47. Hyötyliikunnan riemua

Olen aina ollut enemmän hyötyliikkuja kuin mitään muuta. Tykkään toki käydä myös esimerkiksi Zumba tunneilla ja olisin varmaan aktiivisempi sillä saralla, jos olisi joku potkimassa persuksiin että nyt mennään. Tällä hetkellä minulla ei kuitenkaan ole kortilla käyttöoikeutta, asiaan on toivottavasti piakkoin tulossa taas muutos.

Palataan nyt kuitenkin siihen hyötyliikuntaan. Puiden pilkkominen on nykyään lähes pääsääntöisesti minun heiniäni. Miehen sormet ovat olleet kovin kipeät viimeaikoina, joten olen ottanut puiden pilkkomisen omalle vastuulleni. Se jos mikä on äärimmäisen terapeuttista.

Saatoin arvioida IKEA-kassin vetoisuuden hieman yläkanttiin?

No, eikai sentään. Pilkoin kerralla hieman enemmän puita, jotta niitä ei tarvitsisi joka aamu käydä pilkkomassa lisää, että saa tupaan lämpöä. Valitettavasti meidän tämän hetkinen puutilanne alkaa näyttämään hieman heikolta vuodenaikaan nähden. Varmaan joudumme turvautumaan taas puusäkkien kuskaamiseen Äitini luota. Positiivista toki on se, että tämän talven aikana puut ovat riittäneet pidemmälle kuin viime talvena. Ehkä ensi talvena saamme kasaan sellaisen määrän puita, että niitä riittää sekä ensi talvelle, että hiukan vaikka seuraavallekin.

Toinen hyötyliikunta, josta pidän on lumityöt. Vaikkakin, meidän pihaantulon kolaaminen on aika viheliäistä. Meidän pihaan tullaan suoraan jalkakäytävän yli ja talvella, kun lunta sataa ja aura-autot auraavat tiet, meidän pihaantulo on parhaimmillaan puolenmetrin lumivallin alla. Siitä ei paljon mennä autolla läpi. Tämä tapahtuu siis jokainen kerta kun teitä aurataan. Loskakelillä on pakko käydä kolaamassa mahdollisimman pian lumet pois, koska jos niin ei tee pakkanen todennäköisesti kiristyy jonka jälkeen meidän pihaantulossa on jäämuuri. Kaikin puolin viheliäistä, mutta myös siinä mielessä varsin tyydyttävää, että kun ne lumityöt on tehty niin siitä tulee todella hyvä mieli.

Puiden pilkkomisen ja lumitöiden tekeminen on siis mukavaa hommaa, sen sijaan nurmikonleikkuu kuuluu niihin asioihin joista en ole vuosien harjoittelusta huolimatta oppinut koskaan pitämään, en sitten ollenkaan. Nurmikkoa leikatessa ilmaan pölisee kaikenmaailman mötiäisiä mm. puista, pensaista, ruohikosta ja vaikka mistä, ruohonleikkurin pakokaasut aiheuttavat päänsärkyä ja siitä kuuluu ärsyttävän kova äänikin vielä. Omassa pihassamme asian mieluisuuteen, tai siis sen puutteeseen, voi toki vaikuttaa myös järjetön määrä marjapensaita, ja kaiken maailman muita puskia.

Haravoiminen taas kuuluu sellaiseen kategoriaan, että toisinaan se huvittaa ja toisinaan ei ollenkaan.

Vielä kun löytäisi jostain sen aktiivisen kiinnostuksen muuhunkin kuin hyötyliikuntaan niin olisi hyvä juttu, missähän sitä kiinnostusta myydään?

46. Buzzadorista jälleen, hyvää päivää.

Sain tuossa jokin aika sitten kutsun osallistua Buzzador kampanjaan testaamaan uutta Oral-B hammastahnaa! Paketissa tuli mukana näytetuubeja joita voi jakaa kiinnostuneille, kaksi isoa pakettia hammastahnaa sekä Oral-B hammasharja.

