58. Levoton mieli ei osaa rauhoittua.

Perjantaista, siis siitä päivästä, kun sain tietää että pääsen opiskelemaan, minun unirytmini on heittänyt häränpyllyä. Valvon liian myöhään ja herään liian aikaisin, enkä saa enää unta. Uskon kyllä, että miehen harvinaislaatuinen työviikko (hän on iltavuorossa) vaikuttaa asiaan myös, emme ole vielä kymmeneltä menossa nukkumaan niinkuin yleensä. Toinen syy kuitenkin on se, että mietin jatkuvasti mm. Mitä voisin jo pakata, mihin tungen kaiken tavaran, jotta ensi viikolla tuleva välittäjä saa mahdollisimman myyvät kuvat ja niinpoispäin. Aivoni pyörivät ylikierroksilla.

Tässä samaan aikaan kaiken muun kanssa on vielä lisäksi se, että pitkään takarsivossa kytenyt ompeluinnostus on nyt roihahtanut oikein urakalla liekkiin ja olisin mieluusti vain ompeluhommissa koko ajan. Samaan aikaan kuitenkin pitäisi miettiä aivan muita juttuja.

Juhannuksen aion kuitenkin pyhittää mahtavalle seuralle, sillä rakas ystäväni pesueensa kanssa on tulossa viettämään kanssamme yöttömän yön juhlaa Äitini luokse! Parit kutimet mukaan ja muuttostressit ynnämuut saavat lentää romukoppaan viikonlopun ajaksi.

Ensi viikko onkin kiireviikko pahimmasta päästä, kun pitää asioida te-toimistossa, tulevassa koulussa, välittäjä tulee ja menemme katsomaan niitä varteenotettavia asuntovaihtoehtoja tulevaan uuteen kotikaupunkiimme! Ja kaikki tämä keskiviikkoon mennessä! En edes uskalla ajatella mitä loppuviikko tuo tullessaan, sen tiedän, että viikon kruunaa pikkuisen prinsessan ristiäiset!

57. Muutoksen tuulia totisesti!

Niitä täällä nyt todellakin puhaltaa! Pääsin nimittäin siihen kouluun mihin halusin ja nyt edessä on talon myynti ja uuden asunnon ostaminen toisesta kaupungista! Omakotitalo vaihtuu rivitalo- tai kerrostaloasuntoon.

Päivät ovat kuluneet hämmentyneessä ilmapiirissä ja mielentilavaihtelut ovat ajamassa minua hermoraunioksi. Miljoona asiaa pitäisi saada tehtyä ja tämä ei ehkä ole maailman paras aika myydä taloa.

Pääni rullaa niin ylikierroksilla, ettei tämä kirjoittaminen nyt varsinaisesti suju.

56. On viikonloppu eessä taas

Muistaakseni niin lauletaan jossain laulussa, en ole kyllä varma.

Edessä on tosiaan siis taas viikonloppu. Luvassa on vierailua miehen veljen perheen luona ja mukavaa oleskelua vain. Tänään pitäisi olla siivouspäivä, mies kuitenkin kotiutuu vasta illalla ja kiinnostus alkaa siivoamaan koko huushollia kaksin lapsen kanssa on lähempänä pakkasasteita. Tämä oma vointi vaikuttaa hirveästi mihinkään jaksamiseen ja odotan vain postia TYKSistä.

Pian pitäisi tulla myös tiedot koulujen pääsykoetuloksista, jännittää nekin hieman.

Olen saanut tässä muutaman päivän aikana aikaiseksi jälleen yhdet bambuiset junasukat ystäväni vauvalle, sekä puolitoista tiskirättiä, bambulangasta nekin.

Me taidetaan lähteä Ainon kanssa nauttimaan aurinkoisesta aamupäivästä vielä ennen lounasaikaa.

55. Aurinko paistaa ja kirjoittamisesta ei tuu mitään

No pitihän se arvata, ettei siitä kirjoittamisesta tule tänään mitään tuon Buzzauksen suhteen. En ole edes saanut omaa konetta päälle ja kuvat on tietenkin siellä. Olen koko aamupäivän odotellut, että eräs ihminen tulisi hakemaan raparperia, kun meillä on sitä yli oman tarpeen. Äskettäin sain kuitenkin tekstiviestin, ettei tarvitsekaan, kun mies oli tuonut tullessaan ison nivaskan. Noh, näin käy joskus.

Pitäisi motivoitua pakkailemaan viikonlopun kamppeita, mutta kiinnostus on jossain nollan tietämillä. En vain saa aikaiseksi, en ylipäätään ole saanut tänään mitään aikaiseksi. Pyykit odottavat koneessa, että ripustaisin ne kuivumaan, lapsen mummilaviikonloppu tavarat on pakkaamatta ja niistä omista on turha puhuakkaan. Omien tavaroiden lisäksi pitäisi metsästää Ainon loput pienet vaatteet ja sulloa ne muovipussiin, että saadaan toimitettua seuraaville käyttäjille ne.

