tuoksuinen tai epämieluisan näköinen kuten monet muut ilmanraikastimet ovat. Tässä ongelma tulee siinä, että se on järjettömän myrkyllinen ja haitallinen vesieliöstölle.

Haluaisin todellakin tietää, miten tämä tuote kuuluu hävittää?