Tämmöiseltä paketti jotakuinkin näytti kun avasin sen, anteeksi tosi köpö kännykkäkuva!

Heti joutui käytössä ollut hammastahna kaappiin ja tilalle tuli uusi, uljas Oral-B Pro-Expert hammastahna. Tämän hammastahnan kehutaan suojaavan hampaita alueilta, jotka hammaslääkärit useimmiten tarkistavat. Tämä hammastahna sisältää tinafluoridia sekä natriumfluoridia, eikä hammastahnaa suositella alle 12-vuotiaille lapsille. 

Maultaan tämä hammastahna on varsin voimakas, varsinkin omaan suuhuni, joka on tottunut pääsääntöisesti Elmexin hammastahnaan.

Mutta palataanpa takaisin hammastahnaan. Tuntuma suussa on myös varsin erilainen kuin tavanomaisesti meillä käytössä olevissa hammastahnoissa on, kiteinen ja kuiva.

Hammasharjasta, joka tuli paketin mukana, en oikeastaan pidä. Se tuntuu hankalalta ja ihan väärältä minun suuhuni. Pehmeys toki on juuri sopiva, mutta se olikin ainoa positiivinen asia. En aio tulevaisuudessa ostaa kyseistä hammasharjaa.

Jokainen toki päättää itse oman suhtautumisensa, mutta tuskin tulee tätä hammastahnaa meidän talouteen hankittua. Tarkoitus kun on siirtyä puhtaampiin ja vähemmän myrkyllisiin vaihtoehtoihin. Muistattehan nimittäin, että vaikka fluoria kuinka suositellaan käytettäväksi ja kehutaan kuinka se on hyväksi ihmiselle, niin se on kuitenkin aina loppujen lopuksi myrkky.

45. Cthulhuja siellä ja Cthulhuja täällä..

Kirjoitin aikaisemmin kirjoneulesukkakokemuksistani ja siitä kuinka vannoin etten koskaan enää milloinkaan ryhdy kirjoneulehommiin. Voi kuinka väärässä silloin olinkaan. Se vaati toki aikaa, noin vuoden verran ja sen, että löysin the mallin. Oli pakko, pakko, pakko neuloa nuo. Ne olivat juurikin pikkuveljelleni sopivat. Tein vain virhearvion. Lankani oli liian ohut, samoin puikot, veljeni isoihin käsiin. Tämä selvisi minulle tietenkin vasta sitten, kun olin saanut parin jo lähes valmiiksi, en viitsinyt alkaa purkaamaan. Tällä hetkellä minulla on siis joutilaana yksi pari Cthulhu-lapasia naisten koossa.

Tässä keskeneräisenä, värit näyttävät hieman oikeammilta.

Tässä valmis pari

Malli: Cthulhu Mittens (Ravelry)

Lanka: Gjestal Maija musta ja Gjestal Silja vihreä

Tarkoitus olisi tehdä vielä veljelle lapaset tällä samalla mallilla, mutta päinvastaisilla väreillä. Työn aloittaminen vain etsii tällä hetkellä motivaatiota.

Löysin myös koneen kuvia läpi käydessäni aiheeseen sopivan kuvan, joka on jostain vuodelta 2010 ja ensimmäinen ohjeenmukaan kokeiltu virkkaus.

Saanen esitellä: Tulu! (kuten lapseni tätä nimittää) Tulu on lapselle aina välillä kovin rakas ja sitä hoivataan ja hellitään ja peitellään sänkyyn nukkumaan.

Tulu on virkattu jostain elämäävanhemmasta Novitasta (kenties Nalle) ja täytetty jämävanulla sekä langanpätkillä.

Ohje löytyy tämän linkin takaa Ullasta.