Kaiken tämän päälle nielu vaivaa aina vaan. Olen jo niin totaalisen kypsä siihen, että välillä tuntuu kuin nielussa olisi roska tai muuta ylimääräistä ja toisinaan taas tuntuu, että risat ottaa toisiinsa kiinni. Mitä tahansa teenkin, syön tai juon niin ärsyttää. Syömisen aikana ei tosin tunnu ja nieleminenkin sujuu, mutta kyllä ottaa ihmisen lasta kuuppaan tämmönen tunne! Onneksi maanantaina tohtorilla konsultaatiota tämän nieluni tiimoilta, ehkä siihen saadaan jotain tolkkua. Ärsyttää vaan niin kovin, kun vaikuttaa omaan mielialaan ja pinna on kireällä koko ajan ja mikään ei jaksa huvittaa kun kaiken aikaa on hankala olla.

Ainiin, kuka käski alkaa pelaamaan naamakirjassa candy crush sagaa? Selkään pitäisi antaa sille! Jokohan mulla on taas elämiä niin pääsis pelaamaan...

54. Saamattomuutta ilmassa jälleen

Kaikista lupauksistani huolimatta päivitystahti on edelleen todella nihkeä. Buzzador-tekstin kuvat on otettu ja katsottu, mutta en ole saanut aikaiseksi vielä kirjoittaa, ehkä huomenna kun lapsi on päiväkodissa. Ulkona on ollut niin hienot ilmat, että ollaan vietetty paljon aikaa pihassa. Toissapäivänä leikkasin puolet pihan heinikosta, joka valehtelematta oli n.30cm pitkää voikukkaniittyä. Varsinaista riemua oli se. Tänään sitten leikkasin toisen puolen ja oli sekin melkoista takkuamista. Nyt kuitenkin nurmi on lyhyempi, joten helpompi leikata ensi kerralla nuo muutamat törröttäjät mitä tuolla toissapäivänä leikkaamallani pihanpuoliskolla huomasin.

Saamattomuuteen vaikuttaa hyvin pitkälti myös se pääsykokeiden tulos. En saa aikaiseksi ryhtyä mihinkään järkevään. Neulominen ei ole maistunut oikein kunnolla moneen viikkoon, olen  kyllä saanut valmiiksi yhdet kirkkaanpunaiset Junasukat ystävän pienelle tyttövauvalle sekä vajaa puolikkaan tiskirätin. Huivittais hirveästi, mutta jotenkin mikään malli ei nyt kuitenkaan ole vielä natsannut niin, että oisin innostunut ihan tosissaan.

Aikaa on vienyt myös naamakirjan kirpparihommat, meillä on menossa hankkiudutaan turhasta tavarasta eroon-projekti. Ärsyttää kun on nurkat väärällään tavaroita joille ei oo mitään järkevää käyttöä tai ovat muuten vain tarpeettomia.

Huomenna on Ainolla viimeinen päiväkotipäivä ja sitten koittaa kahden kuukauden kesäloma. Suunnitteilla n mm. isomummilla vierailua, ompelutreffejä meillä miehen veljen vaimon kanssa, mummilatouhuja, mahdollisesti reissu Puuhamaahan (kuka lähtee mukaan??) ja sen sellaista. Eniten meillä likka taitaa kuitenkin odottaa, että järvien vedet lämpenevät niin paljon, että pääsee uimaan. Meillä asustaa hirmuisa vesipeto!

53. Toipuilua

Tuli taas taukoa kirjoittamiseen. Tällä kertaa syytän pääsykokeita, jotka olivat viime perjantaina sekä tämän viikon maanantaina. Ensin tähän oman kylän käsi-ja taideteolliseen tekstiiliartesaani-linjalle ja maanantaina sitten Uuteenkaupunkiin lähihoitajakoulutukseen. Varsinkin jälkimmäinen oli todella rankka ja alan nyt vasta pikkuhiljaa toipumaan niin, että jaksan aiheesta jutellakin.

Perjantain pääsykoe oli mukavan leppoisa, oli mukavia ihmisiä ja hauskat pääsykoetehtävät (joskin vesivärien käyttö oli hivenen haasteellista siihen nähden, etten ole todellakaan ajatuksella maalannut moneen vuoteen). Haastattelukin meni varsin mukavasti. Sormiin iski kova syyhy ja mieleen into päästä mm. paukuttamaan kangaspuita.