44. Uusiokäytettäviä lahjapusseja

Ennen joulua pohdin lahjojen paketeeraamiseen liittyvää seikkaa. En halua käyttää tavanomaista lahjapaperia, koska minun mielestä sellainen on silkkaa tuhlausta. Nykyaikaiset lahjapaperit kun eivät kestä mitään. Pehmeän paketin paketoiminen on mahdotonta, koska sormi menee paperista läpi, kovan, kulmikkaan lahjan paketoiminen on myös hulluutta, koska siinä tulee kulmat paperista läpi. Ymmärrän toki lahjapaperifirmojen logiikan tässä hommassa, eihän ole mitään järkeä tehdä lisaa lahjapapereita jos ne kestäisivät käytössä useamman paketoimiskerran. Minä vaan en ymmärrä sitä ympäristön tuhoamista jonka tämä jatkuva paperisaasteen käyttäminen aiheuttaa. Kukin toimikoot toki kuten haluavat, mutta itse kannoin oman korteni kekoon joulun alla kun väsäilin hullunlailla lahjapusseja.

Aluksihan me tytön kanssa koristelimme vanhoja paperikasseja. Siinä oli hirveästi hommaa, ja minulta loppui koristelukuvat kesken, joten hylkäsin sen idean alkumetreillä. Joku silloin kommentoikin, että jossain blogissa oli nähnyt kankaasta tehtyjä lahjapusseja ja voilá siinä se! Sitten kävinkin kangasvarastojani läpi, tiedättehän, sillä silmällä. Kaikki jouluun sopivat ja vähän epäsopivatkin, turhat ja sopivan kokoiset kangaspalat päätyivät leikkauspinooon ja sen jälkeen ompelukone nakutti menemään että viuh vaan! Seuraavaksi luvassa kuvamateriaalia lahjapussukoista.

Näihin pussukoihin on käytetty seuraavia kankaita: Vallilan Kirsikka kukkii (pinkki), Kodin1 ostettu valkoinen Dahlia, Punaista intianpuuvillaa, ruudullista kangasta joka jäi yli mekostani ja ikivanhaa sinipohjaista tähtikangasta, joka on muistaakseni ollut joskus verho

Oli myös tällaisia vihreitä pussukoita joissa oli kuviona mm. tämmöinen paketti, sydän tai candy cane- kuvio. Tämä vihreä kangas on itseasiassa peräisin ystäväni tyttärelle tekemäni keijupuvun ylijäämä kankaasta.

Pahoitteluni siitä, että kuvat pussukoista ovat vähän nuhjuisen näköisiä. Ehdin kuvata pussit vasta joulun jälkeen ja tuossa on vain murto-osa niistä mitä tein. Olen kuitenkin varsin tyytyväinen näihin pusseihin, voin hyvin uusiokäyttää ainakin osaa niistä esimerkiksi syntymäpäivälahjoihin. Esitin myös lahjojen saajille toiveet, että jos eivät usko tulevansa käyttämään noita pusseja niin mielelläni otan ne vastaan, mutta jos haluavat käyttää niin saavat toki pitää omassa käytössään. Todennäköisesti joudun tekemään ensi jouluksi lisää pusseja. Ehkä teen toisella mallilla?

43. Sukkia, sukkia, sukkia

Viime vuonna tein melko paljon sukkia. Tein jopa itsellenikin sukat, kun löysin kivan mallin. Kokeilin myös ensimmäisen kerran kirjoneuletta ja silloin vannoin sen olevan ensimmäinen ja viimeinen kerta kun neulon kirjoneuletta (olinpas väärässä silloin). Tässä seuraavaksi nyt luvassa muutamia (eli ne, jotka löytyivät nyt koneelta) sukantekeleitäni viime vuodelta.

Nämä sukat menivät ystävälleni Toijalaan.

Lankana Novita Samos

Koko: n.38-39

Mallia en nyt löytänyt tähän hätään mistään, ohjetuloste on vissiin hävinnyt ja "kuuklaamalla" en löytänyt heti vastaavaa mallia.

Tämä oli se malli johon ihastuin totaalisesti nähdessäni sen ensimmäisen kerran pilvisenä päivänä-blogissa. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Alla kokonaiskuva ja tiedot.

Malli: Broken Seed Stitch Socks (ravelry linkki)

Lanka: Drops Fabel punakirjava, sekä Novita TicoTico musta

Koko: n.40

Nämä sukat ovat ahkerassa käytössä!

Malli: Pitkävartiset miesten sukat Äitini miesystävälle omasta päästä

Lanka: Novitan joku harmaa sukkalanka (Tuomas, 7veikka tms) ja Novita Nalle vuodenaika jämälanka

Koko: n.43

Malli: omasta päästä, kirjoneulekaavio on kyllä tallessa, mutta fiksu ihminen ei taas ole kirjoittanu mistä kuvio on peräisin.

Lanka: Novita Nalle vaaleanpunainen ja musta.

Koko: n.35

Koosta huolimatta nämä menivät aikuiselle ihmiselle. Nämä sukat ovat osa viimevuotista Luovuus-haastetta, joka pyöri facebookissa.

Malli: Novita Sukkalehti, Punaiset pitsisukat (malli r s. 68)

Lanka: Novita Seitsemän veljestä punainen

Koko: n.43

Näiden sukkien oli tarkoitus mennä anopille joululahjaksi viime jouluna, mutta koska suunnitelmiin tuli muutoksia, hän saanee nämä sukat ensi jouluna sitten. Kuva on kyllä kamala!

Itselle tehdyt pitkävartiset puna-valkoraidalliset sukat.

Malli: Novita Sukkalehti Polviskat perinteisesti raidoittaen, sädekavennuskantapäällä (malli z, sivu 77)

Lanka: Novita Seitsemän veljestä viininpunainen ja valkoinen

Koko: n.40

Nämä sukat ovat myös olleet paljon käytössä, jopa niin paljon, että varren joustinneuleosa on niin löystynyt, etteivät nämä sukat enää pysy ylhäällä ollenkaan, en ole vielä keksinyt ratkaisua tähän ongelmaan. Mitä iloa on polvisukista, jotka eivät pysy ylhäällä?

42. Makuuhuoneen uusi ilme

Joku saattaa ehkä vielä muistaa, kun kerroin, että remontoimme vierashuoneesta meille uutta makuuhuonetta. Makuuhuone on ollut jo hyvän aikaa valmiina, joten ehkä voisin nyt jakaa kuviakin teidän kanssanne. Ennen kuvia ei valitettavasti ole, mutta pohjatietona kerrottakoon, että ennen vierashuoneena toiminut nykyinen makuuhuoneemme oli edellisten asukkaiden lapsen huone. Seinissä ei onneksi ollut tapettia, joka olisi pitänyt repiä irti, mutta se oli maalattu kahdella eri keltaisella. Yläosa oli vaaleaa ja alaosa tummempaa keltaista, välissä metsätonttuaiheinen boordi, jonka tuomitsin sysirumaksi jo silloin -08, kun kävimme tätä taloa katsomassa. Lattia on lakattu jotenkin niin, että se näyttää aavistuksen vihertävältä, se on seikka jota en koskaan  ymmärtänyt.

Kuten jo aikaisemmin kerroin, projekti alkoi sillä, että laitoimme vierashuoneen ja tytönhuoneen välisen oviaukon kiinni ja revimme boordit pois. Seuraavaksi maalaus, pari-kolme kerrosta valkoisella maalilla ja päätyyn grafiitinharmaata. Myös männynväriset listat saivat päälleen valkoisen maalikerroksen. Samaan rytäkkään toki ostimme myös uuden sängyn (joka on muuten todella hyvä, kiitos korkeuden ja kunnollisten vaahtomuovipatjojen, sekä säädettävien sälepohjien!)

Tässä näkyy harmaa sängyn pääty 

(ja joku on vissiin käynyt päiväunilla)

  Ja tässä hieman toisesta vinkkelistä, näkyy jopa ikkunat ja verhotkin. Pikkuikkunan verho on tehty edellistä makuuhuonetta ajatellen ja ei istu väreiltään ollenkaan meidän makuuhuoneeseen, asia tulee muuttumaan, kunhan löydän motivaation seikan korjaamiseen.Tässä kuvassa näkyy myös peilipöytä, joka odottaa uutta maalikerrosta sekä jalkoa.