Viikonloppu meni mukavasti äidin lihapatojen ääressä, lauantaina euroviisuja katsellen ja sunnuntaina hyvin väsyneenä nuokkuen (okei, nukuttiin Ainon kanssa reilu 2tunnin päikkärit). Lauantaina virikkeisiin kuului myös hillittömän kokoisen legämpärin tyhjentäminen olohuoneen lattialle, rakentelu ja pienimpien poislajittelu sekä roskien kerääminen sujuivat oikein hyvin pirpanan rakennellessa vieressä. Lapsen Vaarikin osallistui legohommiin ja sehän se olikin varsin viihdyttävää!

 Tässä on vain murto-osa legoista

Innokas legoilija nukenhattu päässä

Maanantaina aamusta varhain äiti tuli herättämään (ruoja, olisi ollut vielä 5min aikaa nukkua!) Näin vielä aivan mainiota unta, jossa olin pelastamassa Ironmania metallilootasta, valitettavasti en ehtinyt sitä tekemään. Ironman parka, sniff. Sitten reippaana vaatetta päälle ja naaman kampaamista ja 7.30 jälkeen suuntasimme pikkuveljen kanssa kohti Uuttakaupunkia ja Novidan koulukompleksia. Olimme paikalla juuri ennen nimenhuudon alkua. Saimme osaksemme kuulua ensimmäiseen haastateltavien ryhmään (n.24 henkeä) ja haastatteluihin mentäisiin siinä järjestyksessä missä ne kukin ehtisi listaan kirjoittaa. Tokikin me pääsimme loppupäähän, joka tarkoitti n.4 tuntia odottelua. Siinä oli kuulkaa istumalihakset kovilla! n.12.40 alkoi sitten psykologisten testien osuus ja se kesti kaikkinensa n.16 saakka., oli sekin varsin raskasta! Kaikenkaikkiaan voisi sanoa, että maanantain pääsykoe päivä kävi todellakin 8tunnin työpäivästä! Onneksi kuitenkin seura oli niin sanotusti kohdillaan ja aika kului ihan mukavasti. Päivän päätteeksi vain olin niin loppu, että puhuminenkin oli lähes ylivoimaista. Huh!

Mutta nyt kun alan palaamaan taas henkisesti tähän maailmaan ja olo alkaa olemaan muutenkin kohtalaisen normaali pääsykokeiden jälkeen, niin ehkä tämä kirjoitustahti taas hieman petraantuu! 

Lähiaikoina luvassa mm. Buzzausta ja muutamia valmistuneita käsitöitä.

52. Onnea on.. Olla Äiti

Tänään on äitienpäivä, kolmas laatuaan minun äitiysurallani. Ensimmäinen äitienpäivä, kun sain lapsen tekemän kortin ja lahjan ja ensimmäinen kun lahja sai minut kyynelehtimään. Aino oli päiväkodissa tehnyt kortin ja koristellut tiskirätin.

 Kortti, jonka sisällä oli Ainon mietteitä äidistä:

Minkälainen äiti on? - Äiti on samanlainen kuin minä

Missä asiassa äiti on hyvä? -Äiti on hyvä ompelemisessa ja neulomisessa ja tekee mulle nuken vaatteita ja äiti on hyvä laulamaan

Mikä äidin laittama ruoka on hyvää? -Spagetti

Mitä teet yhdessä äidin kanssa? -Leikitään yhdessä hepoilla

Millaista musiikkia kuuntelet tai laulat äidin kanssa? - Me lauletaan yhdessä Tiitiäistä

Mihin paikkaan haluat äidin kanssa mennä? - Me mennään kauppaan äitin kanssa.

Milloin sinulla ja äidillä on hauksaa? - sitten kun ollaan levätty ni sit minul on hauskaa.

Kerro joku asia, mistä äiti erityisesti pitää? -Neulomisesta

Mitä haluat äidille vielä sanoa? - Kiitos kun ostat namia.

Tässä on tiskirätin toiselle puolelle taiteiltu kuva äidistä ja aurinko on taivaalla.

Tässä kuvassa puolestaan valas ui meressä.

Kortin tekstit sai minut hymyilemään ja nauramaan. Lapsi oli niin hellyyttävä korttia esitellessään.

Tämän äitienpäivän vietän kuitenkin kaksin miehen kanssa, koska olen torstaista saakka kärsinyt mahakivuista ja maha on aivan sekaisin. Ei oikein houkuta 3tunnin ajomatka minun mummilleni kun mahaa kouristaa ja sen jälkeen vessan tarve on välitön. Mies lähtikin juuri viemään Aappa-neitiä mummin ja enon kyytiä odottamaan.

Vatsavaivojen syyksi veikkaan tällä hetkellä stressiä jonka edessä häämöttävät pääsykokeet ja lääkärinaika (kitarisoja varten) aiheuttavat.

Kaiken stressin ja murheellisuuden kuitenkin poistaa oman ihanan tytön hymy ja nauru ja hassut höpötykset. Aino on paras asia mitä olen saanut Laurin kanssa aikaiseksi.