Meillä on makuuhuoneessa sähköpatteri, mutta pääsääntöisesti lämmitämme takalla, jos lämmittämiselle ylipäätään on tarvetta. Kun takassa polttaa puita, se lämmittää myös lapsen huoneessa olevaa muuripatteria ja  näin ollen lapsen huonekin lämpenee. Olemme todenneet, että yläkerrassa voi lämmittää ainoastaan jos sen aloittaa heti aamusta, muuten illalla on tuskaisen kuuma käydä nukkumaan ja sekä minä, että lapsi nukumme todella levottomasti, viileässä on kivempi nukkua.

Makuuhuoneen lämmönlähteemme toiminnassa

En ole mikään suunnaton koriste-esineiden ystävä, joten meillä ei juurikaan ole mitään koristeita missään esillä. Toki meillä on sitä sun tätä, mutta koska vihaan pölyjen pyyhkimistä, eikä mies ole siinä yhtään parempi, olemme pakanneet suurimman osan pois. Ennen joitain tärkeimpiä oli esillä vitriineissä, mutta kun pääsimme niistäkin rumiluksista eroon, niin nekin koriste-esineet ovat nyt päätyneet talteen. Makuuhuoneessa meillä kuitenkin on yksityiskohtana tyttärestä otetut kaksi 1v valokuvaa.

Omat suosikkini tytön 1v kuvista.

Anteeksi kuvien laatu.

Tällaista meillä siis.

41. Inhottava vieras, se josta kukaan ei oikeasti tykkää

Sellainen tapaus tuli meille kylään perjantaina. Ilta sujui mukavasti, hienoista levottomuutta aistin lapsessa, ruokahalua ei juurikaan ollut, mikään ei oikein kelvannut ja niitä suosikkeja ei tietenkään ollut kotona. Perjantaihan on meillä yleensä kauppapäivä, mutta kaupassakäynti oli jäänyt välistä, kun mies oli ollut huitelemassa koko päivän, oli tarkoitus mennä lauantaina.

Mies kotiutui iltasella, lapsi oli jo nukkumassa. Sitten se alkoi. Levoton heräily ja itkeskely, kun ei rauhoittunut omaan sänkyyn, kannettiin meidän sänkyyn nukkumaan. Sama jatkui vaan, lopulta se tuli, nimittäin oksennus, ja suoraan meidän sänkyyn. Tämän sänkysotkun seurauksena mies petasi petiä meille olohuoneeseen sohvalle. Se yö menikin sitten tytön oksennellessa ja minun torkkuessa istuma-asennossa, lapsi sylissä (koska se oli ainoa paikka mihin tyttö suostui nukahtamaan).

Aamulla, ei ollut enää mitään. Virtaa oli lapsella kuin pienessä kylässä ja kaksi väsynyttä vanhempaa. Oltiin toki helpottuneita, meni yön aikana ohi. Lauantai otettiin rauhallisesti ja torkuttiin ja katsottiin paljon lastenohjelmia. Oli mukavaa vanua.

Sunnuntaina, oltiin reippaita ja käytiin koko perhe pitkällä lenkillä, lapsi pulkassa suuren osan matkaa ja osan jopa kävelikin, oli reipas. Kaupan kautta kotiin. Sitten, tunti, pari myöhemmin mies istui vessassa pää pöntössä ja antoi kuulua, oikein urakalla. Sekin meni ohi, yhden illan aikana.

Minulla ei vielä ole mitään oireita. Liekö sitten kyse jostain mitä nuo kaksi ovat syöneet? Vai onko kyseessä kuitenkin joku oikea vatsapöpö? Toivon kuitenkin vilpittömästi säästyväni tältä ikävältä pöpöltä. Oksentaminen on nimittäin ihan varmasti kaikkein viheliäisin pöpösairastamisen muoto.